En käytä eikä minusta saa käyttää mitään. Käytän kaikista ihmisistä etunimeä ja toivon, että minua kutsutaan omalla nimelläni. Vain lapseni saavat kutsua äidiksi.
Me kutsutaan toisiamme mm. pupuksi, kullaksi ja isäksi/isiksi tai äidiksi. Joskus käytän myös yhtä miehen nimimerkkiä. Se oli ensimmäinen "nimi" jolla hänet alunperin tunsin. Erään foorumin kautta kun alunperin tutustuimme.
Kulta/i useimmiten, välillä rakas. Välillä joku muukin hellittelynimi, oon aika kova vääntelemään kaikkia nimityksiä Mies kutsuu maltillisemmin myös kullaksi tai sitten vain nimellä. Joskus on lipsauttanut ja sanonut äiti, siitä närkästyn, ellei puhu lapselle suoraan.
Me tavattiin mieheni kanssa Irlannissa ja hän on itse saksalainen. Alussa kutsuimme toisiamme vitsillä kaikkein ällöimmillä englanninkielisillä söpöilynimillä, kuten honeybunny, darling etc. Loppujen lopuksi näistä honeybunny jäi päälle, mutta siitä muodostui oma nimensä, hansbans. Tällä nimellä kutsumme toisiamme vielä 9 vuodenkin jälkeen
Mie kutsun kyllä vaikka millä nimillä, pääasiassa lempinimillä, ja mies kutsuu vain etunimellä.
Vain lapsille puhutaan äidistä ja iskästä, paitsi tuossa yhdessä vaiheessa puhuin miehestä iskänä muillekin esikoisen kuullen, koska hän meni etunimen kuullessaan sekaisin koska hänen vauvakaveri on samanniminen.
Me kutsumme toisiamme lempinimillä, joilla ystävämmekin meitä kutsuvat. En ole ikinä kutsunut miestäni hänen oikealla etunimellään eikä mieskään ole minua kutsunut virallisella nimelläni. Muita hellittelynimiä emme juuri käytä.
Me ei juuri harrasteta söpöilynimiä, mutta ”siili” on jäänyt vähän niin kuin miehen lempinimeksi. Se tuli siitä, kun joskus alkuaikoina marmatin pistelevästä parrasta
Musu, rakas tai ihan etunimi. Muille puhun hellu-sanalla. Hellu kutsuu mua lähes aina kulta tai rakas-nimillä, ehkä pari kertaa koko suhteen aikana kutsunut etunimellä ja silloinkaan en reagoinut kun tottunut toisiin