Mikä yllätti vauva-arjessa?

undulaatti

undulaatti

Sukkela juttelija
Oon törmännyt tälläiseen keskusteluun jossain muualla ja mielestäni niin kiva idea ja aihe. Tätä on kiva raskaana olevienkin lueskella, että tietää mitä on tulossa. Listatkaa siis kaikkia mahdollisia asioita, sekä positiivisia, että negatiivisia! (kaikki jutut eivät tietysti päde kaikilla!)

Aloittelen itse.. Tähän asti tullut itselle tälläisiä ajatuksia.. Voi tulla lisää, kun on kauemmin vauva-arkea ollut [:)]

- Äidin rakkaus ei leimahda välttämättä samalla sekunnilla, kun vauva on maailmassa, mutta kun se leimahtaa, se on ihan uskomattoman vahvaa!
- Vaikka olisi kuinka sikeäuninen ennen raskautta ja raskaudenkin aikana, kun saa ensimmäisen lapsen, herää pieneenkin hengähdykseen. (joka on toisinaan ihan uskomattoman ärsyttävää...)
- Vaikka vauva nukkuisi yöt kuinka hyvin, jo yksi huono yö voi ärsyttää ihan suunnattoman paljon.
- Huono omatunto iskee jos olet vähänkin kiukkuinen, vaikka et edes vauvalle mitenkään kiukkua näytä.
- Ajatus, että omaa, pientä, viatonta vauvaasi pistettäisiin verikokeen takia, on ihan järkyttävän kamala ja saa niskakarvat heti pystyyn! Olisit valmis vaikka itkemään pelkästä ajatuksesta.
- Istualta imettäminen voi alkuun olla tosi hankalaa.
- Omaa aikaa tai kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa löytyy myös aina jostain välistä. Voitte ihan hyvin esim. saunoa vauvan nukkuessa, ei se vauva siihen kuole, että joutuu yksin nukkua.... [:D]
- Vauva-arki voi sujua tosi rutiinilla ja helposti, vaikka ensimmäinen lapsi olisikin!
 
Mulla yllätti seuraavat jutut:
- Vauvat ei pelkästään nuku ja syö paria ekaa kuukautta. Aika paljon mahtuu hereillä oloa ja touhuilua meidän päivään.
- Kuinka paljon imetys oikeasti sattuu aluksi (ja välillä myöhemminkin). Ja ne hormonit... huh huh...
- Miten sitä oikeesti tietää pelkästään tissien kolotuksesta koska lapsi meinaa herätä unilta.
- "Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa". Kyllä! Juurikaan ei kokemusta ollut vauvoista ja silti sitä jotenkin vaistomaisesti vaan osaa suurimman osan. Tätä panikoin ihan hulluna raskausaikana.
- Miten järisyttävää se äidin rakkaus onkaan! Nytkin vauva nukkuu vieressä sängyssä ja mulla on oikeesti ikävä (!!!) tota lasta, kun se on jo 2 tuntia nukkunut.
- Kuinka kamalaa se onkaan jättää lasta edes pariksi tunniksi jollekin toiselle hoitoon (aluksi). Kun poitsu oli ekan kerran mummolassa hoidossa pari tuntia, meinasin soittaa viiden minuutin välein [8|] En kuitenkaan niin onneksi tehnyt. Kyllä muutkin osaa lasta hoitaa.

Ja olishan näitä varmasti lisää... Voisin oikeastaan myös lisätä samat jutut kun Undulaatti.
 
kaikki varottivat raskausaikana että tulet olemaan hurjan väsynyt ensimmäisen vuoden vähintään. ja etukäteen jännitinkin että kuinka sitä pärjää... mutta enpäs olekaan väsynyt! vaikka vauva herättää välillä 4 kertaa yössä!
 
Me yllätyttiin aika paljonkin, tämä on paljon helpompaa kuin uskalsimme kuvitella!

* Tyttö herää kerran yössä!
* Säännöllinen rytmi ollut koko ikänsä ajan!
* Vaistomaisesti sitä osaa hoitaa, vaikka aluksi pelkäsi rikkovansa lapsen [:D]
* Tiesin että äidin rakkaus on suuri, mutta että näinkin valtava...!!! [:)]
* Vauva-arki sujuu rutiinilla ja meillä on miehen kanssa aika hyvät jaot hoitamista varten. [;)]
* Vauva on suurimman osan ajasta iloinen ja leikkisä, tulee itsellekin todella hyvä mieli kun lapsi hymyilee.
* Suunnaton hinku lenkkeillä vaunujen kanssa [;)] (+ iPod mukaan tietty! Tänäänkin pientä hölkkää ja juoksua vaunulenkillä!)
* Kylpyhetket ovat ihania! Samanlainen vesipeto tulee tytöstä, kuin minäkin olen.
* Vauva voi viihtyä yllättävänkin kauan leikkimatolla itsekseen, niin ehtii tehdä kotitöitä!

Sitten joitain vähän ikävempiä juttuja!

* Omaa ja kullan yhteistä aikaa tarvitsee enemmän kuin luulin! Varsinkin jos kulta käy töissä täyttä päivää, ja on yksin kotona lapsen kanssa....
* Minä EN herää isompaankaan inahdukseen, ja se on mielestäni KAMALAA!!! [:o] Mieheni onneksi herää kaikkein pienimpäänkin inahdukseen, hän yleensä yöt hoitaakin. Minua sai kerran jopa herätellä kun vauva oli huutanu 10min ja minä VAAN NUKUIN!!!!!! [:o][:o] Oli kyllä sillon melkonen univelkataakka, mutta että en oikeasti herännyt tohon! [:(] Onneksi mieheni on niin ihana ja hoitaa yöt <3
* Ja todellakin! Vaikka meilläkin on ollut "helppoa" niin jo yksikin huono yö ÄRSYTTÄÄ! Todella paljon! Meillä on niitä ollut nyt muutama peräkkäin... Huutaa hampaitaan lähinnä ja kuolaa...
* Vaikka vauvaa kuinka totuttaisi kodin ääniin, niin sitä pakostakin hyssyttelee ettei vauva vain herää... En esimerkiksi pysty imuroimaan jos vauva nukkuu! Vaikka yksi päivä se ei kyllä välittänytkään siitä vaikka vieressä imuroinkin.....

Tässäpä näitä mitä tuli mieleeni.
 
ALKUPERÄINEN: Yamacraw

kaikki varottivat raskausaikana että tulet olemaan hurjan väsynyt ensimmäisen vuoden vähintään. ja etukäteen jännitinkin että kuinka sitä pärjää... mutta enpäs olekaan väsynyt! vaikka vauva herättää välillä 4 kertaa yössä!


Sama homma! Ei ainakaan tähän mennessä ole ollut väsymystä oikeastaan ollenkaan...
 
No mä jännitin et mitenkä sitä pärjää 3 lapsen kanssa joista 2 on vaippahousuja..
 
-mutta neiti on niin rauhallinen että hyvinhän tämä sujuu, mikään vanhempien lasten rutiineista ym. ei ole tarvinnut muuttua, huh.
-yllätyin kuinka paljon minusta pitää riittää jokaselle lapselle pitkin päivää, oma aika totaalisen kortilla tällä hetkellä. mutta näillä mennään..onneksi vauva aika menee nopee jotenka nautin tästä nyt ja sit mulla alkaa taas oleen vähän omaakin aikaa n. vuoden päästä.
-tyttö yllätti siinä että ei tykkää nukkua ulkona johon olin tuudittautunut, kun noi veljet nukkui n. 4 tuntia putkeen ainaki 2x päivässä, eikä hän syö tuttia niiku veljensä oli tehneet...valvata ero meijän pojissa ja tässä tytössä..:)
 
No, siinäpä sitä..tosiaan kun jo kolmas lapsi tämä niin mikään ei tullut uutena vauvan hoidossa..mutta ainahan oppii jtn uutta kun lapsetkin niin erilaisia. Esikon aikaan yllätyin minäkin siitä kuinka kaikki voi sujuukin niin hyvin vaikka ei mtn kokemusta entuudestaan, kakkonen järkytti taas yövalvomisillaan jota tekee vieläkin.:( ja kolmonen ei ole saanu mammaa vielä järkyttymään mistään :) se tuli niin yllätyksenä et voiko vauva olla niin rauhallinen että pistää vanhemmat miettii et osaako se edes itkee..
 
Tämä sujuu paremmin kuin osasin kuvitellakaan, juuri kuten Zenin kirjoittamassa fraasissa! Ajattelin etukäteen stressaavani ja valvovani muksun nukkuessa että hengittääkö se mutta kertaakaan en ole niin tehnyt... isoin ylläri itselleni oli se että pystyn nukkumaan hyvin syöttöjen välit koska aiemmin menetin unet jos heräsin yöllä syystä tai toisesta! Alussa nukahdin aina kun vaan silmäni ummistin oli kellonaika mikä hyvänsä! Yllättävää on myös että sitä virtaa riittää vaikka unet jäisi vähäisiksi.

Ajattelin etukäteen että annanko edes miehen hoitaa lasta mutta ei ole ollut ongelmaa, karkasin shoppailemaan jo viikon kuluessa sairaalasta pääsystä! Ihanaa kun osaankin olla näin rento...kuntosalin lapsiparkkia tosin jännitän [&o]

Ja se kaikista suurin on se äidin rakkaus... mulla on esim. autokoulussa hirmu ikävä tyttöä ja kun oltiin mummolassa viikonloppu ikävöin toisten sylissä viihtyvää lasta! Oli pakko välillä omia itselleen se [:)]

Nämä tuli nyt äkkiseltään mieleen....!
 
Mut yllätti esikoisen kohdalla se miten kiinni sitä on vauvassa. Tottakai tiesin sen teoriassa, mutta todellisuus yllätti silti.

Se myös tavallaan yllätti miten lumoavia nuo pienokaiset ovat. en aikaisemmin ollut mitenkään kovin kiinnostunut vauvoista, mutta kun itse tulin äidiksi, huomasin, että noita pikkuisia kasvoja voisi tuijotella vaikka vain nukkuvanakin vaikka miten pitkään.

Myös moni muukin asia yllätti, mitä täällä on aikaisemmin jo mainittu, mutta helppous ei ollut yksi niistä. Esikoisen kanssa erityisesti ei ollut mitenkään kovin helppoa mm. koliikin takia. Ehkä omat negatiiviset tunteet sen huutamisen aikana yllättivät ja toisaalta se, kuinka paljon sitä kuitenkin kestää ja miten paljon oma pinna kehittyy lapsen myötä.
 
Mut on myös positiivisesti yllättänyt tän lapsen helppous! Aikalailla alusta asti se on ollut hyvä nukkumaan ja syömään, ja seurustellutkin ihanasti! Harvoin kiukkuaa, mutta sitten kun kiukku tulee, niin se onkin tosi perusteellista raivoa :D

Välillä jaksan myös ihmetellä, että ei mulla kovin herkästi tuu tota lasta ikävä, vaikka sitä niin mahdottoman paljon rakastankin... Tiedän sen olevan hyvässä hoidossa isänsä kanssa, tai isovanhempiensa, ja oon oikeestaan valmis laskemaan sen mummolaan vaikka yökyläänkin! Tätä "harjoiteltiin" viime vkolla, kun olin Tallinnan pväristeilyllä ja poika oli mummolassa päivän, mummi laittoi sen unille just ennenku tulin, ja yhtä hienosti se oli yöunille käynyt kuin kotonakin.

Imetyksen takkuilu oli suuri ihmetys ja ahdisti ihan älyttömästi, kunnes tajusin vain luovuttaa, koska en siitä yksinkertaisesti nauttinut! Se 9 vkoa on vähän, mutta mulle niin kovin paljon; ei siihen aikaan mahtunut kuin ehkä pari-kolme sellaista syöttyöä, että vauva ei molemmat tissit lupsuteltuaan olisi tarvinnut lisäruokaa... Lisämaitoa kun sai jo sairaalassa.

Eikä pienintä ihmetystä taida myöskään olla ne tilanteet, kuinka herkille sitä ton ihanaisen kanssa vetää... Vauvan ensimmäinen oikea naurahdus sai mut kyyneliin, syleilin pientä poikaani ja kyyneleet virtas. Myös isän ja pojan katselu yhdessä herkistää edelleen, vaikka hormonit pitäis olla jo aika päivää sitten tasaantuneet...

Hämmästystä, kummastusta, ihanuutta ja kamaluutta. Sitä tää aika on, joka päivä opitaan jotain uutta toisistamme ja maailmasta! <3
 
Mulle tämä poitsu on toinen lapsi ja esikoisen ja pikku kakkosen ikäero 7 vuotta. Paljon oli ehtinyt unohtua 7 vuodessa, esim. se, että kuinka sidottu oli vauvaan ja sohvaan ensimmäiset kaksi viikkoa, kun imetin, imetin ja imetin...

Mutta olin unohtanut myös sen että kuinka paljon vastasyntyneet oikein nukkuvat. Poika tosiaan nukkui ja söi 2 viikkoa ja siitä pikku hiljaa alkoi pysymään pidempiä aikoja valveilla.

Myös tunne side eli rakastuminen ensi silmäyksellä tapahtui tämän toisen lapsen kohdalla, mutta esikoisen kanssa se kesti aika kauan. Johtui varmaan siitä että olin niin nuorija kokematon vauvojen kanssa. Silloin tuntui että vauva vaati koko ajan kauheasti vaikka olihan hänkin yhtä helppo kuin tämä toinen. Ikä, asenne ja elämänkokemus varmaan ovat vaikuttaneet siihen että vauvanhoito sujuu nyt niin rennosti.

Ja minä olen aina seurannut vauvojeni nukkumista ja hengittämistä. Olen tuijottanut heitä lumoutuneena kun unissaan hymyilevät ja imuuttelevat. Olen tutkinut sormet, varpaat, korvat ja tuoksutellut ihanaa vauvan tuoksua. Taidan olla ihan höpsö [:D] Vauva-aika vaan menee niin äkkiä, nytkin tämä kuopus on jo yli puoli vuotias!

On aivan ihanaa olla äiti!
 
Ainoana yllätyksenä on tämän neljännen kohdalla ollut se, että ajatuskin pidemmästä erosta saa mut ihan ahdistuneeksi. Voi olla, että se johtuu rajusta alusta, kun poika oli viikon sairaalahoidossa ja silloin oli yhtä tuskaa jättää joka ilta vauva sinne osastolle ja lähteä kotiin. Ensimmäinen yö erossa olisi edessä parin viikon päästä ja en todellakaan odota sitä innolla.... Mutta tiedän selviäväni siitä. [:D]
 
Se että vauva viihtyy matolla itsekseen niin paljon. Luulin etten ehdi edes suihkuun tai tehdä mitään kotitöitä, mutta luulo osoittautui ihan vääräksi (paitsi kaksi ekaa viikkoa meni kiireessä ja sumussa). Kun vauva on pirteä, ruokittu ja hoidettu niin se on ihan tyytyväinen myös itsekseen. Lisäksi minut yllätti se ettei yöllä vauvan viereen ottaminen edistänyt kenenkään (ei hänen eikä minun) unta. Jos vauvalla on ollut yöllö hätä, niin se on ollut joko nälkä tai märkä vaippa/yöpuku eikä siihen auta muu kuin imetys tai kuiviin vaihtaminen.
Näistä syistä johtuen en ole myöskään tarvinnut kantoliinaa kuin muutaman kerran kotona. Olin varautunut kantamaan vauvaa kotona jotta saan asioita tehdyksi.

Myöskin yllätti se että vauva pitää niin kovaa ääntä nukkuessaan, sitä ei todellakaan tarvitse käydä tökkimässä onko se hengissä [:D] Ja tästä syystä siirrettiin hänet melko pian viereiseen huoneeseen nukkumaan. Kun vauva nukkui minun sängyn vieressä niin heräsin jokaiseen tuhahdukseen, nyt vasta siihen kun on oikeasti nälkä.

Lisäksi yllätti se etteivät rinnat enää synnytyksen jälkeen kasvaneet, ainakaan kuppikoolla niinkuin jokapaikassa povattiin. Maidonnoustua ne olivat pari päivää turvonneet, mutta samat liivit sopivat kuin ennen synnytystäkin. Olin ostanut vähän isot imetysliivit loppuraskaudesta ja ne ovat edelleen olleet isot. Ja nyt 10 viikkoa synnytyksen jälkeen ne ovat jopa liian isot ja kävin ostamassa pienemmät tilalle.

Lisäksi on yllättänyt se kuinka luonnolliselta kaikki tuntuu ja kuinka hoitaminen on onnistunut ilman sen suurempaa stressiä tai ihmettelyä.

Ja ylipäätään se ettei vauva itke ja huuda kokoajan! Päinvastoin, tuntuu että meillä itketään vain nälkää ja se loppuu kuin seinään kun saa tissin suuhun [:)]
 
Mut yllätti ensikertalaisena hyvinkin moni asia...

- Maidonnousuun liittyvät asiat: voimakkaat kivut ja arkuudet, jälkisupistukset, maitosuihkut, kuppikoon kasvaminen ei yhdellä vaan kolmella... ja ne voimakkaat hormonimyräkät! Mulla ei raskaushormonit ollu mitään verrattuna näihin maitohormoneihin, itkin varmaan ensimmäiset 8 viikkoa... (enkä osannu näihin valmistautua kun neuvolassakaan ei puhuttu mitään)

- Miehen osallistuminen: Aluksi osallistu todella innokkaasti, tuli kotiin töistä kiirehtien kun ikävöi lasta, antoi minun nukkua esim. viikonloppusin pitkään kun touhusi mielellään lapsen kanssa. Ja sitten negatiivisena se "uutuuden viehätyksen" katoaminen: mies kiirehtii harrastuksiinsa ja menoihinsa, näkee lasta arkisin töiden jälkeen tunnin, ehkä pari ennen lapsen nukkumaanmenoa ja viikonloput mies on lähes poikkeuksetta aina joko töissä tai omissa menoissaan :( Eikä ymmärrä mikä on pielessä ja miksi valitan kun oli siinä käsityksessä että on osallistunut lapsen hoitoon hyvin (kun kehuin alussa hienoa osallistumista...)

- Äidin rakkaus: ihan parasta. Lapsi on todella ihana, vaikeanakin. Joskin kärsivällisyyteen auttaisi myös miehen osallistuminen...

- Oman ajan totaalinen puute: aikaa itselle ei kertakaikkiaan ole. Silloin kun siihen olisi mahdollisuus, valitsen mielummin perheen yhteisen ajan. Onneksi lapsi viihtyi koneella aluksi sylissä XD, nyttemmin se jaksaa jo olla lattialla itekseen niin pääsee piipahtamaan netissä ;)

- Kehityksen vauhti: Minne se minun pieni kääröni katosi tuon kierivän ja eläväisen hammaspeikon tieltä??? :D

- Talousahdinko: Vaikkei lapseen mene rahaa vielä juuri ollenkaan (kestovaipat ja täysimetys) niin putoaminen kela-rahojen varaan näkyy ja tuntuu. Harmittaa että pitää miettiä tämmöisiä asioita eikä voi vaan keskittyä nauttimaan lapsesta :(

Onhan noita paljon muitakin. Väsymykseen tottuu. Melko hyvin sai nukuttua tossa kuukauden verran kun lapsi heräsi vain kerran yössä maidolle. Nyt on tultu takapakkia <:) Kunhan se nyt nukkuisi semmosia pätkiä että itse kerkeisi nukahtaa välissä...
 
Tämän viidennen muksun kanssa mua on yllättänyt se, että näköjään on olemassa vauvoja jotka ei puklaa lainkaan. Ja se että kestovaipat on tsiljoona kertaa pitävämpiä kuin kertikset eikä niitten käyttö olekaan yhtään hankalaa tai aikaavievää.
 
mulla tulee jo nyt välistä kamalia äidin rakkaus - kohtauksia[:D][:D][:D] itkun kanssa mietin kuinka jotain voikin rakastaa näin paljon ! mitä se onkaan sitten kun vauva todella on mahan tällä puolella?
 
Mullakin tuli noita rakkaus/itku-kohtauksia odotusaikana. Tää poitsu oli tosi toivottu vaikka meillä molemmilla aikaisemmista liitoista lapsia onkin. Vatsaa silittelin ja syntymättömälle vauvalle höpöttelin rakkaudesta Ja kyllä on rakastettu vauva, koko perheen lemmikki!!!
 
Takaisin
Top