Mikä yllätti raskaudessa tai raskaana olemisessa?

M

Marruliini

Satasella mukana keskusteluissa
Näin äitienpäivän kunniaksi, mikä raskaudessa on yllättynyt?

Odotan esikoista ja olen yllättynyt, ettei rinnat ole kipeät! Luulin rintojen olevan kipeät ja arvostavat koko raskauden ajan mutta se jäikin alkuraskauteen.

On myös ihmeellistä, että kuinka raskaus onkin vallannut ajatukset. Vaikka välillä unohdan olevani raskaana.

En myöskään ikinä osannut kuvitella, miltä vauvan liikkeet tuntuvat.

Myös muiden ihmisten kauniit reaktiot raskausuutisen ovat tulleet yllätyksenä.
 
Minut yllätti varsinkin alkuraskauden normaalit alavatsakivut ja jomotukset, että aamupahoinvointi ei suinkaan rajoitu aamuun sekä kova väsymys. Mutta ennen kaikkea yllätti miten henkisesti raskasta tämä aika on ollut menettämisen pelon takia, johtunee että raskaus alkanut hoidoista ja matkassa ollut paljon koettelemuksia. Toivon että voisin ottaa rennosti ja vaan nauttia raskaudesta. Samaan aikaan rakastan tätä pientä jo uskomattoman paljon, ja samaan aikaan en uskalla tuntea liikaa. Raskauden rankkuus siis yllätti totaalisesti!
 
Ekassa raskaudessa (aamu???)pahoinvointi yllätti. Luulin ensin että alkoi vatsatauti kun yölläkin piti oksentaa. No tätä ympärivuorokautista oksentelua jatkui 10 viikkoa (rv 6-16) ja sitten onneksi väheni.
Tokassa yllätti rajut mielialan muutokset. Hermostuin ihan sekunneissa pienestä vastoinkäymisestä ja haastoin jatkuvasti riitaa miehen kanssa. Ja mies ei jaksanut riidellä, niin sehän ärsytti entistä enemmän ja kiukuttelin yksinään.
Näiden jälkeen ei enää yllätyksiä tullut ja muutenkin oireettomampia raskauksia.
 
Raskaudessa yllätti tunteellisuus (kärttyisyys), huonomuistisuus ja oireista suonenvedot. En ollut tainnut kuulla ennen raskautta että niitä voi olla raskaana. Ja niitähän oli, vaikka muulloin niitä ei ole juuri koskaan. Muiden ihmisten reagtiot yllättivät niin hyvässä kuin anopin suhteen pahassakin. Vauvan liikkeitä en myöskään ollut osannut kuvitella etukäteen ja muistelisin yllättyneeni siitä kuinka varhain niitä tunsin. En kyllä, muista tunsinko niitä jotenkin keskimääräistä varhaisemmin vai olinko vain muuten ajatellut että ne tuntuisi myöhemmin.
 
Yllätti se, että jalan koko voi pysyvästi kasvaa. Myös iskiasvaivat ja liitoskipujen rajuus, ne estivät lopulta töissä käynnin. Ja rannekanavaoireyhtymän saaminen raskaana yllätti.
 
Se kuinka kevyt, helppo ja mukava raskaus minulla oli. Viimeisilläkin viikoilla tuntui, että kaikki on niin hyvin, että ei haittaisi vaikka vauva siellä vielä olisi. Jotenkin oletin että kun on reilusti ylipainoa, niin kaikki tulee olemaan hankalaa...:happy:
 
Olen ollut yllättynyt miten helpolla olen päässyt. Ei sen kummempia oireita tai pahoinvointia. Luulin että viettäisin päivät oksentaen.
 
Mut yllätti tää jatkuva herkistyminen ja itkuun pillahtaminen millon mistäkin sekä se, kuinka kömpelön tää vatsa on musta tehnyt :D kaiken kaikkiaan oon kuitenkin ollu eniten yllättynyt siitä, kuinka hyvin oon koko raskauden voinut
 
Yllätti se, että raskaus voi olla todella vähäoireinen.
Ekan kohdalla odotin monta viikkoa että milloin se pahaolo ja oksentelu alkaa. Sitten nt-ultran jälkeen tajusin ettei sitä ehkä tulekaan.

Nyt viidettä kertaa raskaana (kolmas lapsi) ja taas tuntuu että onko siellä ketään kun jälleen oireina on ainoastaan lievä väsymys ja palelua.
 
Oon käynyt miltei kaikki omistamani tavarat läpi, heittänyt NYT huolettomana roskiin vanhoja kuvia, kierrättänyt rakastamaniani rihkamakoruja ja vaatteita. Ihastelin itsekin, kuinka mahtavasti kaapit tyhjenee ja nurkat putsaantuu (tyhjenispä kunppanillakin..) ja tajusin vasta nyt, että tää on kai sitä pesänrakennusviettiä. Rv 29 ja ihan pihalla
 
Takaisin
Top