Tilanteesta riippuen näistä melkeinpä mikä vaan voisi johtaa eroon.
Pettäminen -- kyllä, jos on sovittu ettei sitä tehdä, niin sitten sitä ei tehdä.
Sairastuminen -- jos minä makaisin vuosia koomassa, en pitäisi järkevänä, että toinen tuhlaa elämäänsä odotellen josko vielä toivun. Hän siirtyköön elämässä eteenpäin jos suinkin vain kykenee.
Eri linjoilla lapsiluvun suhteen -- minusta lapsiluku on asia, jossa ei voi tehdä kompromisseja katkeroitumatta, joten ero seuraa joka tapauksessa.
Erilleen kasvaminen -- no tämä on ainoa, joka minusta on vain tilapäinen ja korjattavissa oleva ongelma, kunhan molemmat haluavat sen korjata. Jos vain toinen haluaa sen korjata, niin ei tule onnistumaan.
Väkivalta -- automaattinen ero. Heti ensimmäisestä kerrasta, toista mahdollisuutta ei tule.
Muita: päihteiden väärinkäyttö ei sovi lapsiperheeseen kuten ei myöskään rikollisuus. Perheen omaisuuden hassaaminen hölmöyksiin ei myöskään käy päinsä, esim. jos perheen vuokrarahat onkin keksitty sijoittaa johonkin kaverin firmaan ja vuokra jää maksamatta, menevät lusikat jakoon. Jomman kumma vahva välinpitämättömyys perhettä/puolisoa/yhteistä omaisuutta kohtaan on minusta myös sellainen ongelma, joka johtaa eroon, jos sitä ei korjata. Eli siis se, että toinen tekee töitä ja ravaa harrastuksissa ja jättää kodin/lapset/muut yhteiset asiat toisen hoidettavaksi.