Mikä raskauskolmannes on pahin?

[Vargynja]

Mikä raskauskolmannes on/oli teistä ikävin? Omasta raskaudesta on jo enemmän aikaa, mutta taisi ensimmäinen kolmannes pahoinvointineen olla kamalin.

 

[Talvitintti]

Kyllä se viimeinen kolmannes on ollu molemmissa pahin. Univaikeudet, turvotus, tukala, turhautunu ja kömpelö olo, närästys joka vain pahenee mahan kasvaessa jne. Viimeisen kolmanneksen voisin skipata ihan mielelläni.

 

[Towanda]

Vaikea päättää että ensimmäinen vai kolmas, ehkä kallistun kuitenkin ensimmäiseen. Pahoinvointi oli koko ajan läsnä ja väsymys kaiken voittavaa. Lisäksi sitä oli koko ajan vähän peloissaan, että raskaus menee kesken. Loppuraskaus oli todella tukalaa, mutta kaikki oli kuitenkin hyvin ja tiesi, että kohta vauva on sylissä.

 

[Ulkosuomalainen]

Kolmas, en muistanutkaan kuinka kamalaa voi 24/7 närästys olla kaikki muut vaivat vielä menee... missään raskauksissa ei ole ollut oksentelua joten sen vuoksi varmasti ensimmäinen ja toinen menneet vaivojen puolesta helpommalla.

 

[peruna86]

Ekassa (yksös)raskaudessa viimenen kolmannes oli pahin, vaikkei sekään kamala ollut. Ainoa ongelma mulla oli turvonneet jalat.

Nyt kaksosraskaus menossa ja luulen tän viimesen kolmanneksen olevan pahin nytkin! Maha alkaa olla jo aika iso (nyt rv29) ja tuntuu ettei hyvää asentoa löydä millään. Ei seisten, istuen eikä maaten. Ja närästys on kokoaikaista!

 

[Enmau]

ensimmäinen, oli kauhea 24/7 pahoinvointi, univaikeudet, ja mieli ihan maassa. Nyt viimenen kolmannes, nyttekin aika tukala olo, mutta ainakin saa nukuttua.

 

[Tips]

Eka oli pahin pahoinvointeineen ja epävarmuuksineen.

 

[Magpie]

Ensimmäinen oli väsymyksen takia pahin, mutta selvisin kyllä tosi vähillä oireilla. Pahoinvointia ei ollut oikeastaan ollenkaan. Toisen kolmanneksen aikana ehdin jopa kokea "energistä keskiraskautta" hetkittäin. Viimeinen kolmannes jäikin lyhyeksi, kun vauva päätti syntyä etuajassa. Eli sen suhteen ei kokemuksia loppuun asti ehtinyt kertyä, mutta olisin kyllä halunnut senkin kokea. Tosin jalat ehtivät nytkin turvota aika palloiksi ja canalis carpi iski ranteeseen, eli voi olla, että kovin mukavat oltavat ei viimeisillä viikoilla olisi ollut...

 

[Enni]

Ensimmäinen kolmannes oli pahin. Pieni pahoinvointi, suuri epävarmuus ja pelko. Vielä ei myöskään näytä/tunnu raskaana olevalta.

 

[Katjusha]

Mulle keskimmäinen kolmannes oli hankalin, harjoitussupistuksia ja närästystä. Viimeisellä kolmanneksella varmasti närästi, mutta kun pääsi liikkumaan paremmin, oli hyvä mieli :)
Ekan kolmanneksen haaste oli muistaakseni väsymys ja lievä huonovointisuus.
Harmi, että se jäi sit yhteen kertaan. Voi vanhana edes sitä muistella.

 

[Oman elämäni sankaritar]

Viimeinen kolmannes. Vauva oli perätilassa, enkä voinut viimeisten kk aikana kumartaa yhtään alaspäin, koska vauvan pää painoi kylkiluihin Närästys oli myös aivan älytön ja perätilan vuoksi maha ei missään vaiheessa laskeutunut ja tuntui kurkussa asti. Häpyliitoskipujen vuoksi kaikki liikkuminen oli kivuliasta... Alku oli niin helppo

 

[RuutuSydän]

Tosiaan vaikea päättää ekan ja vikan välillä, mutta vastaan että viimeinen. Jotenki koin tosi ahdistavana sen jatkuvan olon ja tuntemusten analysoinnin, että milloin pitää lähteä sairaalaan. Tämä lähinnä siksi kun eka synnytys oli ollut todella nopea