Meidän uusperheeseemme kuuluu neljä lasta, joista kolme olen synnyttänyt itse ja yksi on tullut bonuksena. En muista koskaan asettaneeni mitään tiettyä lapsilukua, jonka toivoin toteutuvan, enemmän ollaan menty fiiliksen mukaan. Mutta kyllä taisin aina toivoa enemmän kuin yhtä kuitenkin.
Nyt en osaa sanoa varmasti, onko lapsiluku täynnä. Tällä hetkellä en todellakaan haluaisi enempää. Kuopus on nyt 1 v 10 kk, ja elämä on vihdoin alkanut helpottua hieman, olen saanut takaisin omaa vapauttani eikä kukaan roiku minussa kiinni 24/7. On ihanaa, kun voi jo käydä kahdestaan miehen kanssa illanvietoissa, eikä kukaan itke perääni kahta tuntia, jos olen vaikka treeneissä. Tietoisuus siitä, että tämä vielä helpottuu tästä koko ajan, tuntuu myös hyvältä.
Mutta toisaalta... Ajatus siitä, että meillä ei olisi koskaan enää vauvaa, kirpaisee. Joku osa minusta haluaisi ehkä vielä kokea sen kaiken, saada vielä yhden lapsen. Mutta toinen osa taas ei todellakaan. :D Luulen, että kun elämä lähitulevaisuudessa helpottuu entisestään, en halua enää mennä takaisin siihen, mitä elämä mahdollisesti hyvin tarvitsevan vauvan kanssa on. Ehkä haluan siinä vaiheessa keskittyä enemmän myös jo itseeni. Varmuudella en toki voi tätä sanoa.
Sanotaanko, että ainakaan nyt en missään tapauksessa halua lisää lapsia. Tuskin tulevaisuudessakaan, mutta pidän siihen kuitenkin option, että mieli muuttuu vielä joskus kolmen-neljän vuoden sisällä. :)