Mikä on ensimmäinen muistosi?

Miramaria

Miramaria

Tietävä tietäjä
Mielenkiintoisessa jutussa Lapsuusmuistot kertovat muistajastaan kirjoitetaan, että professori Krystine Batchon mukaan jotkut aikuiset muistavat noin kolmevuotiaana kokemiaan tapahtumia. Alle kuusivuotiaana syntyneistä lapsuusmuistoista vain harvat kuitenkin säilyvät aikuisuuteen asti.

Itse olen luullut muistavani välähdyksenomaisia hetkiä siltä ajalta, kun olen ollut melkein kaksivuotias. Mutta onkohan se sittenkään mahdollista? :think005

Onko teillä paljon muistoja ennen kuuden vuoden ikää? Mikä on ensimmäinen muistosi? :)
 
Ensimmäisenä tuli mieleen muisto, kun olin jotain 4-5 vuotta ja harjoittelin ajamaan fillarilla ilman apupyöriä. Sillä kertaa jouduttiin apurit laittamaan vielä takaisin, mutta ehkä seuraavalla kerralla onnistui. Ja muistan kun ystäväni muutti pois naapurista, olin alle 4. Ja kun paras ystäväni muutti naapuriin ollessani alle 5. Nämä muutot on kyllä aika hataria muistoja, mutta etenkin tuossa jälkimmäisessä muistan heti ekana päivänä menneeni pimpottamaan ovikelloa ja pyytämään tyttöjä pihalle :)
 
Muistan jotain hämärää asuinpaikasta josta muutettiin pois kun olin kolme. Muistan pätkiä muutoista (muutettiin kahdesti melkein peräkkäin juuri kolme vuotiaana). Muistan kuinka mummini kertoi laittavansa ilmapalloja ikkunaan (meidän väliaikaisesta kodista näkyi heidän koti). Muistan kuinka tein Babar-palapeliä väliaikaisen kodin lattialla. Muistan kun oltiin katsomassa uutta pysyvämpää kotia. Muistan kun äitini maalasi uuden kodin patteria valkoiseksi (oli aiemmin ruskea). Muistan... no yhtä jos toistakin tuosta ajasta. Muistan kun äiti kertoi jouluna että mun synttärit on kolmen päivän päästä ja teki siinä samalla kakkua juhliin. Muistan kun pappani kysyi täytänkö kaksi ja vastasin loukkaantuneena että täytän kolme. :D Muistan myös kuinka mammani kuoli kun olin viiden vanha ja muistan hautajaisista aika paljonkin. Muistissani on paljon kesästä/kesistä mökillä ennen mamman kuolemaa.

Eli muistan aika paljon asioita mitä on tapahtunut kun olin alle kuuden. Aika hassu väite tuo, kun kuitenkin aika monet tuntuu muistavan... Omien muistojeni perusteella voisin veikata että tapahtumien täytyy kuitenkin olla jollain tavalla merkityksellisiä. Joko niin että ne on isompia, kuten muutto tai tunnetasolla lapselle tärkeitä kuten mökkeily ennen läheisen ihmisen kuolemaa. Ja ihan loogistahan se on, että tavallista arkea kummemmista asioista jää pysyvämpi muistijälki.
 
Mahtavaa! Ehkä voinkin luottaa muistoihin - kun monesti sanotaan, että niin varhaisen muiston on napannut toisten puheista tai valokuvista.

Mun varhainen muisto on ensimmäisestä talosta, josta muutettiin kun olin vähän vajaa kaksi. Muistan, että olisin istunut hyppykiikussa/keinussa portaikon alla ja muistan ikkunasta näkyvän peltomaiseman. Seuraava muisto on rappukäytävästä, jossa istuin roikottaen jalkoja kaiteen välistä. Olin kai juuri täyttänyt kaksi.

Ja sitten on muutama pikkusiskon syntymään liittyvä muisto: Olin kaksi vuotta ja kaksi kuukautta ja puhuin papan kanssa puhelimessa. Pappa kysyi, mikä siskon nimeksi tulee ja vastasin. Pappa kuuli väärin ja totesi "etkö tiedä?" ja minä yritin raivoisasti sanoa siskon nimeä, mutta pappa kuuli koko ajan väärin. Suututti ihan kamalasti! :grin No sitten siskolle annettiin nimeksi mun lempi nuken nimi, ja muistan, kun raivostuneena heitin nuken takapihalle, koska en voinut leikkiä enää nukella, kun sen nimi oli nyt pilattu. :p
 
Muistan paljon asioita ennen 3v syntymäpäivää. :) äidin kanssa kangaskaupassa rattailla, keittiön ikkunasta katsottu kunnan miehiä jotka tyhjentäneet kaivoa, jäätelöä syöty ja pahvi annettu kissalle nuoltavaks, vierashuoneessa pelattu muistipeliä, veli piilotti mut isoon tynnyriin ja kukaan ei löytäny mua... :D niin ja kerran veli juos kaverinsa kans jostain mettäpolulta pyyhkeet päällä, selät rakkuloilla. Olivat nokkospuskan läpi juosseet.. Näitä riittäis vielä paljon lisääkin! Ja kaikki siis ennen ku oon täyttänt 3. Varhaisin muisto varmaan kun olin 1,5-2v, muistan isosiskon kiusanneen (leikillään).
 
Mä muistan paljon juttuja ajalta kun olin 2v, mitä en siis ole nähnyt valokuvista tms. Muistan esim sen kun olin mukana ultrassa kun pikkuveli oli tulossa, siis juuri täyttänyt 2v. Muistan huoneen ja kuinka kätilö sanoi mulle että tuosta säkin voit katsoa vauvaa ja en yhtään tajunnut mihin pitäisi katsoa tai missä vauva näkyy.. En osaa sanoa mikä olisi eka muisto mutta eiköhän esim tuo olevarhaisimmasta päästä.
 
Minulla on muisto, kun olin vajaa 3-vuotias ja olin läsnä paikalla, jossa tapahtui taponyritys. Näin kun tekoväline otettiin ja sanoin äidille että ko.henkilö kävi hakemassa tavaran X. Muistan tilanteen ja sen etenemisen. Muistan, mitä meille huudettiin. Muistan, kuinka yritin laittaa vihreitä tennareitani jalkaani, mutta äiti sanoi, että nyt ei ehdi ja toinen kenkäni jäi taloon - äiti nappasi minut syliin.Juoksimme autolle koko perhe (tässä välissä näin, kuinka isä yritti pidätellä henkilöä meistä ja itsestään erossa) ja näin erään ihmisen tuolloin viimeistä kertaa - onneksi.

Edit. Muistan myös, etten tuolloin pelännyt, koska en käsittänyt tilanteen vakavuutta. Vasta myöhemmällä iällä muisto on saanut aikaan "kylmän väreet", kun ymmärtää asian vakavuuden.

Toki on muitakin muistoja ja paljon, mutta tämä taitanee olla varhaisin tai traumaattisin nuin pienellä iällä.
 
Muokattu viimeksi:
Minun ensimmäinen muistoni on joulusta, jolloin olin n. 1 v 4 kk. Veljeni sai lahjaksi onkimispelin ja tv:stä tuli batman-elokuva. Tiedän tuon iän tarkkaan siksi, että se oli viimeinen joulu, jonka vietimme isovanhempieni silloisessa asunnossa, he muuttivat pian eri paikkakunnalle. Muitakin muistoja on alle 2 vuoden iästä. Mekin nimittäin muutimme ennen kuin täytin 2, mutta muistan leikkineeni naapurin lasten kanssa ja että olin hoidossa naapurissa. Omasta kodistamme en muista mitään. Alle 3-vuotiaana olosta onkin jo paljon muistoja. :)
 
Justiina mielenkiintoista! Oot ollu tosi pieni! Oletko oppinut puhumaan jo tosi pienenä?
 
Mä en kyl kauheesti muista koko lapsuudesta oikein mitään. Muistan pienenä olleeni kerhossa ja päikyssä, mut en oo varma tarkasta iästä. Ja muistan et pelkäsin pienenä vetää vessanpönttöä, kun asuttiin kerrostalossa, mut siitäkään en tiedä minkä ikänen silloin oon ollut.
 
Joitain välähdyksiä miulla on kun oon 3 vuotias. Oon sitten ihan kauhistellutkin ikää että kuinka voin muistaa.
Mut sellasia selkeitä muistikuvia on 4 vuodesta eteenpäin :)
 
Luulen muistavani esilääkityksen ennen leikkausta, joka tapahtui 1v 11 kk iässä. Tosin en ole varma voinko sekoittaa tämän johonkini toiseen tapahtumaan. Tosin en tiedä, onko mulle muita vastaavia operaatioita tehty lapsena, ei ainakaan samassa paikassa (josta tuo muisto). Tosin mä muistan tämän tapahtuneen eri yksikössä.
 
Citrus sanoi:
Minulla on muisto, kun olin vajaa 3-vuotias ja olin läsnä paikalla, jossa tapahtui taponyritys. Näin kun tekoväline otettiin ja sanoin äidille että ko.henkilö kävi hakemassa tavaran X. Muistan tilanteen ja sen etenemisen. Muistan, mitä meille huudettiin. Muistan, kuinka yritin laittaa vihreitä tennareitani jalkaani, mutta äiti sanoi, että nyt ei ehdi ja toinen kenkäni jäi taloon - äiti nappasi minut syliin.Juoksimme autolle koko perhe (tässä välissä näin, kuinka isä yritti pidätellä henkilöä meistä ja itsestään erossa) ja näin erään ihmisen tuolloin viimeistä kertaa - onneksi.

Edit. Muistan myös, etten tuolloin pelännyt, koska en käsittänyt tilanteen vakavuutta. Vasta myöhemmällä iällä muisto on saanut aikaan "kylmän väreet", kun ymmärtää asian vakavuuden.

Toki on muitakin muistoja ja paljon, mutta tämä taitanee olla varhaisin tai traumaattisin nuin pienellä iällä.
Click to expand...

Huh huh mikä muisto! :eek: Ei kyllä ihmekään, että on painunut mieleen noin poikkeava tilanne!
 
Ensimmäisiä asioita, joita voin varmasti tietää muistavani ovat ajalta kun olin noin 3-4-vuotias. Muistan ainakin keskustelleeni naapurin hieman vanhemman tytön kanssa siitä, voiko nukelle syöttää sosetta (minun mielestäni ei voinut, koska nukke ei osaa syödä - näkihän sen, ettei sose oikeasti mennyt nuken suuhun :p), ja joitain muistikuvia minulla on retkeltä päiväkotiryhmän kanssa katsomaan lumiveistoksia. Luulen muistavani joitain tapahtumia jo aikasemmin, mutten pysty varmasti sanomaan, ovatko oikeita muistoja, ja "rakennettu" vanhempien kertoman tai valokuvien perusteella. Noin viiden vuoden iästä alkaen muistankin sitten jo todella paljon yksityiskohtaisesti kaikenlaista.

Ainakin nämä artikkelit ovat mielenkiintoista luettavaa tuohon muistojen aitouteen liittyen: http://www.hs.fi/sunnuntai/a1445572452782 ja http://www.bbc.com/future/story/20160920-four-ways-that-other-people-can-warp-your-memory?ocid=fbfut
 
Olin hieman alle 2viikkoinen vauva, kun ensimmäinen traumaattinen muistoni tapahtui. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni oli traumaattinen, joten liekkö toistuvuus saanut muistamaan jo noin varhaisesta vaiheesta? Alle vuoden iästä muistan ainakin 5 muistivälähdystä ja jotain 2 vuoden iästä alkaen muutenkin. Osan lapsuusmuistoista suljin pimentoon ja tunsin valtavaa ahdistusta, pelkoja ja masennuin helposti koko ikäni. Nyt keski-ikäisenä olen puhdistunut taakastani ja muistot ovat palanneet pimennosta valoon. Ymmärsin vihdoin heikkouteni syyt. Nyt olen vapaa taakoista ja voin vihdoin hyvin.
 
Luulen, että ensimmäisen muistot ovat, kun oli 3 v. Muistan oppineeni sanomaan s-kirjaimen ja opettelin ajamaan ilman apurattaita ja yksi muisto on, kun veljen kanssa ajattiin pyörällä ympäri taloa. Äiti haravoi pihaa. Juuri kun ajettiin kadun puolelta, jalkakäytävää ajettiin ja silloin kaksi autoa törmäsi lähellä toisiinsa. Muista äidin pelästyneen ilmeen kun tuli juosten harava kädessä ja ensin ihmettelin asiaa, kun eihän meillä hätää ollut. Sitten muistan uuden vuoden yön. Vuoden vanhempi veljeni lähti isän kanssa ulos katsomaan ilotulitusta ja minä ja äiti jäätiin sisälle. Juuri kun raketteja piti näkyä, minulle tuli kakkahätä ja äiti nosti potan isän työpöydälle, että voisin kakata ja katsoa raketteja samalla.
 
Mulla varhaisimmat muistot on aika tasan 2 vuotiaasta eteenpäin. Äiti odotti silloin siskoa ja isolle mahalle laitettiin neuvolassa geeliä ja ilmeisesti dopplerilla kuunneltiin tai sitten se oli ultra. Myös samalta ajalta on omasta sairaalahoidosta hataria muistikuvia. Olin 2 vuotiaana osastolla kuitenkin useamman viikon munuaisongelmien takia ja muistan tädin tuoneen sinne suklaata. Tämän jälkeen kotona pitkään seurattiin pissan proteiineja samankaltaisilla liuskoilla mitä neuvolassakin, se oli jännää vertailla liuskan värejä. Pikkusisko ei kuitenkaan ollut vielä syntynyt joten olen ollut alle 2,5v.
 
Luulisin, että olin alle 3v, kun sain naapurilta vihreän muovimunan, jossa oli jotain namia. Äitini vahvisti, että meillä oli juur alakerran naapuriin lämpimät välit. (Muutimme muualle kun olin vähän päälle 3v)

Seuraava muisto oli kun olin 4v ja kävin naapurin pari vuotta vanhemman tytön mukana hevostallille. Siellä oli pimeää, haisi ja hevoset ( tai ehkä ne olivat poneja) olivat isoja ja pelottavia, enkö tykännyt yhtään.

Edelleenkään en voi sietää hevosen hajua, vaikka oma tytär ratsastaa.

Muista varhaisista muistoista en ole aivan varma, mitkä ovat ”aitoja” muistoja ja mitkä kerrottuja..
 
Takaisin
Top