Mikä maistuu nirsolle?

Listataan helppoja ruokia, jotka saattaa maistua nirsolle. Jos saisi ideoita..
Olisi myös hyvä tietää missä iässä noita nirsoiluja voi olla odotettavissa sekä mitä muita ratkaisuja perheessä on keksitty.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä maistuu melkein kaikki, jos sen saa sileäksi. No sosekeitoissa on edelleen jotain, mikä tökkii, mutta muuten kaikki pyörykät, paistokset, pihvit ja kastikkeet uppoavat parhaiten, kun ainekset ovat tasaisena. Kyllä vaikka lasagnessa saa pastalevyt olla omana kerroksenaan, mutta jos esim. väliin tulevan tomaattikastikkeen surauttaa tasaiseksi, menestys on taattu.
 
Meillä nykyään eskarilainen nirsoilee. Muille lapsille kelpaa lähes kaikki.
Osa kasviksista kelpaa vain raakana (porkkana, tomaatti, paprika), kypsennettynä tai ruuan seassa ei mitenkään. Mitkään kasvikset ei saa myöskään olla ruuan seassa vaan lautasen reunalla. Jos lautasella on jotain mistä ei tykkää, vilkaisee ruokaa ja toteaa ettei ole nälkä. Jos nyppäsen sen mikä siinä ruuassa häiritsee pois, syö ihan mukisematta.
Parhaiten ruoka maistuu kun kaikki ainekset on erillään.
Eli kaikki minun helpot kasvispitoiset pataruuat on hänelle ehdoton ei.
 
Olen samaa mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa, eli ruoka-aineet erikseen näkyviin. Meillä nirso-vaiheessa ei missään nimessä saanut olla mitään pata- tai keittoruokia, koska ne olivat liian epämääräisiä.
Myös kasvikset piti olla raakoja (paitsi parsa- ja kukkakaali)

Onneksi pahin vaihe on ohi, mutta edelleen kova nälkä on vain lempiruokien kohdalla.

Nuorempi oppi päiväkodissa, että ruoka voi olla” pahaa ” ja tilalle saa aina leipää. Nyt yrittää samaa kotonakin. Syö kyllä kaikkea, kunhan kastike ja lisuke ovat erikseen.

Ei niin helppoa moniallergisena äitinä keksiä ruokia.
 
Mun sisko oli pienenä todella nirso ja hän söi ainoastaan Saarioisen tai Atrian (en muista kumpaa) perunasoselaatikkoa. 😂

Nirsouskin on yleensä opittua, meilläkin lapset aloitti pienimuotoisen nirsoilun siinä 3-4v., kun oppivat päiväkodissa muilta, että "tuo ja tuo on pahaa". Meillä on ollut tarjolla sitä, mitä on ja jos lapsi nirsoilun takia jättää jotain syömättä niin sitten jättää ja ruokaa saa seuraavalla aterialla. Eli meillä ainakin tepsinyt se, että ei lähde mukaan siihen pelleilyyn. Tietty, jos lapsi on ilmoittanut, että ei tykkää vaikka raa'asta tomaatista niin sit on tarjottu tilalle jotain muuta tuoretta kasvista.
 
En oikein pidä koko sanasta "nirsous", pojallani ei ainakaan ole kyse mistään valinnasta. Mieluiten hän söisi siten, miten muutkin. Se on synnynnäinen ominaisuus, ei mikään opittu pelleily. Haaste sekä hänelle itselleen että meille muille. Varmasti sitä toistakin sorttia on, toinen poikani ei ole samanlainen kuin veljensä, ja hänelle on riittänyt kehotus syödä.
 
Meilläkin 3/4 perheestä "nirsoilee", koska aistiyliherkkyys. Mutta syitä voi olla monia.
 
En oikein pidä koko sanasta "nirsous", pojallani ei ainakaan ole kyse mistään valinnasta. Mieluiten hän söisi siten, miten muutkin. Se on synnynnäinen ominaisuus, ei mikään opittu pelleily. Haaste sekä hänelle itselleen että meille muille. Varmasti sitä toistakin sorttia on, toinen poikani ei ole samanlainen kuin veljensä, ja hänelle on riittänyt kehotus syödä.
Ei ollut tarkoitus loukata ainakaan omalla kirjoituksellani, pahoittelut. Monelle lapselle nirsoilu on kuitenkin opittu tapa ja ruokaa käytetään vallan välineenä, mutta ei näin toki jokaisella lapsella ole. Toisilla lapsille voi olla vaikka erityisherkkyyksiä, jolloin esimerkiksi ruoan maku tai koostumus on epämiellyttävää tmv. Silloin se onkin enemmän lapsen ominaisuus kuin muilta opittu tapa. On siis useampaa tapaa olla "nirso" (en tiedä, mikä voisi olla sopivampi sana?), joillekin se on valinta ja toisille ei. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten ja osaa varmasti tunnistaa sen, milloin kyse on mistäkin. 😊 Omilla lapsillani nimenomaan on ollut kyse siitä, että vuorollaan on tullut jotain ruoka-ainetta kohtaan nirsoilua, mutta kun niihin ei ole kiinnittänyt sen kummemmin huomiota niin ne on menneet ajan myötä ohi.
 
Meillä kuopus vaikuttaisi olevan aistiherkkä (ei suostunut syömään vauvana soseita). Hänelle on ollut vaikeita kaikki epäselvät ruuat ja rakenteella on edelleen väliä. Epäselviä ruokia on ruuat joissa aineet on sekaisin: keitot, laatikot, kiusaukset, vuuat... Lasagne on ruoka, johon ei koskekaan ja Pizzassa kesti pitkään tutustua. Muusi ei myöskään nappaa eikä sosekeitot. Kastikkeita on alkanut kotona syödä, mutta päiväkodissa ei kuulemma tykkää.

Mikä sitten on aina kelvannut: Lihapullat/mureke, kasvispyörykät, peruna, riisi ja makaroni sellaisenaan (perunaan saa laittaa voita), kananpalat (uunikana, fileesuikaleet jne) mieluiten ilman kastiketta, kala kunhan ei ole sotkettu mihinkään (keittoon, kiusaukseen tms). Kasviksista maistuu onneksi tosi monet, paitsi nykyisin ei kesäkurpitsa mene (vauvana se oli lempiruokaa). Eli kun vain ainekset saa erilleen toisistaan lautaselle, niistä saa selvää eikä ne ole sosetta käy oikeastaan tosi monet ruuat.
 
Takaisin
Top