Mikä kaikki oli ennen toisin?

Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Kun toisessa keskustelussa oli pohdintaa kuinka ennen lapset saattoivat pyöräillä kovin nuorina keskenään paikasta a paikkaan b, päätin nyt sen innoittamana tehdä uuden keskustelun. Eli mikä kaikki oli ennen toisin? Oliko muillakin lapsuudessaan tätä, että itsenäisesti huikuteltiin menemään, kuten vaikka minun lapsuudessa oli? Mitä muuta tulee mieleen?

Muistan kyllä kuinka 90-luvulla omassa lähi- ja kaveripiirissä lapset olivat keskenään jopa alle kouluikäisinä kotona ja pihalla, monia monia tunteja niin ettei vanhemmat olleet kotona. Kun mietin omia lapsiani, en kyllä tekisi samoin. Tuntuu että ajat on muuttuneet siitä, ennen se oli ihan normi, nykyään ei olisi ok.

Sit toinen jota mietin, miten erilainen oli esimerkiksi suunniteltuun sektioon valmistautuminen vaikkapa äidilläni verraten minun kokemuksiin: silloin äitini meni osastolle jo edellisenä iltana ja pesi itsensä jollain erikoisella aineella (desinfioiva?), sekä teki suolihuuhtelun. Itse taas paastoten, normaalisti illalla kotona suihkussa käyden, aamulla vasta sairaalaan ja sitten vaan odotusta että oma vuoro tulee.

Ja yks hauska joka tulee mieleen, oli kun Helsingissä vuonna 1997 eläinkaupassa oli myynnissä vompatti. Eipä ole sen jälkeen tullut vastaan :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Samaa muistelin taannoin, kun pienenä elimme ihan tosi vapaasti ja leikimme naapuruston lasten kanssa aamusta iltaan kirkonrottaa, kymmenen tikkua laudalla jne. eikä kukaan aikuinen vahtinut. En tiedä, onko sama meininki vielä tänä päivänä. Saattaa olla. Välillä kaikki kävivät kotona syömässä.

Jos isä ja äiti olivat töissä tms., meitä kolmea alle 6-vuotiasta oli vahtimassa kaksi n. kymmenvuotiasta tyttöä naapurista. Itselle ei tulisi mieleen jättää omaa lasta niin nuorille hoidettavaksi. Muistan, että minun mielestäni he olivat niin isoja tyttöjä. 😂
 
Kuulostaa tutulta! Monen olen kuullut päivitellen samaa, nykyään meininki tuntuu olevan ihan eri. Oliko ennen turvallisempaa? Vai mikähän siinä on ollut?
 
Samaa olen miettinyt, mistä tämä johtuu. Ehkä oli turvallisempaa tai sitten ei vain tiedetty/välitetty ”vaaroista”, kun ei ollut somea jne.
 
Jammu kidnappasi ja tappoi kaksi alakouluikäistä tyttöä v. -89 ja olen lukenut, että tämä on vaikuttanut siihen, miten lasten on annettu kulkea yksin. Toisaalta, ainoat uhat ovat ehkä olleet namusedät ja muut "paikalliset oudot tyypit". Alkkikset ja huumehörhöt olivat tiukasti omissa koloissaan. Ensimmäiset pakolaisetkin tulivat vasta 1990 luvun alkuvuosina.
Jännää, että nykyään kun kaikilla on kännykät ja tavoitettavuus on noin 99 % niin silti ollaan varovaisempia kuin 80- ja 90 -luvuilla, kun piti vain luottaa siihen, kun lapsi sanoi että "meen Maijalle, tuun klo 19 kotiin" niin se lupaus piti eikä välillä soiteltu että oletkos siellä ja mitä teette ja ketä siellä on.
Nyt olen miettinyt että kun lapsena kuljin siskon kanssa pitkin metsiä ja peltoja (siis mummolassa) eikä aina edes sanottu että minne mennään. Päätettiin vain mennä sinne metsään liukurin ja pulkan kanssa laskettelemaan mäkeä alas. Vähän kuikuiltiin ympärillemme, että näkyykö hirviä/susia/karhuja ja taas jatkettiin laskemista. Ja tosiaan oltiin maaseudulla. Koskaan ei eksytty metsään vaikka sielläkin kuljettiin ja rakenneltiin majoja. Nyt hädin tuskin uskallan omaa lasta päästää yksin pihaan leikkimään, jos jään itse sisälle. Voi se ehkä hiekkakasalle mennä, kun näen siihen keittiön ikkunasta ja silloinkin seuraan tiukasti mitä lapsi tekee ja jos siirtyy niin etten näe, niin menen heti ulos huutelemaan että minne lähti.

Vai onko se vain niin, että silloin on "tuntunut" siltä, että sai tehdä vaikka ja mitä eikä vanhemmat vahdanneet silmä kovana vieressä, vaikka todellisuudessa kotona olevat äidit ovat hörppineet kahvia keittiön ikkunan äärellä ja vahtineet silmä kovana kun puolet kadun lapsista on omalla takapihalla leikkimässä?
 
Muistan, että saatiin vapaasti kulkea naapureiden pihoilla ja välillä kyläiltiin muuten vaan naapurin mummojen ja pappojen luona me sisarukset keskenämme. Nyt tulisi pahoja katseita jos vaikka naapurin trampalla menisi hyppimään ilman lupaa, eikä lapset taida tosta vaan koputella joka naapurin oveen ja käydä vanhusten luona.

Nykyään nään kokoajan useammin, kun lapset menee kouluun sähköpotkulaudoilla ja joillain moposysteemeillä joilla saa ajaa kävelytiellä. Ymmärrän jos on liikuntarajoitteinen, mutta en ymmärrä miksi puhutaan nuorten kunnon huononemisesta ja voivotellaan asiaa, jos annetaan ajella noilla hommilla kouluun ja mahdollistetaan huonon kunto.

Moni yläasteelainen ei enää jaksa polkea mäkeä ylös ja minä olen ylipainoinen ja silti kävelen 10-12km lenkkejä ja pyörällä olen aina ajanut jyrkät mäet ylös.
 
Elo oli kyllä paljon vapaampaa 80- ja 90-luvulla ja oli ihan normaalia tosiaan kulkea pitkin kyliä kaverin kanssa alle kouluikäisenä ilman vanhempia. Milloin missäkin metsissä ja soiden mättäillä hypittiin. Ei aina ne isommatkaan lapset olleet perään katselemassa. Eskari-ikäisenä kuljettiin eskarista toiselle puolelle kylää iltapäiväkerhoon keskenämme. Muistan myös tuon, että oli ihan normaalia mennä naapureiden pihoille ja kylään kysymättä, usein naapurin mummoilta ja papoilta sai jotain makeaa. Ala-asteikäisenä vapaus vaan lisääntyi entisestään ja välillä olin monesti yksin yötäkin kotona. Ala-asteikäisenä tein myös paljon lapsenvahtikeikkoja ja nuorimmat hoidettavat olivat varmaan jotain 2vuotiaita, ja saatoin hoitaa heitä jopa yön yli, kun vanhemmat olivat viihteellä.
 
Kyllä minun lapsuudessa liikuttiin aika vapaasti. Ensimmäisiä kertoja kävin yksin kaupassa 5v:nä, ihan yksin, en edes kaverin tai veljen kanssa. Meilläkin oli järvi vieressä, mutta ei kai se ketään huolettanut. Kun opittiin uimaan, saatiin käydä omikseen uimassa. Ei ollut lisään yleinen ranta, valvojaa ei ollut. Kiviranta. Ja kaikkein hauskinta oli, kun otettiin vauhtia juosten ja hypättiin korkeammalta kallion kohdalta veteen. Jotain 10v oltiin.

Äitini kertoi, minkälaista synnyttäminen oli, silloin kun minä ja isoveli synnyttiin. Sairaalassa supistusten kourissa ollessaan piti maata sängyssä, siitä ei saanut nousta (mihinköhän tämäkin on perustunut). Äiti oli noussut ja kätilö oli kovin vihainen. Kipulääkkeitä ei silloin juuri ollut, ilokaasu taisi olla ainut kivunlievitys. Ja silloinhan vauvat olivat vauvalassa, ei äidin luona. Vauva tuotiin äidin luo 4 tunnin välein imetettäväksi.
 
Tuli vielä mieleen, että meillä näkyi pitkään telkkarissa vain kaksi tv-kanavaa, Ylen kanavat TV1 ja TV2. Lastenohjelmia tuli arkisin Puoli kuusi ja Pikku Kakkonen alkuillasta ja viikonloppuaamuisin. Pääkaupunkiseudulla asuvat tuttavat nauhoittivat meille MTV3:n lastenohjelmia VSH-kasetille ja kateellisena mietin, että näkyispä meilläkin. 😂
 
Rahan vahvuus!
Yhdenhengen peruspalkasta jäi verojen, asuntolainalyhennyksen, ruuan yms pakkomenojen jälkeen vielä jotain säästöönkin.
Autot oli kestävämpiä, (harrastan vm 57-70luvun alun bensajenkkejä).
Pankissa sai asuntolainapäätöksen heti, eli luotettiin kykyyn selvitä.
 
Kyllä mekin olimme kaikki pihan lapset pitkiä aikoja keskenämme ( iät 1v-9v). Kaikki vanhemmat pitivät silmällä koko katrasta aina silloin tällöin. Mentiin pitkin metsiäkin ihan keskenämme.

Meillä 80-luvun alusssa syntyneillä ei ollut autoissa turvaistuimiakaan, vaunukoppa vain sidottiin turvavöillä kiinni. Ja nyt suositellaan turvaistuinta 140-150cm asti…

Olin vähän alle 4v kun kävin ensimmäistä kertaa yksin kaupassa.( Nykypäivänä ei todellakaan)

10-vuotiaana kävin kesken koulupäivän hakemassa kipeön pikkuveljeni päiväkodista, kun vanhemmat eivät heti päässeet.
Nykyään hakijan tulee olla vähintään 18-vuotias.
 
Pankeilla oli vuokrattavia tallelokeroita. Nyt esim. Osuuspankki niiden vuokraamisen lopettaa, (holvien purkamista ei tehdä, liian kallista) ja ne tyhjennettävä marraskuun loppuun mennessä. Sami n teki jo aiemmin mm Handelsbanken.
Tilalle tarjolla pelkkä asiakirjasäilytys, jossa paperit siirretään jonnekin keskitettyyn varastoon ja kun haluat ne nähdä pitää ne tilata takaisin konttoriin...
Minnes vien esim. korut ja käteiset dollarit, joita en halua kotona säilyttää?
Tutun kultasepän taatusti paloturvalliseen kassakaappiin omassa lukitussa turvalippaassa?
 
En muista minkä ikäisenä juoksin kavereiden luona ilman että vanhemmat tiesi, missä menen. Muistaakseni piti aina kuitenkin kysyä saanko mennä sen ja sen kaverin luo.

Mutta ruutuajat oli lapsuudessani vapaampia. Tai niitä ei ollut. Aamulla katsoin aamun lastenohjelmia, illalla pikkukakkosen, välissä pelasin Segalla/Play stationilla ja mahdollisesti illalla vielä jotain perheen kanssa. Aika heikosti myös valvottiin varsinkin pelejä tai ei ainakaan hoksattu, mikä nyt sopii ala-asteikäiselle tai jopa pienemmälle. Pelasin tai vähintään katsoin kun isoveli pelasi mm. Mortal kombattia, Tekkeniä, GTA:ta ja Resident eviliä. Resident evil oli silloin jopa pelottavan tuntuinen, mutta ei sitä itse tajunnut ettei ehkä sitten kannata katsoa eikä kukaan kieltänyt. Kakkosella oleva esikoiseni ei saisi katsoa tai pelata vielä mitään näistä ja ruutuaika on rajattu. (Ajasta voidaan joustaa jos katsotaan vaikka elokuva tai lapsi on kipeä.)
 
Mun vanhemmat ratkaisi ruutuajan kätevästi, meille tuli kotiin telkkari vasta keväällä mun ollessa eskarissa😀
 
Tunnistan täältä paljon tuttua. Elo oli huolettomampaa monilta osin. Ekan puhelimen sain 10-vuotiaana, kun nykyään päiväkoti-ikäisilläkin on puhelimet. Menot sovittiin etukäteen jos meni kaverille koulun jälkeen, tosin asuin ihan koulun vieressä joten kävin useasti sitä kautta. Eskariin kuljin itse ilman lupalappuja.

Aamulla saattoi katsoa pari tuntia lastenohjelmia kun vanhemmat nukkuivat, ei tiukkoja ruutuaikoja. Illalla ei tosin saanut katsoa telkkaria myöhään mitä itse muistan.

Autokuljetukset olivat erilaisia, ei todellakaan mitään turvaistuimia enää 11-vuotiaana, jolloin voisin kuvitella olleeni noin 150cm pituinen.

Kaupassakin kävin yksin muistaakseni 4-5v ostamassa maitoa.

Todellakin erilainen maailma, mihin omat lapset tulevat kasvamaan.
 
Muokattu viimeksi:
Starlight- sanoi:
Ekan puhelimen sain 10-vuotiaana, kun nykyään päiväkoti-ikäisilläkin on puhelimet.
Click to expand...

Ai niin, tämäkin. Sain ekan puhelimeni 11-vuotiaana kun vanhempani erosivat. Isäni sen osti, halusi varmaan pitää yhteyttä suoraan minuun eikä olla lankapuhelimen varassa.
 
Joulukinkuissa oli ollut reilusti läskiä! Eikä niitä saanut ostaa kaupasta valmiiksi kypsennettynä!
Enkelikellon kynttilöiden palamisen pienhiukkasista ei varoiteltu paikallislehden yleisön osastolla.
Postien joukosta löytyi joulukortteja.
 
Koulussa jäi jälki-istuntoon, jos törttöili. Jos häiritseminen oli jatkuvaa, joutui tarkkikselle ja jos ei edistynyt, jäi luokalleen. Nämä kaikki toimet ilman, että vanhemmilta kysyttiin mielipidettä. Lyhytaikainen tunnilla häiritseminen hoidettiin poistamalla oppilas klinikalle, jossa oli opettajan lisäksi muitakin, joita ei sillä hetkellä opetus kiinnostanut.
 
Yölento sanoi:
Koulussa jäi jälki-istuntoon, jos törttöili. Jos häiritseminen oli jatkuvaa, joutui tarkkikselle ja jos ei edistynyt, jäi luokalleen. Nämä kaikki toimet ilman, että vanhemmilta kysyttiin mielipidettä. Lyhytaikainen tunnilla häiritseminen hoidettiin poistamalla oppilas klinikalle, jossa oli opettajan lisäksi muitakin, joita ei sillä hetkellä opetus kiinnostanut.
Click to expand...

Tässä asiassa on kyllä menty hienosti eteenpäin. Nykyisin yritetään tukea eikä ensimmäiseksi rangaista. Olen myös iloinen, kun nykyisin opetetaan koulussa ja varhaiskasvatuksessa tunne- ja kaveritaitoja.

Muutenkin on kyllä koulumaailma muuttunut. Esikoisella alkoi englanti jo ekalla ja tekniikka on tullut jokapäiväiseen opetukseen. Luokissa on älytaulut (eikä hajoamispisteessä olevia piirtoheittimiä) ja opetuksessa käytetään tabletteja.
 
Takaisin
Top