Meillä ei enää muutu oikeastaan mikään toisen myötä. Tai ehkä vielä vähemmän aikaa itselle tai parisuhteelle..
Mummi on esikoisen kanssa ollut aina kun tarvis, mutta en haluaisi omia vanhempiani kuormittaa liikaa kahdella lapsella.. vaikka mielellään varsin onkin heidän kanssaan.
Muutettiin juuri kolmioon, isompi asunto on ajankohtainen muutamien vuosien päästä. Kaksiossa meni oikein hyvin kolmestaan (+kaksi koiraa) pari ekaa vuotta, oletettavasti kolmiossa sujuu neljästään yhtä hyvin. (Ellei tule kaksoset, sitten olisikin jo ehkä ahdasta ja muuttuisi monikin asia varmasti, autoja pitäis olla kaksi tai sitten iso tila-auto).. Koiratkin varmaan vähenevät yhteen lähivuosina, kun toinen on jo 10v tänä keväänä..
Itselle suurin muutos oli tosiaan se, kun et ole enää hetkeäkään yksin. Tykkäsin tosi paljon yksin olosta ja tarvitsen sitä välillä. Ennen tarvitsin sitä aika paljonkin. Alussa se ahdisti jonkin verran, että vaikka mies lähtee viikonlopuksi johonkin kavereiden kanssa, itse en saa olla itsekseni. Siihen onneksi tottuu, mutta se oli suurin muutos henkisesti, vaikka luulin valmistautuneeni siihen ja tiesin, että niinhän se menee.