Mikä kaikki muuttui lapsen syntymän jälkeen?

[Bella Swan]

Oli kyse sitten ensimmäisestä vauvasta tai syntyneistä sisaruksista, mikä kaikki muuttui kenenkin lapsen kohdalla teidän perheessä? Jos teillä on useampi kuin yksi lapsi, kenen syntymä muutti eniten?

Ensimmäisen lapsen syntymä kyllä muutti kaiken, mutta toisen lapsen syntymä muutti taas kaiken sitä edeltävän radikaalisti. Uskon myös, että jos jollain ilveellä meille tulisi lisää lapsia, heidänkin syntymänsä muuttaisi hyvin, hyvin paljon. Ainakin seuraava muuttaisi.

Ensin muuttuu se, ettei enää ole tutussa palkkatyössä, vaan kotona. Vartalo muuttuu, prioriteetit muuttuu. Ruokavalio muuttuu. Nukkuminen ja jaksaminen muuttuu, samoin se, kenen kanssa viettää aikaa ja kuinka usein. Kaikki mitä teen arjessa, muuttuu ihan erilaiseksi. Kiinnostuksenkohteet muuttuu. Töissäoleminen on aivan erilaista kuin ennen lasta. Mutta elämän tarkoitus on muuttunut ja se on maailman merkittävin ja ihanin asia, se lapsi.

Toisen lapsen kohdalla esikoinen ei olekaan enää lellikki, vaan joutuu jakaa huomion. Vanhemmat on entistä väsyneempiä. Vaikka lastenhoito ja vauva-arki on jo tuttua, toisen lapsen kohdalla asiat on erilaisia. Myöhemmin syyksi paljastuu autismi. Yksi vanhempi ei voi olla kahden lapsen luona kahdessa eri paikassa. Lastenohjelmat, joita katsotaan, muuttuu, kun molemmilla on omat suosikkinsa. Esikoinen ei yksin tapellut itsensä kanssa, mutta sisaruksen tappelevat koko ajan.
Mutta kaksi lasta ovat toisensa tuki ja turva. He ovat kuin paita ja peppu. Aina löytyy leikkikaveri, toinen lapsi jonka kanssa leikkiä. Kaksi lasta mahtuu vielä syliin yhtä aikaa. Sekä tytön, että pojan vanhempana oleminen on opettavaista. Vanhemmuus on maailman vaikein ja tärkein, mutta maailman ihanin asia!

 

[Nanesa]

Ensimmäinen lapsi muutti kaikkein eniten. Vaikka kuinka siihen yritti valmistautua niin oli se silti aika "shokki". Se väsymyksen määrä oli alkuun valtava. Synnytys ei ollut helpoimmasta päästä ja siihen vielä kaikki hormonit päälle. Vaikeinta oli sopeutua yöheräilyihin ja siihen ettei saanut enää nukkua aamuisin pitkään. Olet myös kiinni vauvassa 24/7 eikä omaa aikaa enää juurikaan ollut. Ei voinut enää lähteä minnekään milloin halusin ja tehdä mitä huvittaa.

Toisen lapsen kohdalla tiesi jo mitä odottaa. Totta kai arki muuttui, kun lapsia on kaksi ja pitää jakaa huomiota molemmille sekä onhan siinä enemmän hommaa. Esikoinen on erityislapsi niin tuohan sekin arkeen omat haasteensa. Sisarusten välinen tappelu on välillä uuvuttavaa, mutta siitä huolimatta ovat toisilleen todella tärkeitä

Jos me vielä kolmas saadaan, niin kyllä se arki taas muuttuisi. Lapset on jo meillä isompia niin vauvan myötä kaikki alkaisi vähän kuin alusta uudestaan. Mutta nyt isommista lapsista olisi enemmän apua vauvan hoitamisessa.

Päivääkään en vaihtaisi pois. Vanhemmuus ja rakkaus lapsia kohtaan on jotain niin suurenmoista, jota ei oikein voi sanoin edes kuvailla

 

[Pilkki24]

Koko elämä. Meillä siis yksi lapsi, joka muutti vanhempiensa elämän monin verroin paremmaksi.

Muuttui asuinpaikka, auto, harrastukset, parisuhde(sama mies, mutta parisuhde on erilainen), me itse, ystävyyssuhteet, elintaso, vartalo, mieli, arki, ajankäyttö, vapaa-ajan tekemiset, kotityöt, kiinnostuksen kohteet... mitä näitä nyt on. Käytännössä koko elämä on muuttunut. Toisaalta on todella kiireistä, mutta nykyään osaan myös pysähtyä. Lapsi toi kuitenkin elämään tarkoituksen, jonka puutteessa olin aiemmin kriiseillyt omaa napaani tuijottaen.

 

[Kaaho]

Mä koen että yllättävän vähän muutti. Tai ainakin olin varautunut isompaan muutokseen. Meillä siis yksi lapsi ja eniten muuttui se että nyt täytyy miehen kanssa neuvotella enempi omista menoista ja harrastuksista ja enää ei voi yhtä paljon harrastaa kuten lapsettomana.

Toki myös omat tarpeet pitää siirtää useammin syrjään kuin lapsettomana. Esim jos itsellä on nälkä tai väsy niin ei voi välttämättä heti syödä / nukkua jos lapsella on tärkeämpiä tarpeita ja jos toinen vanhempi ei oo paikalla. Tai nyt ei oikein voi/halua sellaista työpaikkaa että ois pitkä työmatka. Aiemmin saatoin vaihtaa mielenkiintoiseen työhön vaikka työmatka olisi pitkä.

 

[Vargynja]

Kun lähden miettimään, niin yllättävän vähän. Oli siinä toki äitiysloma ja sen jälkeen oli vaikeampi jatkaa keikkatyötä (joskaan ei mahdotonta). Prioriteetit myös muuttui (= vauva ensin) ja vapaa aika ja uni väheni. Mutta ystävät pysyi samoina ja tavattiin heitä kuten ennenkin. Vauva vaan mukaan ja kahvilaan tai kylään. Mielenkiinnonkohteet ei myöskään muuttuneet vauvan myötä, joskin aikaa niille oli vähemmän. Vauvan kasvaessa ja alkaessa syömään kiinteitä, ruokarytmi muuttui (=järkevöityi eli vaan positiivista).

Toisen syntymä muutti asioita siinä mielessä, ettei esikoinen enää saanut kaikkea huomiota. Esikoiselle siis valtava muutos.

 

[Pilkki24]

Meilläkin sinällään pysyivät tietyt asiat samoina, mutta sitten eivät kuitenkaan. Ystävien kanssa ei ole enää aikaa tehdä samoja juttuja ja joillekin oli liikaa ettei enää pystykään lähtemään extempore kaljalle tai reissuun tai ihan vaan juuri se, että on otettava lapsi useimmiten mukaan. Toisaalta olen saanut uusia ystäviä ja jotkut vanhat ystävyyssuhteet ovat lämmenneet, kun elämäntilanne yhdistää.
Liikuntaa harrastetaan molemmat edelleen, mutta enää ei ehdi iha joka päivä ja jonkun verran on molemmilla lajit vaihtuneet sellaisiin mitkä sopivat paremmin yhteen perhe-elämän kanssa.
Parisuhde on edelleen sama, mutta kuitenkin aivan erilainen kuin ennen. Ollaan paljon parempia yhdessä ja suhde on syventynyt, vaikka kahdenkeskinen aika onkin kortilla ja välillä toisen naama ketuttaa enemmän kuin aiemmin jolloin sitä pääsi välillä karkuun omalle kämpälle.
Itse olen toisaalta edelleen ihan sama ihminen ja toisaalta en ollenkaan.
Eli nekin asiat, jotka ikäänkuin pysyivät samoina ovat kuitenkin saaneet ihan uudet värit. Siksi miusta itsestä tuntuu, että ihan kaikki on muuttunut. Nekin asiat, jotka ovat näennäisesti pysyneet samoina.