Mietityttää.

Saanuska

Vasta-alkaja
Olen nyt viidennellä viikolla raskaana. Iloinen uutinen oli, mutta sen jälkeen abortti käynyt mielessä, mutta en hyväksy sitä ratkaisua ellei ole todella hyvä syy. Minulla ikää tosiaan vasta 16 ja poikaystävällä 19. Olen hyvin vastuullinen ja huolehtiva nuori ja tiedän, että pystyisimme poikaystävän kanssa yhdessä lapsesta huolehtimaan. Ahdistaa vaan, kun äiti haluaisi, että päätyisin vielä aborttiin ja tekisin lapsen parin vuoden päästä, jotta saisin viettää nuoruuden rauhassa. Haluasimme kuitenkin pitää lapsen ja meidän päätöshän se on. Mutta taloudellinen puoli häiritsee poikaystävällä sähkömiehen koulutus ja luultavasti aremijan jälkeen töitäkin taas heti tiedossa, mutta pärjätäänkö me sillä? Tiukkaa siitä ainakin tulisi, mutta tulisiko niin tiukkaa, että haittaisi lapsen hyvinvointia tai riittävän iso syy aborttiin?
 
Saanuska
 En osaa neuvoa muuta kun että kuuntele sydäntäsi, jos sinun ja poikaystäväsi välillä on oikeesti rakkautta ja halutta lapsen, silloin ei kannata kuunnella muitten höpinöitä. Taloudellisesti tulette pärjäämään vaikka pokaystäväsi ei saisikaan töitä, sen voin vakuttaa. Itse olen tällä hetkellä kotiäiti ja mieheni opiskelija, ja rahat on rittäny ihan hyvin. Kannattaa hakea kaikki mahdolliset kelan tuet seka soskun sieltä nimittäin saa jopa lasten välineisiin rahaa esim rattaat. sänky yms.
Toivon sulle kaikkea hyvää, riippumatta päätöksestäsi!
 
Samaa neuvoisin minäkin, kuuntelette omaa järkeänne ja pohditte, onko tämä sitä, mistä olette valmiita vastuun kantamaan.

Aborttihan ei välttämättä ole "huono" ratkaisu, itsekin siihen tilanteeseen kerran päätyneenä, mutta täytyy muistaa, että myös sen päätöksen kanssa täytyy elää loppuelämänsä. Tiukka paikka varmasti päättää, voimia!

Tuli myös mieleen, että olettehan uskaltaneet kertoa toisillenne oikeasti, että mitä ajattelette? Olette molemmat kuitenkin nuoria, joten omia tunteitaan peilaa toiseen vielä herkemmin, kuin sitten muutaman vuoden päästä. Oon ehkä vähän täti, mutta voisitte myös kirjoittaa asiat paperille, ja yhdessä sitten lukea ne toisillenne ääneen. Silloin ainakin tulee sanottua kaikki asiat ääneen :)
 
Onnea matkaan Saanuska, päädytte sitten kumpaan vain.
Löytyisikö paikkakunnaltasi joku ulkopuolinen, esimerkiksi sosiaalitoimiston henkilö, tai neuvolatäti, jonka kanssa voisit jutella ihan kaikesta mikä mietityttää? He tuntevat ikäisiäsi äitejä ja voisivat kertoa käytännön asioista. Varmasti on tarjolla myös käytännönapua, jos päädytte synnyttämään. Ja tuki on varmasti paikallaan siinäkin tapauksessa, että haluatte siirtää perheenperustamista tuonnemmaksi. Päätös on vain teidän käsissänne. Isoja juttuja, mutta asioilla on tapana järjestyä hyvin. Voimia teille kummallekin <3
 
Tietysti päätös on täysin itsesi, mutta kuten muutkin ovat sanoneet päätöksen kanssa täytyy elää loppuelämänsä. Kaikki tuntemani henkilöt jotka ovat päätyneet aborttiin ovat katuneet sitä katkerasti.
 
ALKUPERÄINEN: korento

Tietysti päätös on täysin itsesi, mutta kuten muutkin ovat sanoneet päätöksen kanssa täytyy elää loppuelämänsä. Kaikki tuntemani henkilöt jotka ovat päätyneet aborttiin ovat katuneet sitä katkerasti.


Minun tuntemani henkilöt puolestaan ovat poikkeuksetta olleet erittäin tyytyväisiä päätökseensä.

Jokainen tapaus on yksilöllinen ja kyseessä on aina naisen oma valinta. Taloudellisesti uskoisin teidänkin pärjäävän, vaikka itsekin olen opiskelija ja vasta odottamassa vauvaa.

Voimia tehdä suuri päätös. Muista, että mahdollisuus lapseen on myöhemminkin.
 
Kompattava liekkiä sen verran, että oma päätöksenikin aikoinaan oli varmasti paras mahdollinen, en hetkeäkään ole katunut sitä. Aika ajoin sitä pyörittelee mielessään, etenkin nyt nyyttiä odotellessa, mutta en vain olisi voinut tarjota sillä hetkellä lapselle sitä, mitä kuka tahansa ihmisalku ansaitsee kasvaakseen kunnolliseksi ihmiseksi! Eikä kyse ollut rahasta, vaan ihan minusta.

Mutta edelleen, päätös on täysin teidän(/jopa Sinun!) ja itse tiedätte paremmin, kuin yksikään palstalainen, neuvolatäti tai vanhempi.
 
Takaisin
Top