Mies ylisiisti

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Justiina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
J

Justiina

Vieras
Meneekö kenelläkään muulla hermot siivousintoilija-miehen kanssa? Kun mulla menee, arrgh! Mikään, ei sitten yhtään mikään, saisi koskaan olla poissa paikaltaan. Ei minusta nyt niin kauheaa ole, jos sukat jää kahvipöydälle, kyllä ne siitä löytävät tiensä pyykkikoriin ennemmin tai myöhemmin. Vauvan leluja mies ei millään jaksais katella lattioilla pyörimässä, mutta niitähän nyt ainakin on täysin mahdotonta pitää aina poissa silmistä. Mutta kun ei niin ei. Hyvä että ei viivottimella mittaa, että matot on varmana suorassa. Onkohan mahdollista päästä johonkin kompromissiratkaisuun, tämähän nyt kuitenkin on meidän molempien koti.
 
Itsellä ei ole samaa ongelmaa mutta äidin entinen oli ihan mahdoton! Mitään ylimääräistä ei saanut olla missään eikä huonekaluja/kodinkoneita saanut siirtää. Huomasi heti jos oli imuroitu ja nojatuolia sentti siirretty, siitä piti tietysti heti huomauttaa. No äijä oli muutenkin outo ja onneksi mennen talven lumia [:D]

Itse asiaan: sinun miehesi tarvitsisi nyt ymmärtää (se että miten, en tiedä) että taloudessa on lapsi ja on ihan tavanomaista että tavaroita saattaapi lojua ympäriinsä. Tavat on vaikeasti muutettavissa
 
Mulla kotona samanlainen pirttihirmu ku sulla joka aloitit viestin [:)] ei se kyllä aina ole ruusuilla tanssimista..mutta hyvin met pärjätään kun ei muutenkaan kauhiasti olla riitelevää ja räiskyvää tyyppiä.
Itse olen luonteeltani hirveä sottapytty ja mies kasvanut hyvin siistin (minun mielestä neuroottisen äidin huomassa)
 
Miten me sitten tullaan toimeen? Neljä vuotta ollaan oltu yhdessä ja aina me samasta asiasta väännetään kättä. Luulin että lapsen myötä (joka nyt reilu parivuotias) olisi mieskin höllentänyt otettaan (huomannut että on mahdotonta pitää pikkulapsi perheessä kämppä siistinä) mutta ihan samanlainen se on vieläkin.. MIe olen huomannut parhaimmaksi tavaksi yrittää pitää paikat siistinä (säästyy nalkutukselta) tai sitten sulkenut korvani. Kun olimme lapsen kanssa mammalomalla en siivonnut päivän aikana ollenkaan,mutta vähän ennen miehen kotiintuloa järjestelin enimmät sotkut pois. (Miten niin mie olen tossun alla [;)]) Olen yrittänyt selittää miehelleni, että meidän tapamme ajatella näistä asioista on erilainen, mutta mutta..hän keksii aika hyvät perustelut sille miksi pitää olla paikat siistinä..
 
No kieltämättä olen itsekin muuttunut mielettömän paljon neljän vuoden aikana ja olen mielestäni siisti (mieheni mielestä edelleen suomen sotkuisin nainen [:D] ) Ja olen huomannut ettei se kämän pitäminen pienten lastenkaan kanssa ole vaikeaa jos viitsii..ja jos omistaa pirttihirmu-miehen [;)] (yksin en kyllä jaksais siivota jokapäivä)
Kyllähän me välillä otetaan yhteen, mutta on se mieskin höllänny siinä mielessä että jatkuvan nalkutuksen sijaan se vain tuhahtelee kun keräilee meidän sotkuja pois [:D] Ja poika on oppinut hienosti siivoamaan omat lelunsa leikin jälkeen ja olemme sopineet että poika leikkii pääasiassa leluillaan omassa huoneessaan, eikä levittele niitä pitkin lattiaa.
 
Ja se miten onnistun parhaiten pitämään talon järjestyksessä (tai siis tavarat poissa silmistä) niin olen ostanut koreja vähän joka paikkaan ja niihin on hyvä piilotella sotkuja [:)] lisäksi olen karsinut ylimääräistä krääsää pussitolkulla pois niin on senkin puolesta helpompaa pitää paikat siistinä.
 
Ja mies kyllä muistaa kiittää auliisti jos mamma muistaa siivota kun tietää ettei se minun lempipuuhaa ole..
 
Toivotaan että sulla mies lapsen myötä höllentää sitä tiukkaa pipoa..toisin kuin meillä [:D] 
 
mun mielestä pitää olla puhdasta muttei aina niin siistiä , mitä väliä jos joku tavara on joskus  väärässä paikassa , ei mun mielestä mitään mutta joillekkin se on iso vaiva ,. ja lapset sotkee ja levittää aina se on vaan mentävä rätti kädessä perässä. voimia siivoja mammoille [:)]
 
en sano muuta ku terapiaan. Lapsen pitää antaa sotkea paikat, mutta myös opittava itse siivoamaan.
Jos on niin vaikea olla "hieman" sotkuisessa kodissa niin mun neuvo on että siivotkoon itse jos niin paljo häirihtee..ja jos ei kelpaa mun tekemiset niin ovi on edelleen samalla paikallaan samassa millissä.

Olen ehkä kärkäs tässä asiassa, mutta en vois sietää sellaista yli pikku tarkkuutta joka rajoittaa omaa itsenäistä olemista ja omaa luonnetta ja estää lapsen NORMAALIA toimintaa.Toisen on parisuhteessa ollessa ja varsinkin lasten ollessa tehtävä kompromissejä tai voi lähtee. Tämä on minu mielipide...
Olen ollut nääs narsistin kanssa suhteessa ja olen ollu niin tossun alla että enää en tippaakaan siedä toisen määräilyä.
 
Tosta tuli mieleen, että yks tuttu meni neuvolaan lapsensa kans jostain syystä, en muista miks. Ja lääkäri sanoi, että mullan joukkoon lapsi vaan leikkimään... Eli ei kannata olla ihan ylisteriiliäkään, jotta lapsi saa vähän vastustuskykyä normi bakteereille, joita jokapaikassa on (paitsi steriileissä paikoissa) Tuon voi antaa selityksekski siivousintoilijoille. Tervettä maalaisjärkeä kehiin. Hyvä se on, että on siistiä ja tavaroille omat paikat, joista ne löytää, mutta rajansa kaikella.
 
Mun mieheni ei onneksi ole noin kiinnostunut siivouksesta (totuus on että suurimman osan aikaa olemme molemmat todellisia possuja..[:D]), mutta herran pieksut kun se sitten päättää alkaa siivoamaan! Pois alta risut ja männyn kävyt, hyvä etten joudu kaappaamaan kissoja kainaloon ja karkaamaan maan pakoon siksi aikaa. Sille ei nääs riitä mikään perus imurointi, tavarat paikalleen-siivous vaan se lähtee lattian vahaamisesta kaakeleiden jynssäämiseen saakka eikä sille uskalla puhuakkaan sen puhinan ja kiroilun aikana.. [8|] Itse yritän pitää päivittäin edes jonkinlaista yleis-siisteyttä yllä (jos kerkeän ja muistan), mutta ukon nämä psykoosi-kohtaukset on hieman huvittavia aina välillä sen muuten niin likaset kialsarit lattialla-asenteeseen verrattuna [:D]
 
ALKUPERÄINEN: Artemis

Mun mieheni ei onneksi ole noin kiinnostunut siivouksesta (totuus on että suurimman osan aikaa olemme molemmat todellisia possuja..[:D]), mutta herran pieksut kun se sitten päättää alkaa siivoamaan! Pois alta risut ja männyn kävyt, hyvä etten joudu kaappaamaan kissoja kainaloon ja karkaamaan maan pakoon siksi aikaa. Sille ei nääs riitä mikään perus imurointi, tavarat paikalleen-siivous vaan se lähtee lattian vahaamisesta kaakeleiden jynssäämiseen saakka eikä sille uskalla puhuakkaan sen puhinan ja kiroilun aikana.. [8|] Itse yritän pitää päivittäin edes jonkinlaista yleis-siisteyttä yllä (jos kerkeän ja muistan), mutta ukon nämä psykoosi-kohtaukset on hieman huvittavia aina välillä sen muuten niin likaset kialsarit lattialla-asenteeseen verrattuna [:D]

 
Täysin voisin yhtyä tähän! Ollaan vähän tälläisiä possuja välillä... [:D] Ei nyt missään läävässä eletä, mutta sellainen suloinen (tai vähemmän) sekamelska välillä meinaa vallita... Ja minä useammin siivoan, kun mies.. Mutta auta armias, kun päättää siivota! Sitten saa kyytiä sekä matot että lamput suurinpiirtein [:D]
 
Me ollaan kummatkin periaatteessa todella siisteyden kannattajia. Mutta se käytäntö... olemme laiskoja sekä sottapyttyjä ja täällä on yleensä ihan hirveä sotku ja linnunpaskoja lattiat täynnä, kun pari neitokakadua täällä sottaa päivittäin, enkä jaksa kulkea paperin kanssa perässä. Astiat pitkin kämppää, vaatteita siellä täällä, tavaraa enemmän, kuin pieneen 46,5 neliön kämppään sopii, roskat jää monesti siihen mihin sattuu ne kädestään päästämään, lattiakaivo täynnä karvoja jne.
Nyt pikkuhiljaa tämä on alkanut pysymään jotakuinkin inhimillisessä kunnossa, kun minä yksinkertaisesti pistän tavaroita paikoilleen, astioita koneeseen ja sieltä kaappeihin ym ym joka iltapäivä, kun tulen töistä kotiin. Mieheltä en viitsi vaatia viikolla kovin kummoisia siivoustoimenpiteitä, koska hän tekee töitä aamukuudesta ja tulee yleensä kotiin joskus kuuden-seitsemän aikaan illalla. Minä taas aloitan työpäiväni kuudelta, mutta tulen yleensä yhden-kahden aikaan kotiin, joten minulla on niin paljon enemmän aikaa touhuta kotona, joten olen pikkuhiljaa alkanut omaksua tämän "kodinhoitajan" aseman. Sepäs onkin ollut melkoinen myönnytys kasvavan perheemme puolesta minunlaiselleni feministille [8|] Noo, eipä silti, kyllä hän tänään laittoi astiat koneesta ja koneeseen sekä imuroi, että kyllä hän viikonloppuisin osallistuu - ei nyt ehkä niin kovin hanakasti, mutta kuitenkin.
 
Mulla menee vähän sillai, että en ole mikään siivousintoilija, mutta en kuitenkaan sottapyttykään.[:)] Muuten paikat pysyy siistinä, mutta makuuhuone ja keittiö on pahimmat synnit siivouksen suhteen.[:@] Vaatekaappini on aina niin täynnä tavaraa, että en löydä sieltä ikinä mitään!!![:@] Mun ratkaisu on aina vedästä kaikki lattialle ja tutkiskella, että mitä kivaa sieltä nyt löytyisi[8|] ja sit ne jää aina sinne lattialle!! Keittiössä taas tiskaaminen (meillä ei ole tiskikonetta!!!)[:@] Silloin kun asuin omillaan ja vanhempien luona käytin aina tiskikonetta olen tottunut siihen ja siitä pois totutteleminen on niin vaikeaaa!! Kokonaiset 5 vuotta on mennyt siihen enkä ole oppinut jaloa taitoa tiskamaan heti astiat käytön jälkeen.[&o] Ihan pakko kyllä ostaa se tiskikone kun tuntuu vähän siltä et jos se vauva sieltä tulee niin sitä tiskiä tulee ja tulee enkä tykkää tiskaamisesta yhtään [:'(]

Mun miestä siis ärsyttää niin paljon kaikki sotku ja epäjärjestys ja kyllä muakin mutta ei kuitenkaan niin paljon [:D]! Kaikkein hauskin asia tässä on se että hänen ajattelutapa menee näin: "pois silmistä pois mielestä" eli kaappiin piiloon tai sängyn alle kaikki turhat tavarat. Mä en oo sellainen että käyttäisin kaiken mun vapaan ajan siihen että pyyhkisin pölyä, imuroisin tai moppaisin lattiaa aamusta iltaan. Mulla on muutakin tekemistä.
Siivoon yleensä silloin mul on paljon aikaa eli se tarkoittaa sitä, että kaikki lattiasta kattoon siivotaan!!! Kerralla ja kunnolla eikä mitään, et nyt mä imuroin ja thats it!!! mieheni käyttää taas juuri sitä periaatetta mä nyt imuroin tästä telkkarin edestä ja pyyhin pölyt (siis kyllähän pölyjä on pakko pyyhkiä mutta taas et ei siinä oo mitään järkee jos vedästään vaan se olohuone ja jätetään muut huoneet tekemättä) mutta jos kehtaankin mainita: "Että mitäs toi sohvan alla oleva pöly,noi vaatteet tuolla mitä täytyis laittaa pesuun, keittiön lattian moppaus ja vaikka että se sängyn alainen johtokasa (adapterit sun muut)" johan mooses tulee tekstiä siitä, että miten en ikinä siivoo ja oon hirveä sottapytty! [:D]

Harvemmin me kyllä riidellään, mutta siivouksestä tulee aina kränää. Nyt varsinkin lähiaikoina (jostain syystä hän valittaa vähän kaikesta kun itse taas ei yhtään jaksais kuunella vaan haluan keskittyä olennaiseen) kun ollaan sitä vauvaa yrittämässä niin tulee sellasta tekstiä "mites sä sit pärjäät kun vauvakin tulee!" mä vaan tokaisen, että hyvin mä pärjään jos vaan viitsit auttaa [:D] Unohdinkin mainita että hän vaan siivoo omat sotkut plus pölyt!! HÄN EI IKINÄ SOTKE NIIN HÄNEN MIELESTÄ HÄNEN EI TARVITSE SIIVOTAKKAAN KUN VAAN PÖLYT[:@] Hyvin tässä pärjää kun ei anna ärsyttää päästää yhest korvasta sisään ja toisesta ulos ja tekee asiat omas rauhassa omalla ajalla!! Välillä on vaan kiva avatua just näin niin ei tartte avautua miehelle[:)] tällä tavalla välttyy turhilta riidoilta mikä on musta kiva kun ei muutenkaan tykkää huutamisest ja riitelystä. No niin nyt sain avatua ihan kunnolla oikein hymiöitten keraan. Helpotti jännällä tavalla vaik ei tää niin iso asia olekkan [:D]
 
Takaisin
Top