Kiisseli
Silmät suurina ihmettelijä
Hankin itselleni näyttely- ja kotikissan vähän päälle vuosi sitten, tapasin sittemmin nykyisen mieheni ja tulin raskaaksi. Nyt suunnitelmissa muutto yhteen ja perhe-elämää suunnittelemaan, mutta kissa. Mieheni on allerginen kissoille ja meillä yöpyminen onnistuu astmapiippujen kanssa yö kerrallaan. Eli ei koskaan kahta putkeen, eikä mielellään edes yhden yön välillä, vaan juurikin sen pari yötä viikossa mahdollisia. Tällä hetkellä ahdistaa ihan hirveästi tuo kissasta luopuminen, sillä muuta kitkaa suhteessamme ei ole ja lapsi on pantava etusijalle = totta kai muutamme yhteen ja koetamme luoda lapsellemme suht. normaalin ympäristön. Ongelmana on se, että kissani kasvattaja on tyyppiä "Myin kissan sinulle, ja jos et siitä pysty huolehtimaan otan sen takaisin." En edes uskalla kertoa kasvattajalle mieheni allergiasta ja asumisongelmista neuvottelujen puitteissa (voisin asuttaa kissan äidilleni), sillä pelkään kasvattajan vievän kisuni minulta. Yksi vaihtoehto on pitää kissaa kasvattajalta salassa äidilläni, mutta siitäkin seuraisi niin monimutkaisia kiemuroita... Pitäisi valehdella koko ajan, enkä tahdo sitäkään. Mitä ihmettä miun täytyy tehdä? Kasvattaja asuu 400 kilometrin päässä, ja tahtoisin kuitenkin pitää kissan lähelläni. Pelottaa niin hirveästi, tuo nimenomainen kissa on ollut miun henkireikä siskoni kuoleman jälkeen ja sille olen kertonut kaikki salaisuuteni, tunnen sen jokaisen luonteen oikun läpikotaisin ja tiedän tarkalleen miten käsitellä ja komentaa sitä tiukan paikan tullen. En tahdo antaa sitä pois!
P.S. Myönnän, otsikko on huonosti kuvaava, mutta en keksinyt muuta. Ja anteeksi sekava sepustus, kirjoitin illalla unensekaisin fiiliksin kaikessa ahdistuksessani, enkä jaksanut edes tauottaa tekstiäni. Sainpahan purettua.
P.S. Myönnän, otsikko on huonosti kuvaava, mutta en keksinyt muuta. Ja anteeksi sekava sepustus, kirjoitin illalla unensekaisin fiiliksin kaikessa ahdistuksessani, enkä jaksanut edes tauottaa tekstiäni. Sainpahan purettua.