Mies mukana synnytyksessä

[Muiia]

Heips,

tässä kun alkaa synnytys enemmän ja enemmän olla mielessä, tuli mieleen kysyä teiltä joilla jo kokemusta on, että miten se tuleva isä/muu tukihenkilö on parhaiten ollut avuksi synnytyksen aikana? Onko se se hierominen, tsemppaaminen, juottaminen, hengittämisestä muistuttaminen vai kädestä pitäminen mikä on ollut kullan arvoista siellä H-hetkellä?

Ja toisaalta mikä on ärsyttänyt eniten?

Kiva ois toki kuulla ajatuksia myös niiltä joilla ei vielä kokemusta ole, mitä toivotte tulevalta isältä siinä tilanteessa. Voi sitten vinkkailla miehelle vähän etukäteen omia toiveita...

 

[starletti]

Ärsytti ehkä se että mies oli autossa menomatkalla hermostuneempi ku minä, sano vielä että sairaalassa en sit saa huutaa (tuskasta) niin kuin autos. Parasta oli se, että mies ilmoitti meidät saapuneeksi synnyttämään, huolehti mun silmälasit ja vaatteet tutkimushuoneesta synnytyssaliin. En mä kädestä pitäjää tarvinnu, ehkä hän piti tai sitten ei (en pysty muistamaan). Ponnistusvaihees kaikki tsemppaukset koin turhiksi, koska siinä ei pystyny ku kuunteleen kätilöö ja keskittyyn saamaan vauvan ulos. 

 

[Minnuska89]

Mulle oli synnytyksessä se tärkein kun mies pietti kädestä kiinni ja kannusti mukana.Sitten kun saatiin neiti synnytettyä ulos niin mies oli ihan niinkuin kalikalla lyöty,siis se itki niin onnesta kun näki neidin kun se nostettiin sieltä alapäästä minun rinnalle.[:)]Se on kaikista herkin kohta kummallekin vanhemmille,ihana kokemus onkin.[:)]

 

[Moon]

Mulle tärkeintä oli ihan se läsnäolo. Mies oli etukäteen ilmoittautunut "palvelijaksi" eli sanoi noudattavansa mun jokaista käskyä [:D] Yhteistyöllä me se lapsi tehtiin. Mies kellotti supistuksia, haki ruuat, piti seuraa jne. Koko synnytys kesti toista päivää joten sitä seuraa todella kaipasi. Loppuvaiheilla mies anto juotavaa, hieroikin, toi pyyhkeitä suihkuun jne. Aika sumussa meni ne synnytyssaliajat, mutta en olisi selvinny ilman miestä. Nyt on jo etukäteen suunniteltu mihin esikoinen laitetaan hoitoon kun seuraavaa lähdetään tekemään - tätä seuraavaa ei siis ole vielä edes laitettu aluille. Tärkeetä on siis itselle ja miehelle että päästetään kaikki lapset maailmaan yhdessä.

 

[Mamma_76]

Miehen läsnäolo oli mun mielestä tärkeintä, itsellä oli rauhallisempi mieli ja juttu seuraa. Eihän ne kätilöt ehdi koko aikaa olemaan yhden luona, jos synnyttäjiä on montakin samaan aikaan.
Miehellä taisi olla kovin paikka koko synnytyksen aikana mun tuskat. Oli siis mukana kun esikoista synnytettiin, ja saatiin oikein perhehuone silloin. Oli oikeasti mahtavaa heti sairaalasta asti olla yhdessä. Toisesta sitten ei päässyt mukaan, kun piti olla esikoisen kanssa kotosalla. (Aina ei mene niinkuin suunitellaan)
Nyt on tarkoitus tulla mukaan, jos vain kotosalla sillon. (Reissuhommat) Toivottavasti kaikki menisi niin,että isukki ehtisi mukaan [:)]

 

[Dinsku]

Raskauteen asti ja alkuvaiheessakin olin vahvasti sitä mieltä että miehen ei kuulu olla synnytyksessä mukana.. (Liian rankka kokemus, yms yms)

Nyt olen täysin eri mieltä! Todellakin toivon miestäni sinne rauhoittelemaan ja pitämään kädestä ja näkevän vauvamme ensimmäisen hengähdyksen ja mahdollisesti leikkaamaan napanuoran poikki :) Tiedän että mieheni haluaa kovasti sitä kans. En vaan vois kieltä siltä sitä tunnetta

 

[Yppy]

Meillä mies on ollut kamalan epäileväinen sen suhteen, kestääkö hän tulla mukaan. Pikkuhiljaa hän on kuitenkin tullut sille kannalle, että osallistuu synnytykseen, ja olen iloinen tästä. Mua kuitenkin huolestuttaa kamalasti, osaako se mies tehdä mitään ja entä jos hän menee paniikkiin tms. Mies ei ollut mukana synnytysvalmennuksessa eikä hänellä muutenkaan taida olla selvää kuvaa siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu tai voi tapahtua (erikoistilanteet, kivunlievitykset ym.) ja mikä on miehen rooli. Olen kantanut hänelle luettavaksi kirjoja ym. mutta ei hän niihin oikein tartu, kun ei ole lukumiehiä muutenkaan. Miehen puheissa synnytys tuntuu olevan yhtä ponnistusta ja eritteiden roiskumista, aika epärealistisilta kuulostavat hänen käsityksensä asiasta...

Löytyisiköhän netistä jotain hyvää "opetus"videota synnytyksestä? Sellaista, jossa kerrottaisiin synnytyksen eri vaiheista, erilaisista luonnollisista ja lääketieteellisistä kivunlievityksistä ym.? Voisi näyttää tuolle puolisolle sellaisen...

 

[epelation]

Meillä jo kun on alettu masuasukkia suunnitella on sovittu miehen laitokselle mukaan tulosta.. Eihän tietenkään voi tietä mitä elämä tuo tullessaan muuta nyt mennään sillä ajatuksella että mies on mukana likipitäen kaikesa tähän raskauteen liittyvässä.

 

[Quara]

Mulle tätkeintä oli, että mies oli paikalla. Oltiin etukäteen sovittu, että muistuttaa minua pissalla käymisestä. Se oli hyvä. Sen kummempaa silitellyä ja hieromista en kaivannut. Kovassa supistuskivussa hivelevä kosketus olisi ollut vihonviimeinen asia, jota olisin kaivannut. Ennemmin vaikka olisin kestänyt lyömistä... [;)]

Mies niin ikään piti kylmäpussia selässäni silloin alkuvaiheessa. Lisäksi hän luki minulle ammehuoneessa juorulehteä aina supistusten välillä. Epiduraalin saatuani hän syötti minulle jugurttia, koska siinä vaiheessa olin supistellut jo 15 tuntia ja olin tosi poikki. Nämä siis konkreettisia tekoja, mutta toki tärkeintä oli, että hän oli siellä. Me synnytimme mielestäni yhdessä.

Vaikka se etukäteen kirjasta luettuna kuulostikin typerältä, että mies voi vaikka muistuttaa jokaisen supistuksen jälkeen, että jokainen supistus on yksi supistus vähemmän ja aina ollaan lähempänä maalia, niin se todellakin helpotti.

Meillä oli synnytyshuoneessa radio päällä ja kun ponnistusvaiheen aikana sieltä tuli Jipun ja Samuli Edelmanin levyttämä "Ilman sinua", ajattelin todellakin, että ilman miestäni olisin ollut puolitiessä helvettiin.

Ja ennen kaikkea: Miten mä olisin voinut olla siellä ja siinä tilanteessa kenenkään muun kanssa? Meidän perhehän siellä syntyi! [:)]

 

[Muiia]

Onpas hyviä ajatuksia ja kokemuksia, aika pitkälti kerrotte miten ajattelinki sen olevan, että se miehen läsnäolo ja rauhallisuus on yksi tärkeimmistä.. Ja tuohan on tosi helpottavaa kanssa että joku on huolehtimassa niistä käytännön asioista, ei tarvitse itse huolehtia. Muistan kun alkuraskaudesta jouduttiin verenvuodon takia käymään päivystyksessä ja en itse pystynyt paniikkikohtaukseltani ja itkulta puhumaan niin sielläkin helpotti hulluna ettei tarvinnut puhua eikä hoitaa asioita, mies teki kaiken ja oli olkapäänä.

Yppy: En videoihin törmännyt mutta nuohan on tosiaan nuo sairaaloiden omat sivut tosi hyviä (niinkun Viirukhan Taysin sivuista jo vihjasi), siellä on aika ytimekkäästi selitetty sitä synnytyksen kulkua.