Mielikuvia tulevasta vauvasta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja sarra
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
S

sarra

Puuhakas puhuja
Toukokuunmammat 2014
Mä ajattelin et jos joku haluis jakaa ajatuksiaan tulevasta vauvasta näin etukäteen, ois sitten hauska jälkikäteen kuulla että osuiko ajatukset miten oikeeseen :).
Toivottavasti tää aihe ei herätä ahdistusta kenessäkään... ja eihän tällasesta oo ollu jo puhetta jossain muussa ketjussa...?

Mä voin alottaa! Mä uskon että meidän ultrat on oikeessa ja meille tosiaan tulee poika. Epäilen ettei mikään kovin pieni poika, vaan yli 4kg. Uskon että hänellä on tumma tukka syntyessään. Syntyessään vauvat tietty on aika pieniä rimpuloita mutta luulen että meidän vauva kasvaa aika jässikäksi ja on sitä reisipoimua ja muuta :D. Siitä että koska syntyy, en oikein tiedä... luulen et saattaa mennä vähän yli lasketun ajan, valitettavasti. Ja jostain syystä kuvittelen että syntyy yöllä.
 
Tästä oli joku aika sit puhetta tuolla raskaus ja tunteet ketjussa :) Varmaan useimmat sinne kirjottelikin jo omia ajatuksia siitä kumpaan vanhempaan vauva vois mahdollisesti tulla ja mitä piirteitä periä mistäkin...
 
Mä ainakin toivon että perii isänsä luonteen. Mä kestä jos tulee samanlainen änkyrä kun meitsi :grin

Terkka aina neuvolassa kyselee millainen vauva ajatellaan että meille tulee. Mä en siihen oikein mitään osaa vastata. Ollaan tosiaan miehen kanssa aika erilaisia, joten kombo voi olla ihan millainen vaan. Eikä kai luonteenpiirteet periydy ihan sillä lailla kuin vaikka veriryhmä.

Mutta taitaa olla vilkas tapaus siitä päätellen miten paljon jaksaa mahassa möykätä. Sitä en tiedä kummalta se sen on sitten perinyt!
 
Sanotaan, että todella fiksu tapaus jos kumpaanki tulee ja melko hassu :D Johan toi masus matkii isäänsä.. Isän poika ilmeisesti :D
 
Mä toivon kovasti että ultrassa ois nähty oikein ja meille ois oikeesti tulossa tyttö. Luulen että vauva on vaalee, sinisilmänen, pitkä ja hoikka, koska noissa asioissa ollaan molemmat samasta muotista. Kasvonpiirteet periytyy varmaan mieheltä eli vauva sais pyöreen nenän ja kunnon pusuhuulet.

Luultavasti siitä tulee energinen tapaus kun on ollu sitä jo masussakin. Voi olla siis vähän huono nukkuja, mutta seurallinen sit päivisin jos on paljon hereillä.
 
Toivottavasti tulee se mitä luvattiin (ja ultrassa oikein kuvattiinkiin) eli poika. Tomeran kokoinen, muttei mikään hylkeenpoikanen. Paksuposkinen. Huutaa lujaa ja potkii unissaankin. Syö paljon ja usein, nukkuu mielellään. Tykkää eniten äitistä. :love2
 
Niin joo ja mehän käytiin siinä 4D- ultrassakin: jos niistä kuvista vois jotain päätellä, ois aika pitkälti miehen kasvonpiirteet mutta mun nenä :).
Mä toivon kans että luonne olis enemmän miehen, mun suvun naisilla on kaamee temperamentti ja niin on kyllä mun isän puolella miehilläkin! Toisaalta toivon suuresti että vauvana tulis muhun, mä olin superkiltii vauva kun taas mies on ollut kovin itkuinen ja vaikeasti lohdutettava. Mä olin niin kiltti että äiti soitti neuvolaan et tää ei itke :D.
 
Meiän vauva saa tulla luonteeltaan kumpaan vaan mutta ehkä ihan niin perfektionisti ei tarviis tulla kun minä... Joka tapauksessa tulossa on supervauva koska se on meiän oma <3
 
Mulla ei oo vauvasta mitään mielikuvia. Poikaa ne on luvannut, mut sitäkään en pysty kuvittelemaan ennen kuin näen.

En tiedä, mut en oo oikein kenenkään lapsen kohdalla pystynyt etukäteen kuvittelemaan millasia ne on. Vasta hitusen olen kuopustakin oppinut tuntemaan, niin ehkä en kai oikein käsitä vielä tän uuden ihmisen tapaamisen olevan jo niin lähellä...
 
Mä haaveilen, että meijän poitsu perii kaiken muun isältään paitsi hiusrajan! Niin ja allergiat vois kans hypätä tän sukupolven yli.
 
Mä oon nähny vaan kerran unta missä mulla on ollu jo vauva, mutta siinä unessa vauva oli koko ajan vaunuissa enkä nähny miltä vauva näytti. Ehkä en pysty näkemään vauvaa unessa kun en vielä oikein pysty kuvittelemaan vauvaa valveillakaan. Onhan mulla noi oletukset että minkä näkönen siitä tulee, mutta en osaa oikeesti kuvitella vauvaa mun mielessä!
 
Mä taas en osaa kuvitella vauvaa ollessani valveilla, mutta unissa se esiintyy milloin minkäkin näköisenä. Viime yönä näin unta, jossa olin tilannut paperikuvia, ja ne päätyivät jonkun postissa sijaitsevan aikapoimun kautta vahingossa vuoden verran ajassa taaksepäin - sain siis nyt ensi kevään kuvia ja pääsin vaklaamaan, miltä lapsi näyttää. Se oli hyvin vaalea, vanttera, vakavailmeinen poika. Ihan valkoiset kulmakarvat.
 
Tästä tulee tummatukkainen, sinivihreäsilmäinen, ja vahva ruumiinrakenne!
Ja paino on 3600-4200 kun syntyy ;)
Tällä kertaa pituus on varmaan 50 cm, koska mies ja mie ollaan oltu vain 47cm kun synnyttiin..

Luonne voi olla kuin isällään jämpti, suora ja sosiaalinen tai kuin minä, ujo, huomiota välttävä ja kaikinpuolin introverttimäinen..
Sekoitusta ois vaikea kuvitella?
Epäilen kuitenkin tämän olevan hiljainen ja rauhallinen kuten minä, minun isäni ja miehen isä.. Ainakin masuaika kertois tästä, mutta sen näkee sitten!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Tuli noista unista..

Näin viime yönä unta, että menin sterilisaatioon meidän paikkakunnan eläinlääkärille. Se teki vasempaan kylkeen pitkän viillon puudutuksessa ja sitä kautta laittoi klipsit. Kaikki oli kivutonta ja haavakin oli tuoreeltaan ihan arven näköinen.

Helmikuussa käytin meidän koiran kastraatiossa ja nyt eilen juttelin ystävän kanssa sterilisaatiosta.. ekaa kertaa raskauden aikana näin tällasta oikeeta unta.
 
Mä toivoisin että meidän pikkusesta ei tulis yhtä ujo kun olin ite. Taistelin äärimmäisen ujouden kanssa aina opiskeluajan alkuun saakka. Välillä se tuottaa edelleen ongelmia vaikka oon tehny vuosikaudet töitä sen eteen että pääsisin ujoudesta eroon. Toivon ettei ujous ja yksinäisyys tuu täyttämään lapsen elämää vaan että siitä tulee sosiaalinen ja sopeutuva niinkun isänsä :) Pitää siis malttaa olla muuttamatta koko ajan kaupungista toiseen niin että lapsella on mahdollisuus kotiutua johonkin ja ystävystyä heti pienestä pitäen.
 
Me ei muutettu kun olin lapsi, mutta epäilen että yksi syy ujouteen oli isäni alkoholismi ja känninen uhkailu ja väkivalta, jota näin.
Mua ei voinut jättää mihinkään hoitoon, koska vieraat ihmiset ahdistivat mua niin paljon, en puhunut kenellekään äitini kaverille sanaakaan, jos jouduin johonkin tilaan heidän kanssaan kaksin.
Kaikenlisäksi äitini on aina vähän stopannut, hävennyt ja rajoittanut lapsille ilmeistä käyttäytymistä.
Kyllähän se aiheuttaa kaikenlaista, lapsen ulkopuolelta tulevat luonteen muokkaajat ovat vahvimmillaan 0-3 v, niinkuin tiedetään se lähtee jo kiintymyssuhteesta ihan ensihetkistä..
Äitini koki myös jonkun masiksen kun synnyin, ei halunnut ottaa mua heti syliin kun mut leikattiin ulos, hänen piti päästä töihin takas kun olin vain 4 kk :/
Mutta niin, tiedän vain muutaman ujon, jotka ovat ujoja vain luonteenpuolesta. Ihminenhän on laumaeläin, traumat aiheuttaa sitä kunnon vetäytymistä..
Musta on iän myötä tullut sosiaalisempi, en silti ole "viihdyttäjä"luonne vielä tänä päivänäkään (paitsi lapsilleni :D) enkä nauttisi, jos mulla ramppais täällä usein kavereita.

Mun esikoinen on taas saanut ylisosiaalisen luonteen: höpöttää, on ennakkoluuloton uusia ihmisiä ja lapsia kohtaan (päiväkodissa kehutaan kuinka hän ottaa aina ekaksi uudet lapset leikkiin mukaan ja on hyvin toiset huomioonottava ja iloinen lapsi).
On mahtavaa siis huomata että hyvä kasvatus vaikuttaa paljon luonteeseen!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Lisäys vielä: ujo lapsi on vanhemmille helppo, mutta me ujot käydään noi taistelut vanhempana, niinkuin Hymykuoppa mainitsi! Eli siis, jos saatte ylivilkkaan ja sosiaalisen lapsen, me ollaan vanhempina piipussa mutta todennäköisemmin lapsi menestyy hyvin sosiaalisissa meiningissä ja elämässä (ainahan ihminen voi ihan minkä takia mennä huonolle polulle tms, eli en kokonaan yleistä).
Sama kuin liian herkät lapset, esikoinen on perinyt herkkyyttäni himpun - hän siis itkee helposti jos kielletään jne, kun taas miehen tyttö on alusta alkaen ollut "kovempi".
Todennäköistä on, että miehen tyttö tosiaan tulevaisuudessa mieti turhia eikä ota itseensä asioita niin helposti - mikä taas on hänen aikuiselämänsä kannalta hyvä piirre, mutta tässä vaiheessa elämää meille vanhemmille tosi työ saada hänet ymmärtämään joitakin asioita..
Temperamentti on ja pysyy, joillakin on vahvempi kuin toisilla.

Ollaan silti iloisia vaikka lapsi olisi mitä maata tahansa, niihin piirteisiin sitten vaan kiinnitetään huomiota ja tuetaan vahvuuksia ja lievitetään heikkouksia..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mä olen itse ollut aika tomera ja voimakastahtoinen lapsi. (Tosin luulen että vanhempien kuvaan musta vaikuttaa se että vertaavat mua hiljaiseen, ujoon isoveljeeni.) Oon samaa mieltä liii-saaa:n kanssa: temperamenttinen lapsi vaatii paljon, mutta vanhemmille voi olla myöhemmin helpottavaa tietää, että penska ei ole helposti särkyvää laatua.

Mies taas on paljon mua herkempi, ja mua jännittää vähän, osaanko olla lapsen kanssa tarpeeksi pehmeä jos se perii miehen luonteenlaadun. Melkoisesti oon jo saanut opetella tässä parisuhteessa toisen tunteiden huomioonottamista... mun oma halki-poikki-ja-pinoon-tyyli selviytyä elämästä ei tolle herkistelijäukolle aina sovi.

Kavereiden lapsille olen aina se aikuinen, jonka kanssa riehutaan. Haluaisin kuitenkin oppia edes vähän olemaan myös sellainen tyyppi, jolle uskaltaa kertoa arkoja salaisuuksia.
 
Mä toivon, et mun lapsi saa olla lapsi mahdollisimman pitkään. Saa leikkiä ja peuhata niin pitkään kuin mahd. Toivon, että hänelle kehittyy mielikuvitusta ja et hän pystyy ja osaa leikkiä itsekseen.

Itse esikoisena koen, et kasvoin liian nopeasti; otin vastuuta asioista, veljistäni, olin kapteeni ja johtaja joukkueissa, murrosikä ja teinien jutut olivat vahvasti mukana elämässä jo ala-asteella. Minuun luotettiin ja oletettiin, että hoidan asiani vastuullisesti ja hyvin. No, elämä on mennyt näin, mut aina välillä mietin, et olisipa osannut ja uskaltanut elää ajoittain eri tavalla.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top