Mieliala

[rust]

Aattelin aloittaa uuden ketjun, jossa vois höpistä raskauden aikaisesta mielialasta.

Itsellä on ollut jotenkin mieli maassa pahoinvoinnin ja nukkumattomuuden takia. Miehellekin hermostun välillä vaikka se yrittää kaikkensa auttaakseen mua. Toivottavasti toinen kolmannes toisi helpotusta molempiin oireisiin niin pystyisi olemaan onnellisempi tästä vauvasta. Oon kuitenkin toivonut vauvaa niin pitkään ku muistan, mies vaan on puuttunut

 

[susannapa]

Ihan alkuraskaudesta olin super äkäinen. Nyt mieliala on ihmeen tasainen, vähän pelottavan jopa kun aiemmissa raskauksissa se on kyllä heittänyt ja paljon!

 

[Henuli]

Mä eilen itkin aamulla mun miehelle ihan valtoimenaan, että ”mä vihaan näitä raskaushormoneja”! Se oli taas jonkun ihan ihmeellisen kilahtamisen jälkeinen olotila. Onneksi mies on ymmärtäväinen.

Mutta nämä on varmasti asioita, joista on hyvä puhua myös neuvolassa. Oon itse ajatellut, että jonkun kerran on kiva mennä sinne neuvolaan varmasti ihan itsekseenkin, niin osaan ehkä paremmin ottaa myös tämän puolen puheeksi. Vaikka siis asiasta puhutaan kyllä avoimesti miehen kanssa, ettei se mikään peikko meillä ole.

 

[Tallukka]

Täällä kans ihan hirveitä raivareita tai itkemistä. Eilen uhkasin aivan raivoissani erolla, kun mies ei ollut suostunut lähtemään mukaan uimaan. Mun päässä oli muka ihan kohtuuton loukkaus häneltä, tänään onneks näin asiat taas vähä normaalimmassa valossa[emoji23]

 

[ElliNoor4]

Oon ollut TOSI äkänen koko raskauden ajan. Johtuneeko hormooneista vai koko kesän raskaista töistä ja väsymyksestä.
Ei ole paljon miettinyt raskautta tai iloinnut, vaikka aivan uskomattoman hienoa tämä on.
Eiköhän se rakkaus pientä kohtaan vielä tulee ja osaa nauttia tästä ajasta.

 

[Hilu91]

Oon yllättyny kuinka hyvänä mieliala on toistaseks pysyny. Kuitenki mielenterveys ongelmia itellä on. Pari romahdusta tullu mut ne aika normaaleja.