Miehet

Miiuski ja herne

Miiuski ja herne

Jostain jotain jo tietävä
Tästä onkin jo vähän keskusteltu toisessa ketjussa, mutta haluaisin tietää miten teillä muilla toimii tuo vastuunjako vauvaan liittyen. Kun musta tuntuu että meidän perheessä mä kannan kaiken vastuun tytöstä ja välillä, kuten tänään, se pännii ihan sikana. Älkää nyt käsittäkö väärin, arvostan mun miehen panostusta kaikessa muussa kotiin liittyvässä, kokkina tekee melkein aina ruoan, pesee usein pyykkiä ja laittaa astianpesukoneen pyörimään jne. Mutta jotenkin kai ennen tätä vauva-arkea elin harhakuvassa että tässäkin asiassa jaettaisiin aika lailla tuo vastuu, tietenkin hoidan ruokapuolen mutta muuten. Jotenkin taas omassa fantasiamaailmassa kuvittelin että vuorotellen hyssitellään itkevää vauvaa uneen... Se totuus onkin sitten jotain aivan muuta. Meillä miehen pinna menee heti kun vauva alkaa itkemään, se vauva työnnetään mulle ja mies kehittää itselleen päänsäryn. Meillä karu totuus on se että vauva itkee paljon, niin paljon ja usein etten oikeastaan voi hyvin mielin jättää miestä ja vauvaa kahdestaan edes siksi aikaa että kävisin rauhassa suihkussa. Joskus yritetään kun vauva on hyvällä tuulella ja käyn pikapikaa suihkussa, mutta sitten tietenkin vauva alkaa taas itkemään ja mies on ihan raivoissaan. Ei siis suutu minulle vaan tilanteelle, ei vaan jotenkin osaa hyväksyä että vauvat nyt vaan itkee ja toisinaan sille ei voi mitään. Sitten kun vauva on hyvällä tuulella niin tullaan kyllä moikkamaan ja jutskaamaan hetkeksi, siis niin kauan kun miestä itseään huvittaa ja sitten hän taas jatkaa omien projektiensa parissa...Olen jotenkin nyt oppinut hyväksymään että tämä meidän tilanne nyt vaan on tällainen tällä hetkellä, mutta sitten joskus kun huomaan miten mies ehtii katsoa eri sarjoja netistä, pelailla ja skypetellä kavereiden kanssa ja itsellä ei sitä omaa aikaa ole yhtään, niin vähän kilahtaa. Onko tämä nyt sitten vaan se mikä minun pitää hyväksyä, että äiti on aina äiti ja isä on isä, vai miten teillä muilla toimii tuo arki??

Niin ja anteeksi pitkä aloitus, mutta halusin vielä mainita että mikä siinä on että öisin miehen on mahdollista herätä vauvan itkuun, avata silmänsä ja noteraata tilanne ja sitten nukahtaa onnellisesti uudestaan. Siis kuvitteleeko miehet että se vauva sitten itsestään rauhoittuu?? Itse en ainakaan voisi edes kuvitella jatkavani uniani jos vauva itkee hysteerisesti, vaikka kuinka väsyttäisi niin nousen ylös ja katson että mikä pientä tällä kertaa vaivaa.
 
Meillä alkuun mies oli mukana hoidossa ym mutta nyt ottaa tytön korkeintaan kymmeneksi minuutiksi syliin ja kun alkaa itku tuo mulle, ja se itku alkaa aina hetken kun ollut iskän sylissä.. Harmittaa miehen puolesta kun minä käyn jumpalla niin pikkunen huutaa puolet siitä ajasta ja mikään ei kelpaa, rauhottuu kun tuun kotii ja otan sylii.. Muutenki aika usein joudun miehelle sanoa että olisi tytön kanssa enemmän kun tuo vaan töistä tullessaan kattoo telkkaa istuu koneella tai pelää pelejä.. Sit jos pyydän ottaa tytön sylii hetkeksi illalla että käyn suuhkussa ni hirveän mutinan kanssa ottaa ja valittaa että nyt hänel menee tv ohjelma kokonaan ohi tai hän ei oo syöny iltapalaa vielä ja nyt se venyy.. Ruoka asiaan aika usein tiuskasen et no minä oon vaan aamupalan kerennyt syyä ni kyl menee hiljaseks.. Joskus tulee tosi ristiriitanen olo kun mies kuitenkin mun jumpan ajan mielellää jää tytön kans mut sit ku tuun kotii on ihan eri ääni kelllos ja ryntää kattoo telkkaa ja valittaa et meni nyt joku top gear ihan ohi.. :( tulee olo et mun ei pitäs lähteekkä mihkää ja olla vaan kotona.. Mut mä kuitenkin tarviin sen että oon hetken pois kotoota , on se sit jumppa tak yksin talon ympäri kävely muuten oon ku mikäki hitleri kotona ja kiukkuun vaa.
 
Meillä on siis tosi samanlaista kuin teillä- Yritän pyytää miestä leikkimään enemmän vauvan kanssa ja sitten hän siihen välillä mumisee että hänen mielestä on vähän tylsää viihdyttää vauvaa. En tiedä muista äideistä mutta on se minunkin mielestäni toisinaan hieman tylsää, tietenkin nautin siitä myös mutta en ehkä ihan joka sekuntti. Raskauden aikana mies kyllä jo ylpeänä totesi kavereilleen ettei sitten vauvan synnyttyä pysty enään pelaamaan heidän kanssaan kun pitää hoitaa vauvaa, mutta jännästi sitä aikaa nyt sitten onkin löytynyt ihan tarpeeksi...

Ja tuo kiintymyssuhde on meilläkin tosi vahva ja vauva selvästi vierastaa jo, etenkin jos on uuden ihmisen kanssa yksin. Voi miehen tai kuntosalin lapsiparkin hoitajan kanssa huutaa suoraa kurkkua ja heti kun astun huoneeseen niin hän jo rauhottuu, aina ei edes tarvitse syliäni van se riittää että hän näkee minut. Mielestäni se on kuitenkin luonnollista koska vauvat kiintyy siihen ihmiseen joka hänelle antaa turvallisen tunteen ja meillähän minä olen aina se joka vauvaa hyssyttelee ja rahoittelee
 
Meil menee aika lailla kausittain, tuntuu et toi mies on ihan tuuliviiri nykyään kaikissa kotiin liittyvissä asioissa.. On kausi milloin se antaa 110% et itelle melkein tulee huono omatunto siitä etten oo saanu mitään aikaseks, mut sit toisinaan sitä joutuu potkii kokoajan perseelle kaikenmaailman asioiden suhteen.. Meil tilanne elää kokoajan ja ku se lakkaa elämäs toivon että se päättyy tohon 110% panostamiseen ihan jatkuvasti. :)
 
meillä tosiaan minä rauhoitan itkupotkuraivarit ja annan nykyään pullonkin. Ilona haluaa syödä pullosta puoli-istuvassa asennossa, jotta saa katseltua syöttäjän kasvoja eikä mies kuulemma osaa asettaa häntä ko. asentoon, vaan syöttää edelleen sillai, että Ilona melkein makaa.

muuten mies kyllä viihdyttää Ilonaa ja juttelee hänen kanssaan sekä katselee asioita, jotta minäkin saan omaa aikaa ja tehtyä jotain omaa. iltaisin mies yleensä nukuttaa Ilonan ja minä käyn syöttämässä, jos olen hereillä vielä. mies suunnittelee menonsa (bänditreenit) sen mukaan käykö se meille ja tulee ajoissa illalla laittamaan pojan nukkumaan ja auttamaan iltarutiineissa.

minä oon kuitenkin edelleen se, joka huolehtii pojan kouluhommat ja yhteydenpidon kouluun tässä vauvanhoidon lomassa, mies hoitaa käytännöllisemmät koiran aamulenkit ja iltapäivälenkin jälkeisen kylvetyksen. jos jättäisin miehelle hoidettavaksi lapsia koskevat asiat, hoitamatta jäisivät.
 
Meillä menee niin että minä hoidan pääsääntöisesti vaipan vaihdon, syötön (pääsääntösesti rintaruokinnalla niin luonnollisesti ;)), nukutuksen ja vauvan hoitoon liittyvät asiat kuten ihonhoito, kynsien leikkuu yms. Ja tämä ihan siitä syystä että itse haluan näin toimia koska se luonnistuu minulta parhaiten.
Luotan kyllä mieheeni täysin vauvan hoidossa, mutta tykkään itse niin kovasti kaikesta vauvan hoitoon liittyvästä :)
Ja kun minä päivät venkslaan vauvan kanssa (mies päivätöissä) niin onhan se niin, että minä tiedän suurinpiirtein aina miten toimia tytön kans kun se jotain on vailla ja mikä tepsii parhaiten.
 
Isi on sitten muuten tytön kanssa. Leikkii (mitä nyt tällasen 3kk ikäisen vauvan kans vielä voi leikkiä) ja touhuaa ja tyty tykkää :) Meillä se meneeki niin että isi on viihdyttäjä nro 1 ja äiskä on rauhottelun (esim. iltaraivarit) nro 1.
Nyt vielä ku mies on ruvennu pelaamaanki (tietokoneella) aina pääsääntösesti iltasaikaan ku tyty on menossa nukkumaan nii ei mulla tule sellasta oloa että aina tuo vaan pelaa :D

Kyllä toki mies osallistuu myös hoitohommiinki mutta pääsääntösesti meillä menee näin, senki takia ku mies on päivät töissä, ja tämä järjestely sopii meille hyvin.
Kyllä se mies sitten ehtii myöhemmin osallistua enemmän, varsinki niihin kasvatusasioihin kun on sen aika, äidit osaa hoitaa omia vauvojansa kaikkein parhaiten (äidinvaisto) :)
Ja kaveri sano hyvin niin että äitin tyttöjä ei tässä maailmassa taida olla läheskään yhtä paljon ku isin tyttöjä, että taidampa nauttia vielä tuon tytön huomiosta niin pitkään kun voin ;)
 
Kyl meillä menee ihan 50/50 tytön hoito :) tosin syöttäminen on mun vastuulla, rintaa kun vaan syö. Mies leikkii mielellään tytön kanssa, eli katselee pehmoleluja ja höpöttelee tytölle. Tyttö tykkää ihan hirveästi touhata isänsä kanssa :) Oon vaan tyytyväinen, mies tekee kuitenkin pitkää päivää töissä, niin arvostan sitä, että oma-aloitteisesti hoitaa tyttöön liittyvät asiat. Vaipanvaihdoista lähtien. Tyttö kyl välillä päästä isot itkut kun on isänsä kanssa kun oon esim. saunassa. Silloin mies on tyynen rauhallisesti kävellyt ympäri taloa tyttö sylissä ja hyssytellyt. Totesi vaan, ettei tälle itkulle mitään voi. Tytön kun tuli nälkä. Sitten on kuulunut perästä kun mies on tytölle selittänyt:''isi kyllä mielellään syöttäisi sua ja antaisi maitoa, jos isillä vaan olisi ja söisit tuttipullosta. Odotetaan kun syöt soseita, niin sitten isi voi auttaa'' <3 Meidän neiti kun ei tuttipulloa syö, vieläkään. Mut oon tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen :) <3
 
Me käytiin pari viikkoa sitten miehen isän luona viikonloppu, sinne ajaa n. 2 tuntia. Reissusta tuli sellanen olo, että ikinä koskaan en enää halua lähteä miehen, tytön ja koiran kanssa yhessä. Vedin jotaki ihme stressiä siitä lähdöstä, eikä mies yhtään kuunellu minua. Teki just niinku ite halus, vaikka ei juurikaan vauvan hoidosta ja rytmeistä mitään tiedä. Hän kun ei hirveästi vauvan hoitoon osallistu, eikä juurikaan näe millasta meillä päivisin täällä on. Riitaa tuli ensinnäkin siitä mihin aikaan lähdetään, mies kun ei tajua, että täytyy lähteä silloin kun tytölle sopii, eli päiväunien aikaan. Hän kun olisi halunnut silloin kun HÄNELLE sopii. Aikani hoih, että mihin aikaan suurinpiirtein lähdetään ja kun hän ei ollut valmis vein tytön sitten nukkumaan omaan sänkyyn ja siitä puolen tunnin päästä mies tulee ja sanoo, että "joko mennään" No eihän me nyt enää silloin voitu lähteä kun tyttö nukkuin jo!!
 Sitten tuli riitaa auton pakkaamisesta, sanoin, että auto pitää olla pakattu ja valmis lähtöön sitten kun ollaan lähössä, eikä niin että autoa aletaan pakkaamaan sitten kun ollaan lähössä. No eihän hän sitäkään kuunnellu, vaan alkoi kantaan tavaroita autoon kun vauva oli istuimessa ja siitähän huuto tuli niin mulla kuin vauvalla. Ja tyttö kyllä nukkuu autossa jos lähdetään juuri oikeaan aikaan ja auton täytyy heti liikkua. Ja mieshän ei tätä uskonut vaan sanoi, että kyllähän se sinne nukahtaa... Vaan kun ei nukahda.
Noh, sunnuntaina kun lähdettiin takasin päin kaikki menikin sitten ihan hyvin, auto oli pakattu vaikken edes asiasta sanonut, mies heräsi minun kanssa yhtä aikaa, jotta olisi valmis lähtöön yhtäaikaa meidän kanssa. Mutta se lähtö oli mulle henkisesti niin raskas, että en halua vähään aikaan lähteä mihinkään. Huoh. Tulipas purettua sydäntä oikein kunnolla.

Niinku jo aiemmin tuossa mainitsin mies hoitaa meillä tyttöä tosi vähän, tyttö nukkuu kun mies lähtee töihin ja nukkuu kun mies tulee töistä, eli ei siihen juuri yhdessä oloa jää kun aamulla se yks tunti jonka ovat yhtäaikaa hereillä. Vapaa päivinä sama jatkui, eli mies ei juuri edes koskenut tyttöön. On vaihtanut vaipat pari kertaa, eli osaa kyllä. Viikko sitten sanoin miehelle, että minua ei haittaa vaikka hoidan tytön lähes yksin, mutta minua huolettaa, että jos tyttö alkaa vierastaan omaa isää kun ei tämän kanssa juuri ole. Sen jälkeen mies alkoi olemaan tytön kanssa huomattavasti enemmän, eli lähinnä seurustelee kun tyttö on hyvällä tuulella, mutta edelleen vaipan vaihto on minun homma. Tämä ei minua haittaa, mutta nyt olen alkanut miettimään, että olisihan se hyvä että joku muukin ns. käsittelisi tyttö kuin minä, että hän tottuisi siihen että asioita tehdään eritavalla. Ja silloin kun mies pukee tyttöä, niin vaikka ne vaatteet nyt olisi vähän huonommin tai housut bodyn alla (minä kun laitan ne aina päälle) niin en ole asiasta maininnut, vaan hän saa minun puolestani hoitaa tyttö miten haluaa. Minun tapani ei ole ainoa oikea. Miestä se tuntuu enemmän häiritsevän, ettei hän ole esim. pukemisessa yhtä nopea kuin minä.

Ja onhan se niin, että vaikka mies sanoo, että kyllä hän on mukana enemmän sitten kun tyttö on isompi, niin se side ja pohja luottamukselle rakennetaan jo nyt eikä sitten myöhemmin... Täytyy tässä nyt vielä yrittää. Mies on silti aivan ihana ja varmasti rakastaa tyttöä, mutta luulen, että hänelle on jotenkin vaikeaa ikäänkuin tulla meidän väliin. Ja uskon, että hän saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi kun me tosiaan sitten ollaan tytön kanssa niin toisissa kiinni. Ehkä me tosiaan tarvittais sitä aikuisten aikaa, ihan vaan kahestaan...
 
Eihän noita miehiä aina voikaan ymmärtää, mutta tässä lapsenhoitojutussa täytyy kyllä antaa omalleni 10 pistettä.Synnärillä hän opetteli perusasiat minun maatessa sängyssä ja opetti sitten minuakin. Nykyään vaihtaa ainakin aamun ensimmäisen ja illan viimeisen vaipan aj jos vain on kotona, niin mukisematta muitakin - vapaapäivinä menee joskus niin, että minä en vaippoja näekään. On mukava kuunnella isän ja tyttären höpinöitä hoitopöydällä <3

Muutenkin kantelee tyttöä ja lauleskelee tälle varsinkin iltaisin. Ainoa, mitä ei tee, on seurustelu esim puuhamatolla tvs. vaan keskittyy silloin tietokoneeseen ja vain esim heiluttelee toisella jalalla sitteriä...tiedä sitten, pitäisikökään tuota lasta koko ajan olla huomioimassa...kai sitä on itse vähän ylihoitava ja -huomioiva äiti..

Mutta meillä mies siis jaksaa kanneskella tyttöä ja käskee mun käydä omilla menoillani, jotta saa olla tytön kanssa hetken kaksistaan. MUTTA me ollaankin jo vähän vanhempia vanhempia, vaikka esikoinen onkin kyseessä - ehkä sekin vaikuttaa asiaan? En tiedä.
 
Meillä mies alkaa olla koko ajan enempi ja enempi tytön kanssa kun hän kasvaa ja selvästi on kiinnostunut jo leluista ja tykkää höpötellä jonkun kanssa. :) Vaipan vaihdot yms. hoidot hoidan minä mutta ei se minua häiritse, pääasia että mies leikkii vauvan kanssa ja "pitää häntä omanaan". (Alussa mulla oli sellainen tunne ettei mies oikein tuntenut vauvaansa omakseen, vaikka tietysti hänen on. Mutta luulen että kyse oli juuri tästä kun vauva oli niin kiinni minussa eikä seurustellut vielä)

Nykyään ollaan tehty niin että lähden esikoisen kanssa kauppaan ja mies jää tytön kanssa kotiin, näin saadaan molemmat olla hetki sen toisen lapsen kanssa jonka kanssa on vähemmän. Selvästi poikakin nauttii kun saa lähteä äidin kanssa kahdestaan asioille.

On se vaan niin ihanan kuuloista kun mies höpöttelee vauvalle ja vauva vastaa takaisin tai sitten hymy on korvissa asti. :)

Ja totta se on että side on luotava heti pienestä vauvasta lähtien, äkkiä lapsi alkaa vierastaa tuttuakin ihmistä jos hän ei ole mukana arjessa samalla tavalla kuin äiti.

Meillä myös päävastuu on minulla koska tyttö ei syö muuta kuin rintaa mutta nyt kun tyttö on alkanut viihtyä pitkiäkin aikoja hereillä ettei vaadi heti ruokaa, uskaltaa mies enemmän ja enemmän jäädä tytön kanssa kotiin.
 
Meillä kanssa alkaa isi nyt enempi ja enempi viettämään aikaa myös pienemmän kanssa,kun toista jo kiinnostaa kaikki lelut ja vanhempien höpsöttelyt. Lasten huolto on toki pääpainoisemmin mulla. Isi on tosiaan keskeytymättömässä 3vuorossa,joten rytmien ja rutiinien ylläpito on mulle helpompaa. Pyykkihuolto on myös 100% mulla. ;)
Isi sitten hoitaa kauppareissut ja ruoanlaiton 85%. Mä haen siis kaupoista ne kamat, joiden ostamisen ohjeistamiseen menis enempi aikaa kuin itse hakemiseen. :)

Reissuun lähdöissä tuo insinööri on pistämätön. Pakkaa aina auton edellisiltana ja herää aamulla samaan aikaan kuin mä,jotta lähtö sujuu kunhan pätkät on syötetty ja puettu.  Alustavia taukopaikkojakin miettii aina valmiiksi,jos ollaan lähdössä Siiliin mummilaan jonne matkaa kertyy vaatimattomat 520km. :)  Nyt varmaan ennen jussia tehdään ekan kerran tuo harjoitus nelistään. :)

Vaippojakin isi vaihtaa aika paljon, tosin valitsee jos mahdollista tuon isomman...joka siis harvemmin on kainaloitaan myöten scheissessa. :)  Mulla nyt ei isommin mitään omia menoja ole vielä ollut,joten aika harvoin isi on lasten kanssa kolmisin kotona. Pärjää kyllä hienosti, sillä testattu on että Roope huolii kyllä pullostakin maitonsa jos nälkä on. Ja pakastimessa on paljon tissimaitoa jemmassa. 

Ihan ehdottomasti tuolle insinöörille teki hyvää viime kesän isäkuukauden vietto...loppui se vieraisiin pöytiin huutelu, että miten niin et muka edes sitä ja sitä saanut aikaseks vaikka oot päivät pitkät kotona. ;) 

 
Meillä vastuujakoon alusta asti ollut että mies pitää viimeiseen asti huolta vauvasta ja äidistä.

Sairaalassa pesin viimeisenä päivänä (viides päivä) ekan kerran poitsun pyllyn, mies hoiti muut. Mies hoitaa rauhoittamiset ja viihdyttämiset ja kantamiset. Jos poika iltaisin raivoaa tissillä, mies on kädet ojossa että anna anna tänne, minä rauhoitan. Mä olen tosi vähän kantanut poikaa seisaaltani, enemmän se on mun sylissä kun mä istun sohvalla ja syötän.

Mies hoitaa kaikki ruuanlaitot ja huolehtii että mulla on päivisin valmiit eväät joista saan helposti syötyä. On myös huolissaan jos olen nukkunut huonosti ja käskee silloin päikkäreille, nousee itse vaikka viikonloppuisin aikasemmin pojan kanssa että saan nukkua vielä.

Töiden jälkeen kotiin tullessaan "hyökkää" kiinni poikaan ja mielellään pitäisi kokoajan sylissä, ruuanlaitto ja poitsun syömiset vain tulevat tielle. Vaihtaa vaipat mukisematta ja mielelläänkin vielä, vaipanvaihto on aikamoinen showesitys miehen ja pojan kesken.

Mä hoidan pyykit, tarkemman siivoamisen kotona ja keittiössä sekä pojan kynsien leikkuun ja hiustenharjauksen ja öljyämisen. Mies on arempi pukemaan ja rasvaamaan poikaa mutta tekee niitäkin.
 
Meillä mies on muutaman päivän ollu ihan outo, etenkin Emiliaa kohtaan... :D
Eilen illalla rupesi oma-alotteisesti pukemaan tytölle yöpukua, nykyään juttelee sille paljon ja huomioi tyttöä paljon enemmän.
Mielellään sylittelee ja leikkii tytön kanssa.
Sanoinkin eilen että Emiliasta on tullu nyt isin tyttö kun sille aina hymyilee vaikka mulle ois kiukutellu hetkeä aiemmin.

Eli aina vaan parempaan suuntaan mennään täällä vaikkei tilanne koskaan ole paha ollutkaan. Ehkä mies on tajunnu vihdoin että suhde on luotava jo varhaisessa vaiheessa, ei sitten kun tyttö kävelee ja puhuu!

Olen ylpeä miehestäni <3
 
Tsemppiä teille tytöt ja jaksamista arkeen. Varmasti on paljon niitä miehiä, jotka ei osaa olla sylivauvan kanssa, mutta kun lapsi kasvaa ja tulee enempi osallistuvaiseksi tähän maailmaan ( jos nyt ymmärrätte tätä ihme suomenkieltäni:)) niin isäkin on enempi mukana kun lapsen kanssa voi leikkiä ja puuhata ainavain enempi. Miehethän on tunnetusti lapsia, joilla vaan on kalliimmat lelut :)

Melkein hävettää lukiessani näitä viestejä, kun meillä toimii homma tasan fiftysixty, alusta asti joten en voi samaistua teihin moniin, mutta sympatiat voin teidän puolelle antaa ja toivoa jaksamista. Osasyy mieheni panostukseen on varmasti se, että lapsi on ollut todella toivottu ja mieheni sanojen mukaan pieni ihme, koska hän ei ole enää mikään nuori kölvi, vaan huitelee keski-ikäisten kerhossa.

Kovasti meillä mies toivoo, että lapsi kasvaa niin sais kalakaverin :)
 
Miten teillä muuten nyt, kun lapset on kasvanu hieman isommiksi ja ottavat jo kontaktia ulkomaailmaan?
Meillä ainaki on parantunu huomattavasti miehen oma-alotteisuus lapseen.
Minä kylläkin hoidan vielä vauvan pääsääntöisesti mutta mies on kokoajan enemmän ja enemmän halukas ottamaan tyttöä syliin ja lukemaan tälle yms yms ku tyttö aina juttelee ja hymyilee iskälle niin ihanasti :) Isi onki yleensä aina sulaa vahaa tytön kanssa.

Eli juuri niinkuin pikkufantti mainitsi, meillä mennyt ja tulee varmasti päivä päivältä enempi menemään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top