miehet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja malin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

malin

Vauhtiin päässyt keskustelija
ny vituttaa oikein kunnolla! mitä tehä miehelle joka ei kestä oman vauvansa huutoa hetkeäkään... poika on muutoin rauhallinen kun ite olen paikalla mutta heti ku mies jää pojan kaa yksin ku ite lähen tunniks urheilee pari kertaa viikos ja poika on 3 kuukautta. mies on joka kerran samaa mieltä että nyt hän hankkii korvatulpat ku ei kestä sitä huutoo... muitten hoidos sillo ku mies ei kerkee töitten takii kattoo sitä ni sillinkaa se ei huuda... ihmetyttää vaa et mitä se pojan kaa oikee touhuu ku aina vaa yhtä huutoo ja sit itel kauhee fiilis ku pari kertaa viikos haluis tehä jotai yksin...
 
Jaa-a... Meillä on taas toisinpäin, miestä ei oikein hetkauta tyttärensä huuto. Välillä vaan kattoo telkkaa ja tyttö huutaa vieressä ja mä sitten joudun sanomaan, että otatko tyttös nyt syliin, kun sillä on joku hätä. Sitten mies vasta havahtuu omista maailmoistaan.

Olisko se sitten niin paha jos miehes hankkis ne korvatulpat? Jos se helpottais hänen oloaan.. Itse pidin muutaman kerran korvatulppia, kun tytöllä oli nuorempana kovia vatsavaivoja, joita huusi. Kun tuntui, että pää hajoo, jos ei yhtään saa vaimennusta siihen meteliin.
 
miehen mielest kauheeta huutoo mutta ei kyl oo yhtää nii paha ku vois olla ku kuule muitten lapsista jotka huutaa yötä päivää ... sillä nyt ei vaa hermot riitä ku se haluis kattoo omii ohjelmii ja olla koneella ku se hoitaa poikaa ja eihän se poika haluu olla yksin, se on ny viikon verran ollu sellane seurankipee et kokoajan pitää olla sen kaa jutustelemassa jos on lattialla taikka riehuu senkaa sylissä...
 
Niin, milläs sen takois tonne miesten päähän, että ne lapset kaipaa seuraa jo hyvin pieninä. Mäkin oon monta kertaa sanonut miehelle, että silloin kun on sen vuoro hoitaa tyttöä, niin ei kannata luulla, että samalla voi kattoo telkkaa tai olla koneella. Neiti haluaa seurustella ja tylsistyy jos joutuu vaan istumaan sylissä. En myöskään halua, että hänet opetetaan jo pienestä vauvasta asti tuijottamaan telkkaa.

Toisaalta ymmärrän, että mies on työpäivän jälkeen väsynyt, eikä välttämättä jaksais aina viihdyttää tyttöä, mutta kyllä mäkin sitä omaa aikaa tarvitsen. Meillä auttoi vähän, kun kerran neuvolassa sanottiin, että tuntuu, että tyttö on kauheen aktiivinen ja koko ajan pitäis olla jotain virikkeitä tai muuten tylsistyy. Terkkari sanoi vaan, ettei siihen muu auta kuin viihdyttäminen ja sitten pitää vaan jaksaa seurustella toisen kans. Kerran sitten muistutin miestä tuosta ohjeesta ;)

Sekin on auttanut aina kun tyttö on oppinut jotain uutta esim. kääntymään mahalleen tai nousemaan konttausasentoon, niin silloin mieskin jaksaa keskittyä, kun on niin jännää seurata koska taas tapahtuu jotain.

Mutta kai se pitää vaan hyväksyä, että mies hoitaa tyttöä eri tavalla kuin minä. Ihan hyvinhän se sitä kuitenkin hoitaa, vaikka mä tekisin jotkut asiat erilailla. Ja kyllä lapsi sen sitten muistaa kuka häntä jaksaa viihdyttää. Eli se on mun mielestä loppujen lopuks miehen menetys, jos ei jaksa huomioida lastaan. Enkä usko, että se on lapselle haitallista, jos muutaman kerran viikossa jää vähemmälle huomiolle (ollessaan isänsä kanssa, kun äiti on kuntoilemassa).
 
niih äitihän se yleeisesti on parempi viihdyttämään.. :) no meillä toi mies tekee vuorotyötä nii se on yleensäkki vapaalla sillo ku se hoitaa poikaa muutoin poika menee mun mutsille ku mä meen kuntoilee ku siellä se viihtyy ku pikkusisko joka on vasta 7 on nii haltioissaan ku poika on kylässäni se saa hoitaa ja laulaa sille :)
 
Meillä menee niin että mä oon herkempi sille itkulle,mieheni pystyy kuunnella sitä. Mieheni tekee yöt töitä ja päivällä leikkii lapsenkaa(6kk) (ihan isin tyttö)! saan omaa aikaa, mikä tuntuu et moni äiti ei sitä hirveesti saa. Meillä välillä yrittää kun yksin on hetken lattialla ni ottaa itkut mutta meille on sanottu ettei sitä heti kannata mennä syliin ottaa ja höpsöttelee,ei se kauaan jaksa itkee ku huomaa eihän tässä mitn hätää ookkaan ja paljon leluja.
 
mun on kyl pakko tunnustaa et oon aika nopee ottaan pojan sylii ku vähäki kiukuttelee lattialla nykyää ku se on ollu kipeenä' ni on tullu pidettyy paljo sylissä ja tottunu siihe ja siitä lähtien poika ei oo lattialla kovinkaan pitkään viihtynyt..
 
Malin, ite oon sitä mieltä, että vauvaa ei voi voi pitää liikaa sylissä. Ekat viisi kuukautta tyttö käytännössä oli koko ajan kannossa, ja edelleen pääsee syliin silloin kun vain haluaa (no, melkein aina. kun on kädet vapaana :D). Eikä tuo meidän tyttö sylittelyä enää juuri kaipaa, tosi rohkea ja sosiaalinen tapaus tuosta on tullut :) Että jos itse haluaa sylitellä vauvaa, niin ei todellakaan kannata ottaa stressiä siitä mitä muut sanovat. Tyylillään kukin!
 
siis joo meillä kun vaan huomattiin että kun koko ajan sylissä niin ei just viihtynyt yhtään lattialla eli koko ajan piti sylissä kanneskella ja kyllä se hiukan jo painaa. mut en siis tarkottanu millään muotoon neuvoa tai mitn kerroin vain kuinka meillä, tietenkin kaikki tekee omalla tavalla.
 
Sylissä ne vauvat kasvavat "sisältä" päin... Minusta tuntuu ihan kauheelta semmonen, ajatus, että ei vois ottaa syliin! Tietysti ymmärrän ja olen kokenutkin, että omat rajat ja sietokyky ovat toisinnaan koetuksella. Sillon on pakko mennä ovensuuhun hengittämään raitista ilmaa!

Oisko tuossa ketujun aloittajalla miehellä menossa joku stressi tilanne, että ei oikeasti kestä vauvan itkua? Sillon on parempi hankkia ne korvatulpat ja sylitellä vasta, kun omat myllerrykset kestää pikkuisen itkun!

Meilläkin tyttö keikkui melkeen kokoajan sylissä! Halusin ite sitä lelliä ja sylitellä. Nyt kun tuo tietysti juoksee huoneesta toiseeen, niin uskon ja luulen... että runsaasta sylittelystä johtuen, sinne syliin on nytteki helppo ja mukava tulla! Ja myöskin kieltäytyä sylistä. Sekin on nähty! Tuo ei mene ihan kenentahansa syliin!
 
mies ei kestä pojan itkua ja sitä varmaanki ärsyttää viel enemmän se ettei poika rauhotu sen sylissä eikä oikee syö miehen sylissä mut heti ku mä tuun ni poika rauhottuu, ehkä vähä mustasukkane muttei sano mitää ku kysyy asiasta tai mikä mättää, mykkäkoulua vaa antaa...
 
nii ja siitä sylistä ni kyllähän mä haluisin poikaa pitää kokoajan sylissä ja touhuta sen kaa mutta kun kokoajan sylissä ni ei pysty ruokaa laittaa taikka siivota ku mieshän ei niitä hommi tee... pikkusisko 7 käy meillä välil tiskaamassa tai leikkii pojan kaa et saisin ees vähä siivottuu...
 
Ihanaa, kun sulla käy noin reipas pikkusisko apuna! :) Kyllä mullekin kelpais tänne auttaja, kun meidän tyttö on kans sellanen, että tarvitsee syliä tosi paljon. Huonoina päivinä on välillä pakko vaan huudattaa lattialla vähän aikaa, kun jotkut hommat on sellasia, että niihin tarttee kahta kättä. Sitten yritän kauheella kiireellä tiskata tytön tuttipullot, että saa taas ruokaa ja samalla juttelen hänelle ja yritän rauhoitella ja välillä pitää hetkeksi keskeyttääkin tiskaaminen. Itestä tuntuu pahalta, kun toinen vaan huutaa enkä voi just sillä hetkellä auttaa.

Meidän tyttö on myös aikaisin lähtenyt liikkeelle ja hänellä on kova into nyt tutkia paikkoja. Valitettavasti myös turhautuminen iskee aika pian, jos ei heti jotain saa, esim. jos jonkun lelun luokse pitäis vähän matkaa ryömiä. Silloin yritän kyllä ensin kannustaa tyttöä ryömimään ennen kuin otan syliin. Mutta tytön turhautumisitku onkin lähinnä sellaista kiljumista kuin hätäitkua. Tyttö osaa myös ryömiä mun luokse ja tulee usein kiehnäämään ihan kiinni, jos haluaa läheisyyttä. Sen takia uskallan välillä kokeilla jotain muutakin lohdutuskeinoa kuin syliä.

Meillä kans mies tuli alkuun vähän mustasukkaiseksi, kun mä sain esim. tytön nukahtamaan paremmin syliin. Sanoin miehelle, ettei siihen auta muu kuin se, että hänkin nukuttaa tyttöä ja kyllä se tyttö sitten oppii hänenkin syliin nukahtamaan. Ja niin oppikin :)
 
Takaisin
Top