Miehen tunteita seksuaalisuuteen liittyen

[jarkko]

Esikoisen syntymä saattaa viedä pariskunnan seksuaalisia haluja eri suuntiin. Vaikka aikaisemmin seksihalut olisivat olleet yhtenevät, ajankäyttöön liittyvät seikat, hormonit ja äidin ja isän roolit saattavat kaikki osaltaan vaikuttaa halujen erkaantumiseen toisistaan. Tästä syntyy hyvin usein joko ristiriitatilanteita tai vähintään ikäviä tunteita.Tyypillinen ongelmia aiheuttavassa tilanteessa naisen halut vähenevät ja miehen halut pysyvät kutakuinkin samalla tasolla kuin ennen lapsen syntymää.

Myös mies voi kokea haluttomuutta lapsen syntymän jälkeen: Esimerkiksi verikammosta kärsivä mies voi kokea synnytyksen niin voimakkaasti, että se haittaa hänen seksuaalisuutta synnytyksen jälkeen. Väsymys on myös omiaan verottamaan miehen seksihaluja. Tutkimuksissa on myös osoitettu, että lapsen syntymä vähentää miehen testosteronin tuotantoa. Tällä on tietysti myös oma vaikutuksensa miehen seksihaluihin.

Kun lapsi syö aikaa pariskunnalta, keskustelumahdollisuuden myös heikkenevät. Niinpä pari ei välttämättä ole enää kärryillä toistensa tunteista ja ajatuksista. Oletteko puhuneet keskenänne, miltä seksiin liittyvät muutokset tuntuvat? Onko teillä toimintatapoja, joilla voisitte lievittää halujen erkaantumisen aiheuttamaa ristiriitaa?

Olisi mahtavaa saada miehiä kirjoittamaan tänne omia fiiliksiään!

Jos omaat rohkean miehen, vinkkaa häntä kertomaan anonyymisti fiiliksistään vaikkapa tähän ketjuun. Mitä ajatuksia sinussa on herännyt, kun seksielämää on joutunut sovittamaan aivan uuteen tilanteeseen? Onko vaikea ylläpitää läheisyyttä suhteessa, jos suhteesta katoaa seksi? Tunnetko itsesi yleisesti ärsyyntyneemmäksi kuin normaalisti? Oletteko puhuneet asiasta puolison kanssa? Oletteko löytäneet ristiriitatilannetta lievittävää ratkaisua?

 

[faijavaan]

Olen 9kk vanhan lapsen isä. Ennen seksiä oli viikoittain vähintään, nyt lapsen syntymän jälkeen enää noin kerran kuukaudessa. Tämä aiheuttaa minulle närää, toki varsinkin viimeaikoina ollaan tästä puolison kanssa keskusteltu, aina ei niin hyvissä fiiliksissä.

Ollaan oltu yhdessä noin 9 vuotta ja asuttu yhdessä melkein koko tämä aika. Kyllähän se kiristää kun nainen ei halua samalla lailla enää, mutta koitan ymmärtää, hormonit hyrrää ja pienokainen vaatii paljon aikaa, sylissä ja ajatuksissa.
Kaiken tämän lisäksi asumme kaksiossa, joten seksihommat tapahtuu muualla paitsi sängyssä, se ei mielenkiintoa ainakaan korota...

Puoliso on myös ollut äreä, ymmärrettävästi, paljon yöheräilyjä ja vähemmän kunnollista unta, paljon kotona olemista johtuen etäisyyksistä ja autottomuudesta.

Pikkuhiljaa aletaan taas ottamaan parisuhteelle aikaa, käydään edes kaupoilla tai vaikka syömässä yhdessä.
Vauvalle ei koskaan ole pullot tms. kelvanneet, joten hoitoon jätölle ei ole ollut mahdollisuutta pahemmin

 

[Sylikissamies]

Noin puoli vuotta on kulunut lapsen syntymästä. Seksi väheni raskauden aikaisten selkäkipujen ja limakalvojen kuivumisen takia. Myös muut vaivat ja raskauden ihme veivät naisen huomion seksielämästä. Seksiä on ollut kuukauden tai kahden välein viimeisen vuoden aikana.

Alkuun suhtauduin ymmärryksellä seksittömyyteen ja olin itsekin innoissani raskaudesta ja ihailin naisen kehon muutosta ja pyöreää vatsaa. Mielestäni raskaana oleva nainen on kaunis ja lähestyvä synnytys jännitti myös minua. Raskaus muuttaa naisen kehoa ja hormonit valmistavat naista myös äitiyteen. Miestä naisen raskaushormonit eivät paljoa muuta, miehen on kehityttävä isäksi tietoisesti ponnistellen.

Viimeisen vuoden aikana olen sopeutunut ajatukseen perheestä, olen muuttanut elämäntapojani terveelliseen suuntaan ja olen mielestäni vastuullinen kumppani ja isä. Elämässäni on nyt kaksi tärkeää ihmistä! Lapsi ja puoliso.

Seksi oli aiemmin tosi tärkeä ja säännöllinenkin osa elämää, myös sinkkuna. Nyt seksin ajatteleminen puolison kanssa tuntuu vähän vastenmieliseltä. Mielihalut on tallattu niin usein että ilmeisesti suojaudun tällä tavoin. On helpompi olla haluamatta sitä, kuin pettyä. On tuntunut loukkaavalta saada pakit kerta toisensa jälkeen. Aiempien kumppaneiden kanssa ei ole ollut lapsia, eikä tällaisia ongelmia, suhde saattoi perustua pelkkään seksiin ja hauskanpitoon, eikä vaatinut muita ponnisteluja. Nyt melkoisista ponnisteluista huolimatta ei seksiä ole.

En tiedä miten kipinän saa uudelleen syttymään, en halua olla se joka tekee aloitteen. Selvästi tämä asia on loukannut minua ja suhtautumiseni puolisoa kohtaan on muuttunut. Hän ei kärsi seksin puutteesta. Eikä ymmärrä mielestäni asian vakavuutta. Hänellä on oikeus olla seksuaalinen tai seksuaaliton, niin halutessaan. Naisen seksuaalisuus on aina huoletonta ja viatonta, miehen seksuaalisuus ei. Naisen seksuaalisuuteen vaikuttavat kuukautiskierto, hormonit, raskaus, äitiys, vaihdevuodet ja erilaiset tunnetilat. Miehen seksuaalisuuteen vaikuttaa vain miehen ajatukset.
En ymmärrä miksi minun ei ole sallittua tyydyttää seksuaalisia tarpeita toisen naisen kanssa, sellaisen joka sitä haluaisi. Uskollisuus on tärkeämpi arvo, kuin miehen onnellisuus. Pidän puolisostani kovasti ja olen ylpeä hänen taidoistaan lapsen kanssa. Olisin silti paljon tasapainoisempi miehenä ja onnellisempi ihmisenä mikäli seksiä olisi säännöllisesti. Tasapainoiset aikuiset muodostavat turvallisen perheen ja kasvattavat tasapainoisia lapsia. Perhe-elämä vaikutti aluksi innostavalta hienolta jutulta, mutta nyt se on alkanut tuntua ansalta.

Neuvolassa ei paljoa kyselty mielipiteitä isyydestä tai lasten hoidosta, mutta alkoholinkäyttöä koskeva lomake piti täyttää. Ristiäisiä valmisteltaessa pappi kysyi nimeäni ja sanoi lisäävänsä sen johonkin paperin nurkkaan, ilmeisesti kirkko ei tunne isää ennen avioliittoa. Mielestäni perhe-elämän alkumetrit eivät ole helppoja miehelle. Länsimaiselle miehelle on rooliodotuksia isänä, mutta aika vähän oikeuksia ja tukea.

 

[Menetetty tapaus]

Esikoisen syntymästä kohta 10vuotta ja kuopus synti kohta 2vuotta sitten, avioero meneillään johon seksi suurena syynä.
Tapasimme 2vuotta ennen esikoisen syntymää ja yhteen muutimme n. 6kk tapaamisesta. Rakkaus ja onni kukoisti ja seksiä oli vähintään kerran päivässä. Esikoinen tuli yllätyksenä, ehkäisy oli tehnyt tenät. Itse olin jo onneni kukkuloilla siinä vaiheessa kun testissä alkoi viiva muodostumaan vaimolla taas kesti hetken tietoa sulatella ja kävi perhesuunniteluneuvolassakin juttusilla ennenkuin päätti että oli iloinen uutinen. Sen jälkeen raskausaika olikin yhtä autuutta ja seksielämä jatkui samana ellei jopa aktiivisempana, kunnes n. 2kk ennen synnytystä aloin itse ymmärtämään ja tiedostamaan mikä olisi edessä. Vaimo oli aina ollut jalat maassa pitävä henkilö ja hyvin itsenäinen sekä määrätietoinen, mutta yhtäkkiä huoli ja pelko tulevasta sekä loppuraskauden komplikaatiot tekivätkin hänestä hauraan ja minusta riippuvaisen. Haki minulta turvaa, lohdutusta, vakuuttelua että kaikki sujuisi hyvin sekä käytännön asioiden hoitoa. Minä tietenkin tein parhaani olla tukena ja hoitaa kaikki käytännön asiat, sillä ymmärsin että on vain luonnollista tuntea näin ja hakea turvaa omalta puolisolta, mutta samalla oma epävarmuus kasvoi sisällä sillä asetelma ei ollut itselleni luonnollinen sekä koin epäonnistuvani. Aloin näkemään vaimoni ihan eri silmin. Seksiä ei ollut yrityksistä huolimatta loppuraskaudessa sillä en vain tuntenut häneen enään vetoa ja olin yksinkertaisesti uupunut.
Esikoinen syntyi enkä ollut koskaan tuntenut syvempää rakkauden tunnetta, sekä lapsesta että äidistä! Elämä lähti alkuun sujumaan hyvin ja olin pakahtua onnesta joka kerta kun näin äidin joka oli selvinnyt kiitettävästi niin rankasta puserruksesta ja tuonnut elämäämme jotain niin ihmeellistä ja täydellistä.
Sitten isyysloma loppui ja alkoi arki, joka sekin rullasi hyvin vaikka toisinaan koin että vaimoni vaati minulta liika. Olin itse täysin hukassa ja tuntui että häneltä taas äitiys sujui kuin luonnostaan ja vaati minulta samaa. Aloin vetäytymään omiin oloihin kotona. Tämä taas herätti tietenkin ärtymystä vaimossa ja monesti yritimme saada keskusteltua aiheesta mutta äityi aina riidaksi. Aikasemmin oli parisuhteemme aina perustunut keskinäiselle kunnioitukselle ja ystävyydelle. Mikään aihe ei ollut ikinä ollut tabu, päinvastoin, ja kaikesta aina puhuttu hyvässä hengessä. Nyt tuntui taas että vaimo otti kaikista tekemisistä ja sanomisistani itseensä, eikä antanut minulle sijaa. Oli vain hän ja vauva, sekä heidän tarpeensa vastuulliselle miehelle ja isälle. Entä minun tarpeeni olla oma itseni?

Sitten koitti päivä jota olin jo pelonsekaisin tuntein odottanut, lääkäri antoi jälkitarkastuksessa vaimolle luvan jatkaa seksielämäämme. Tietenkin olin odottanut seksiä, olenhan mies ja halut kuuluvat perustarpeisiin, mutta samalla koin että olin odottanut seksiä vaimoni kanssa en tämän hormonihirviön joka mitätöi minut. Useista yrityksistä huolimatta en kyennyt siihen. Ensimmäisillä kerroilla vaimolla riitti ymmärrystä ja myötätuntoa mutta lopulta tästäkin aiheesta tuli jatkuva riidan aihe. Kerran kun vaimo taas teki aloitteen ja sitten vihastuneena alkoi syytä tivaamaan kerroin todelliset tunteeni ja syyn haluttomuudelle. Hän ei sanonut minulle sanaakaan vaan kävi nukkumaan, eikä seuraavaan vuoteen vihjannutkaan seksin suuntaan.

 

[Menetetty tapaus]

Lopulta esikoisen ollessa vajaa kaksivuotias huomasin haluni vaimoa kohtaan taas nousseen, mutta nyt olimme taas siinä tilanteessa että vaimo oli loukkaantunut niin syvästi minun haluttomuudesta ja sen syistä ettei hän kokenut taas minuun vetoa. Puolivuotta jaksoin yrittää ja saada aiheesta keskusteluakin aikaiseksi, siinä onnistumatta. Lopulta vihastuksissani ja loukkautuneena olin uskoton. Koin sen minun oikeudekseni, sillä olihan seksi minun perustarpeeni ja minulla siihen oikeus. Jos ei kotona sitä saanut hoidettua niin sitten muualla. Tätä jatkui n. 4kk, kunnes lopulta eräs työkaveri sai asian tietoonsa. Hön antoi minulle aika läksytyksen mutta en kokennut että minun tarvitsi edes asiaa hävetä, koska niinkuin sanoin olihan se minun oikeuteni tulla tyydytetyksi.
Yhtenä yönä alkoi työkaverin sanat päässäni pyörimään ja silloin sen tajusin, olihan vaimoni läpikäynyt saman kuin minä ja nyt ymmärsin hänen tunteensa. En myös uskonut että hän olisi sortunut vieraisiin joten mikä helvetin oikeus minulla siihen on kirkkain mielin? Syyllisyys, epäonnistuminen ja itseinhon tunteet alkoivat vellomaan ja tunnustin vaimolle kaiken. Keskustelimme tunteet, ristiriidat sekä ihan kaikki tapahtumat ja muutokset viime vuosilta läpi, vielä tappelematta. Vihdoin koin että olin saanut vaimoni takaisin mutta samalla itseinho omista teoista jäi kaivamaan.
Harrastimme seksiä jokusen kerran tunnustukseni ja asioiden paikkaamisen jälkeen mutta sitten itseinho ja likaisuuden tunteet kävivät liian voimakkaaksi. Yritin peitellä niitä ja parhaani mukaan aina "aktista suoriutua".
Samaiset tunteet ajoivat minut taas uskottomuuden tielle ja olotila jälkikäteen oli kuvottava ja entistä pahempi. Jostain syystä kuitenkin aina vain "ajauduin" samaan tilanteeseen uudestaan ja uudestaan, seuraavan vuoden aikana, sekä sen jälkeiset olotilat vain pahenivat pahenemistaan. Pahimmillaan tunteet olivat vaimoa katsellessa.
Ehkä sen takia tavasta tuli toistuva, se kliimaksin hetki sai hetkeksi kaikki ajatukset lakkaamaan.
Jäin lopulta kiinni ja jälki oli musertava. Vaimo pakkasi, otti lapsen ja lähti.
Kahteen kuukauteen emme vaihtaneet sanaakaan, kunnes eräänä päivänä hän ilmestyi oven taakse ja ilmoitti että haluaa yrittää korjata avioliittomme mikäli olen valmis hakemaan meille sekä itselleni apua ja pystyisin siihen sitoutumaan.
Saimme lopulta ulkopuolisella avulla avioliittomme kasaan ja taas onni kukoisti. Kun onnea ja tasapainoisuutta oli kestänyt n. 2vuotta päätimme jättää ehkäisyn ja antaa mennä omalla painolla. Emme siis yrittämällä yrittäneet vaan jätimme ns. Kohtalon käsiin. 2kk myöhemmin ilmoitti kuopus tulostaan.
Kaikki sujui kuin tanssi ja seksiäkin riitti yltäkylläisesti koko raskauden ajan.
Kuopuksen synnytys ei mennyt suunnitelmien mukaan, hätäsektion päädyttiin 2vrk kestäneen ja komplikaatio täyteisen synnytyksen päätteeksi. Lisäksi vaimolle kehittyi sepsis.
Taas olimme suurien tunteiden edessä, isäksi tulo uudestaan, rakkaus, onni mutta myös pelko menetyksestä ja mieletön huoli. Tällä kertaa rooli vastasyntyneen isänä ja perheen päänä tuntui kuitenkin omalta.
Sitten vaimon parantuminen ei tapahtunutkaan odotetusti. Leikkaushaavan sisäpuolelle oli muodostunut tulehdus joka oli muodostanut ontelon. Haava jouduttiin avaamaan ja pitämään auki seuraavat 3kk, sekä päivittäin dreenaamaan ja huuhtelemaan. Alun sairaalajakson jälkeen olivat vaihtoehdot vähissä, jokominut opetettaisin tämä päivittäin kotona tekemään tai hänet siirrettäisin pitkäaikaisosastolle. Vaimolla oli kova hinku kotiin ja halusin minäkin jo että perhe olisi taas kasassa, joten opettelin haavan hoidon.
Haavan hoito tilanteet olivat kiusallisia ja luonnottomia meille molemmille, lisäksi minulle ahdistavia ja vaimolle erittän kivuliaita.
Tuli kuitenkin aika jolloin vaimo parantui ja kauan odotettu päivä koitti, saimme luvan harrastaa seksiä.
Ensimmäinen reaktio oli automaattisesti innostuminen ja aloimme innoissamme suunnitella treffi-iltaa, mutta heti sen jälkeen ymmärsin että en ollut koko tänä aikana kertaakaan luonut ajatusta seksille. En niin missään mielessä, en ollut edes masturboinut kertaakaan kuopuksen syntymän jälkeen ja nyt kun aloin toden teolla sitä miettimään niin koko ajatus tuntui vieraalta. Seksi ei jotenkin enään istunut minuun.
Vaimo oli kuitenkin tulevasta illasta enemmän kuin innoissaan joten pidin tiedon itselläni ja yritin olla yhtä tohkeissani. Ajattelin että oli vaan alun ja olosuhteiden sanelemaa kankeutta, kyllä se siitä sitten tosi tilanteessa.
Treffi-ilta lähestyi ja huomasin että mitä lähemmäs tultiin sen ahdistavammaksi alkoi ajatus käydä ja aloin miettimään ulospääsyä tilanteesta, mutta en mitään hyvää selitystä tai syytä ahdistuneisuudelle keskinyt joten päätin vetää kunnialla loppuun. Yritin kerran jopa ottaa asian erään ystäväni kanssa puheeksi mutta sain vain kummaksuvan katseen osakseni ja neuvon ettei asiaa kannata nyt kuitenkaan kartsalla huudella. Kai se miehen haluttomuus on jotenkin tabu, sillä eihän se ole mies eikä mikään joka ei syyttä syty.
Treffi-ilta saapui ja tunnelma oli kiihkeä, mutta yrityksistä huolimatta minulla vain pyöri päässä että tämä oli lasteni äiti. Mielessä pyöri vain kuvia imetystilanteista ja sen lisäksi alkoi haavan hoito tilanteet kummittelemaan.
En kyennyt enään näkemään vaimoani seksuaalisessa mielessä ja niin oli taas suhdanteet vanhalle kaavalle valmis.
Yritimme vielä jokusen kerran tämän jälkeen mutta ei niin ei. Vaimo loukkaantui ja vetäytyi kuoreensa, hellyyttä ei enään ollut ja ns jäädytti minut ulkopuolelle. Olimme vain isä ja äiti. Keskusteluyhteyttä emme myöskään taas saaneet avattua. Ei aikaakaan kun minäkin sorruin entisiin tapoihin kun eräissä juhlissa siihen avautui tilaisuus.
Seuraavana aamuna oli kaikki ne huonot tunteet täällä taas ja niin se oravanpyörä alkoi. Hain seksistä sitä hetken hyvän olon tunnetta korvaamaan jatkuvan ahdistuksen joka taas aiheutti lisää ahdistusta. Tätä jatkui 2kk jonka jälkeen vaimo yhtenä iltana kysyi minulta olinko palannut vanhoille tavoilleni. Huomattuani vakavuuden hänen silmissään aloin panikoimaan ja kielsin näin tapahtuneen. Seuraavaksi hän löi avioeropaperit pöytään ja viikon sisällä muuttivat lasten kanssa.
Tiedän että tuli pitkä sepustus ja ehkä vähän ohi aiheen, mutta toivon että minun tarina voisi olla edes jollekkin opettavainen. Seksi on iso asia miesten elämässä, mutta siitä ei saisi tehdä liian isoa eikä liian pientä numeroa. Uskaltakaa myös sanoittaa omaa seksuaalisuuttanne syvällisemmin, itse huomasin näin jälkikäteen että oma seksuaalisuudesta puhuminen jäi tasolle, "mun tekee mieli/mun ei tee mieli" vaikka itse päässäni läpikävin jotain hyvin moninaisempaa.

 

[jarkko]

Noin puoli vuotta on kulunut lapsen syntymästä. Seksi väheni raskauden aikaisten selkäkipujen ja limakalvojen kuivumisen takia. Myös muut vaivat ja raskauden ihme veivät naisen huomion seksielämästä. Seksiä on ollut kuukauden tai kahden välein viimeisen vuoden aikana.

Imettääkö puolisosi? Imetys- ja raskaushormonit voivat viedä naiselta halut nollaan. Imetykseen myös liittyy runsaasti läheisyyttä, jolloin läheisyys miehen kanssa saattaa tuntua "liialta".

Haluihin vaikuttaa myös monasti se, ettei parisuhteelle jää pikkulapsen kanssa aikaa. Jos teillä on mahdollisuus omaan aikaan (onko ketään lastenvahdiksi sopivaa henkilöä lähipiirissä?), tehkää yhdessä jotain sellaista, missä olette mies ja nainen -- ettekä niinkään isä ja äiti.

Seksi oli aiemmin tosi tärkeä ja säännöllinenkin osa elämää, myös sinkkuna. Nyt seksin ajatteleminen puolison kanssa tuntuu vähän vastenmieliseltä. Mielihalut on tallattu niin usein että ilmeisesti suojaudun tällä tavoin. On helpompi olla haluamatta sitä, kuin pettyä. On tuntunut loukkaavalta saada pakit kerta toisensa jälkeen.

On hyvin raskasta tulla torjutuksi uudelleen ja uudelleen.

On myös hyvä tiedostaa, ettei kukaan halua olla torjuva osapuoli. Toisen jatkuva torjuminen on sellaista vallankäyttöä, jota kukaan ei halua ottaa. On myös raskasta olla siinä asemassa. Koska tilanne ärsyttää sinua, on hyvä todeta (vaikkapa ihan ääneen), ettei kukaan torju toisen seksuaalisia aloitteita tahallaan. Tilanne on mikä on.

Oletkin itse jo todennut tilanteen plussapuolet: ilman tätä seksittömyyttä sinulla ei olisi maailman parasta perhettä! Voisiko seksittömyyttä ja sen aiheuttamia tunteita purkaa keskustelemalla niistä puolison kanssa (pitäen kiinni siitä ajatuksesta, ettei tilanne ole kenenkään syytä -- sillä syyttelemällä tilanne ei ratkea, vaan ainoastaan kärjistyy)?

Kirjoitit, ettei puolisosi ymmärrä tilanteen vakavuutta. Olen samaa mieltä, että tilanne on vakava. Pikkulapsivaihe on parisuhteen kannalta haastavimpia. Tilanne on haastava ratkaista, sillä pikkulapsivaiheessa aika on kortilla. Olisikin hyvä, jos puhuisitte tunteistanne syyttämättömään tyyliin, niin että molemmat ymmärtäisivät toisiaan tässä seksihalujen eriparisuudessa.

En tiedä miten kipinän saa uudelleen syttymään, en halua olla se joka tekee aloitteen. Selvästi tämä asia on loukannut minua ja suhtautumiseni puolisoa kohtaan on muuttunut.

Minkälainen tilanne teillä on läheisyyden suhteen? Voisiko seksitöntä läheisyyttä lisätä suhteessanne? Pusuja ja haleja! Sohvalla yhdessä makailua ja toisen silittelyä. Tutkimuksien mukaan läheisyyden lisääminen on omiaan lisäämään myös seksiä parisuhteessa. Naisen voi olla vaikea harrastaa seksiä, jos suhteen läheisyys on kadonnut. Näinhän usein käy lapsen syntymän jälkeen ihan huomaamatta.

Mietin myös toista seikkaa, jota voisit ehdottaa puolisollesi. Oletteko pohtineet, voisiko puolisosi tyydyttää sinua runkkaamalla sinua? Jos puoliso suhtautuu ajatukseen neurtraalisti tai positiivisesti, tässä voisi olla hyvä alkupiste seksin lisäämiselle.

Pitää kuitenkin muistaa, että toisen runkkaaminen saattaa jopa ällöttää joitakin. Silloin tietysti tällainen seksi veisi tilannetta ainoastaan huonompaan suuntaan. Jos on näin, voisi miettiä myös muita tapoja harrastaa ei-yhdyntä-seksiä.

Tärkeintä siis: Puhukaa yhdessä näistä asioista ja pussatkaa päälle! :) Hienoa olisi, jos voisitte lähteä yhdessä etsimään puolisosi kadonneita haluja. Hyvällä positiivisella meiningillä löytämismahdollisuudet ovat tietysti monin verroin paremmat!

 

[Sylikissamies]

Hei ja kiitos vastauksesta.

Puolisoni vinkkasi minulle tämän keskustelun ja toivoi ehkä minun saavan vertaistukea tähän asiaan. Olemme keskustelleet asiasta enemmän tai vähemmän onnistuneesti jo aiemmin. Meillä oman haasteen tilanteeseen tuo se kun emme ole tunteneet kovin kauaa ennen lapsen syntymää, joten vähän kaikki on opettelua. Aikaa ja mahdollisuuksia toisen ymmärtämiselle on rajallisesti. Saatetaan molemmat puhua samasta asiasta, mutta ymmärrystä ei synny. Onneksi yleisellä tasolla arki sujuu hyvin, vaikka yhteinen aika jääkin vähiin. Luulen ettei meillä kummallakaan ole kiire keksiä ratkaisuja ja olemme sisäistäneet että lapsiperheen tahti ja rytmi on melko rauhallinen ja omien asioiden eteneminen vie viikkojen sijaan kuukausia. Puolisoni luki kirjoitukseni ja se varmasti lähensi meitä ja avasi näkökulmia. Ainakin seksiä oli heti!

Kirjoituksesi sai minut vähän puolustuskannalle, lähdin kirjoittamaan auki omia tunnelmia ja fiiliksiä. Kirjoitin siitä miltä tuntuu. En siitä miten asioista ajattelen tai miten toimin. Tässä varmaan paljastuu miehen kokemattomuus puhua tunteista yhtä luontevasti kuin ajatuksista. Tosi tärkeää onkin just kaivaa ne tuntemukset avoimesti esille, koska arjessa ajattelua ja toimintaa ohjaavat ja rajaavat järki sekä tottumukset. Tunteet jäävät helposti huomiotta ja hautautuvat unholaan. Jos järki ja tunteet ovat joskus ristiriidassa, niin lapsiperheessä järki vie varmasti usein voiton. Näin sen varmasti kuuluukin olla, muttta ilman tunteita ja niiden tiedostamista elämästä tulisi tyhjää ja se olisi myös järjen häviö.

Se mitä vinkkasit läheisyydestä oli hyvä idea. Läheisyys tosiaan on jäänyt vähiin. Päivän rutiinit vauvan kanssa vie äidin huomion. Äiti huolehtii kodin siisteydestä ja muista kotiin liittyvistä asioista, joten hänen taakkansa vähentäminen lisäisi aikaa myös läheisyydelle. Pussailemme ja suukittelemme kyllä aina mahdollisuuksien mukaan ja hassuttelemme myös. Silittelyä ja hierontaa on iltaisin äidille sängyssä kun hän imettää, mutta emme ole kovin usein yhdessä kahdestaan olleet sohvalla. Onneksi vauva kasvaa ja itsenäistyy koko ajan, joten sitäkin kautta aikaa vapautuu toisillemme aina enemmän. Tällä hetkellä vauva on keskipisteessä ja minunkin mielestä hyvä niin.

Pystymme puhumaan seksistä ja runkkaamisestakin avoimesti. En usko että se ällöttää kumpaakaan, mutta sanoista ja vitsailusta on varmasti matkaa tekoihin. Ehkäpä seksistä on tullut vähän etäinen vitsailun kohde. Ainakin sen merkitys on muuttunut. Tähän varmasti olisi ehdottamasi yhdessä halaten ja toisistamme kiinni pitäminen olisi hyvä ratkaisu ja veisi meitä lähemmäs seksiä.

Elämässäni ei kovin suuria mullistuksia tai muutoksia tapahtunut ikävuosien 25-35 välillä. Tämä perhehomma on ehdottomasti näin yhden vuoden kokemuksella mullistavin juttu. Esimerkiksi aiemmin seksuaalinen himo oli melko suoraviivainen tapahtumasarja, joka edelsi alastomuutta. Nyt siitä on tullut paljon monimutkaisempaa. Toivottavasti opimme puolisoni kanssa nauttimaan siitä rikkautena. Ainakin yrityselämässä esimerkkejä on suuntauksista, jossa vähistä resursseista juuri nousee vallankumouksellisia ideoita. :)

Kiitos keskustelusta ja mahdollisuudesta kirjoittaa omia ajatuksia. Se selvensi tunnelmia ja vähensi pahaa oloa.

 

[jarkko]

Hei ja kiitos vastauksesta.
Kirjoituksesi sai minut vähän puolustuskannalle, lähdin kirjoittamaan auki omia tunnelmia ja fiiliksiä. Kirjoitin siitä miltä tuntuu. En siitä miten asioista ajattelen tai miten toimin. Tässä varmaan paljastuu miehen kokemattomuus puhua tunteista yhtä luontevasti kuin ajatuksista. Tosi tärkeää onkin just kaivaa ne tuntemukset avoimesti esille, koska arjessa ajattelua ja toimintaa ohjaavat ja rajaavat järki sekä tottumukset. Tunteet jäävät helposti huomiotta ja hautautuvat unholaan. Jos järki ja tunteet ovat joskus ristiriidassa, niin lapsiperheessä järki vie varmasti usein voiton. Näin sen varmasti kuuluukin olla, muttta ilman tunteita ja niiden tiedostamista elämästä tulisi tyhjää ja se olisi myös järjen häviö.

Mukava kuulla, että teillä pyyhkii hyvin! Vielä haluaisin lisätä, kun kirjoitat kokemattomuudesta puhua tunteista: viestisi minusta puhuvat aivan toista kieltä. MInusta avaat tunteitasi todella rikkaalla tavalla. Kiitos siitä sinulla!

 

[Furaga]

No tuota. Multa lähti kaikki tarve seksille kun tuo lapsi tuli. Se ei haittaa koska olen sinkku. Mutta olen toki asiaa miettinyt. Mä olin aiemmin ... no, pukki. Mutta kun yksi irtosuhde johti lisääntymiseen, en ole enää kokenut minkäänlaista tarvetta seksille. Kykenen kyllä, ja pyydettäessä suostunkin. Nautin jopa. Mutta en vaan sitä kaipaa.
Mä olen järkeillyt asian silleen et kun olin halunnut lasta jo ennen kuin ymmärsin mitä se merkitsee niin kun vihdoin se tuli, loppui myös tarve lapsentekoon vaadittavalle toiminnalle. Ei sillä, johan tuota on ollut enemmän kuin kohtuudella voi yksi mies toivoa. Siinä sivussa tullut elettyä kertomisen arvoinen elämä.