Miehen koira/koirat

[Uma]

Elikka, tilanne on tammoinen. Asustelen Englannissa, mutta minulla on viela opinnot kesken Suomessa. Viime vuonna kun olin Suomessa, mieheni otti minulta kysymatta koiran pennun. Pentu syntyi miehen vanhempien koiralle (labratorin noutaja) joten han ajatteli etta nyt olisi taydellinen tilaisuus ottaa koira. Minulle han vain ilmoitti asiasta, etta nyt meilla on koira... Tilanteeseen vaikutti ehka myos se, etta mieheni vanhemmat asuvat aivan naapurissa, joten he nakevat toisiaan joka paiva.
Ongelmanani on siis se, etten pida koirista. Olin pettynyt mieheeni kun kuulin etta han oli ottanut koiran, minun mielipidettani kysymatta vaikka tietaa etten pida koirista. Hanen vanhempiensa koirassa oli aivan tarpeeksi kestamista. No, nyt olen vuoden mittaan opetellut sietamaan "meidan" koiraa, vaikka edelleen inhoan sita karvamaaraa joka siita lahtee, kurajaljet lattiassa ja se haju! Eilen sain kuitenkin tarpeekseni koska mieheni tuppaa tuomaan viela vanhempiensa koiran meille kylaan! Yksi koira on aivan tarpeeksi mutta kaksi on liika. Kerroin miehelleni mita mielta olen tasta "vieraasta" ja siita, etta miehen mielesta se on aivan ok etta toinen koira tulee sisalle haisemaan ja syomaan "meidan" koiran ruuat, mutta ei tullut ajatelleeksi yhtaan etta pidanko mina ajatuksesta.
Nyt mies ei ole puhunut minulle paivaan mitaan ja aamulla lahti toihin sanaa sanomatta. En tieda mita pitaisi tehda. Pitaisiko vain niella inho koiria kohtaan ja antaa naiden ylisuurien kuolakoneiden tulla ja menna niin kuin lystaa, vai saanko sanoa mielipiteeni?

 

[aafi]

Helou!
Itse olen koiraihminen henkeen ja vereen joten meilläkin näitä karvan irrottajia löytyykin kolme kappaletta ja toivottavasti vuoden sisään yksi lisää :)

Nämä hankinnat on kuitenkin suuria asioita ja mielestäni niistä pitäisi keskustella avoimesti koko perheen kanssa..
Toki koirissa on huonoja puolia, mutta löytyy niistä paljon hyvääkin!
Suosittelisin kokeilemaan jotain kivaa yhteisharrastusta koiranne kanssa.. lapukat kun ovat erittäin fiksuja koiria ja sitä kautta voisi sinunkin rakkaus koiriin syttyä :)

Puhu avoimesti mielipiteistäsi miehesi kanssa, mutta kuten yleensä (miehille puhuttaessa) kannattaa varoa syyllistämästä tekemisistä/päätöksistä. Yrittäkää saada sovittua säännöt anoppilan koiran tuonnista sisätiloihin. Ulkonahan karvat eivät paljon haittaa :)

Tsemppiä sinne ja toivon koko sydämestäni että löytäisit koiranne kanssa yhteisen sävelen sekä miehesi.. Kaikki tuppaa kuitankin aina järjestymään :)

 

[nobody]

Meillä vähän sama tilanne, paitsi että kyseessä on kissa. Mies puhui kissan ottamisesta pitkään ja minä sanoin joka kerta että ei minun kotiin semmoista tuoda. Meille oli sitäpaitsi juuri syntynyt lapsi. Noh, jäin viikoksi sukuloimaan ja sinä aikana meille tuo kissa oli ilmestynyt. Tästä on nyt 1,5v enkä vieläkään tule pidä tuosta kissasta, tuskin koskaan. Meillä kissa asustaa pihalla, käy sisällä lähinnä syömässä. Neuvoja en oikein voi antaa, mutta keskustelkaa ja toivottavasti koira ei pilaa teidän suhdetta. Tsemppejä!