Miehen edelliset huonot kokemukset vaikuttaa meihinkin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Annhe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Annhe

Annhe

Oman äänensä löytänyt
Miehellä on kaksi lasta, minulla on yksi jo kymmenenvuotias. Mies erosi edellisestä vaimostaan koska heidän lasten ollessa vielä vauvaiässä vaimo juoksenteli vieraissa. Mies jäi yksin hoitamaan lapsia, nykyään eksä kiristää rahalla yms.
Aluksi mieheni ei halunnut edes lasta kanssani, mikä oli kauhea järkytys minulle koska olen aina tiennyt, että vielä vauvan haluan.

No jouluna kuitekin aloimme yrittämään, ja heti tärppäsi. Nyt rv 4+1. Olen onneni kukkuloilla, mutta mies ahdistui uutisesta, mököttää ja masentelee. En uskalla iloita, näyttää onneani, puhua oireistani. Ikäänkuin joutuisin salailemaan tätä asiaa.

Ymmärrän hänen ahdistuksensa, mutta minusta vanhan suhteen tuominen tähän meidän onneen on epäreilua minua kohtaan. Haluaisin iloita vauvastamme!
 
Meillä miehellä oli jo aika varattuna vasektomiaan kun me tapasimme. Hänellä siis on kaksi kohta aikuista poikaa nuoruuden avioliitosta ja yksi 1,5-vuotias "onnellinen vahinko" minua edeltävästä suhteesta. Nyt oli itse kipeänä poikaansa hoitamassa viikonlopun ja oli kuulemma taas sellainen viikonloppu et jos vasektomian sais sillä välin ku mie oon synnärillä... :P Hänellä myös vaimo aikanaan petti ja jätti poikien kanssa kunnes alkoi uuden miehen kanssa perustaa perhettä ja vei silloin pojat takaisin.

Ite oon yrittäny vaan olla mahdollisimman paljon tukena hänelle. Jännä, etukäteen kuvittelin, että mie oon hermostunu ja hän tukena ku hänel on lapsista kokemusta ja tää miulle ensimmäinen. No, aina se ahdistus hänellä vähän helpottaa kun saadaan puhuttua. Ja enhän mä voi luvata että tällä kertaa asiat menee toisin, kyl miekin voin sairastua tai masentua ja hän taas jäädä yksin hoitovastuuseen (nuorimman äiti sairastui lapsen ollessa alle vuoden vanha ja mies melko lailla joutui asumaan exänsä luona, jakamaan hoidon exän äidin kanssa ja hoitamaan työt ja parisuhteellekin pitäis olla aikaa jne).

Itse kyl uskon et kunhan lapsi tulee ja kaikki menee hyvin voi hänkin hieman rentoutua. Väkisinkin ne pelot vaikuttaa. Itse nautin raskaudesta ja odotan innolla tulevaa ja kyllä se välillä tarttuu mieheenkin kun suunnittelee perheaktiviteetteja jne. Mutta suuremman osan ajasta hän on huolissaan. Itse kuuntelen ja olen tukena ne väsymykset ja kiukuttelutkin. Onneksi on itsellä ollut aika helppo raskaus ja hyvä mieliala vaikka univelkaa, supistuksia, nivelkipuja jne onkin. Niin jaksaa olla toiselle tukena ihan hyvillä mielin eikä se tunnu "jaksamiselta." Ei voi muuta kun toivoa ettei mieliala pahasti heitä häränpyllyä synnytyksen jälkeen, väkisinhän se aina jonkin verran mielialaa muuttaa ja elämään vaikuttaa enemmänkin. Aika näyttää.
 
Kyllä meilläkin välillä väläyttää onnellisuutta :) edelliset kokemukset sattu vain niin syvälle. Hakuan olla tukena ja näyttää etten ole samanlainen. Mutta tukea olisi kiva itsekin saada! Raskaus 10 vuoden jlkeen on aika jännä juttu!
 
Onneksi olkoon plussaamisesta! :)

Tottakai saat olla onnellinen aisiasta. Anna miehellesi nyt ihan vaan aikaa. :) Raskaus on kovin alussa ja monella on tuossa vaiheessa tunnemyrskyä ja pelkoja ilman mitään huonoja kokemuksiakaan. Kyllä se mies siitä (todennäköisesti ja toivottavasti) tokenee.

Epäreilua tai ei, on mielestäni hyvin ymmärrettävää, että vanhat asiat välillä kummittelevat miehesi mielessä. Niin käy yleensä meistä jokaiselle joskus. Miehesi ei varmastikaan tarkoituksella sotke vanhaa suhdetta teidän suhteeseenne. Anna miehen rauhassa tunnustella omia tunteitaan. Kyllä se siitä! :)
 
Kiitos kannustuksesta! kaikki on uutta ja ihanaa. Yhdessä opetellaan. Kaikilla meillä on menneisyys tässä iässä. Minä voin omalla teollani näyttää että tästä tulee ihana asia! Olen niin onnellinen!
 
Meillä ku ite olin onnessani plussasta mies tuputti että ota ny pari lonkeroa reissuun mukaan... Ja ku mie että kyllähän tästä on puhuttu, miun mielestä raskaana ei juoda ni tuli hiljaista. "Niin että voin sit vetää perseet jos tää menee kesken vai?" Suutuin aivan silmittömästi ukolle silloin. Jälkikäteen vasta tajusin että sitähän oikeesti pelotti se keskenmeno ja arveli että lonkero pari vois auttaa (miehet ja niiden ongelmanratkaisutavat). No en ois kyllä silti juonu vaikka oiskin vuotanu ku eihän sitä tiedä onko se keskenmeno vai joku muu vuoto...

Tosiaan viimeks eilen oli menossa ottaa vasektomian salaa ja toissa-aamuna tais kanssa sanoa et hyvähän se on tässä nyt viettää aikuisten aikaa ku ei oo ketää tuijottamassa pinnojen välistä ja on meidän tapailun alusta asti manannu sitä että siihen synnytykseen se seksielämä sit loppuu.

Näitä tosiaan tulee ja kaikilla on huonot hetkensä. Kyllä itselläkin joskus kun pelottaa niin saa riitaakin aikaiseksi esim. noista lonkerokommenteista. Mutta kyllä sit taas mieskin on ollut miulle paljon tukena. Ja tuonut vauvanvaatteita ja auton vaihtoa suunnittelee lapsen ehdoilla ja haaveilee asuntoautosta... :) Jokaisella on niin omat tapansa ilmaista asiansa.

Ite yritän vaan ajatella tän niin että se on kuitenkin hyvä ja positiivinen asia että molemmat uskaltaa ilmaista ne pelotkin. Eikä se mies niillä jutuilla varmaan pahaa tulevaisuutta mielessään manaa mutta onhan se helpompi näin ilman todellisuuspohjaa tehdä niitä ennakko-odotuksia. Kun sitten taas jos miehellä jo kokemusta on ja ne on järjestään huonoja niin vaikuttaa se vääjäämättä vaikka kuinka ajattelee, että "tällä kertaa toisin."

Mie veikkaan muutenkin että miehellä toi helpottaa vasta kun se lapsi on oikeasti konkreettisesti siinä ja näkee miten asiat sit hoituu.
 
Monella ihmisellähän on myös puolustusreaktiona omiin pelkoihin turvautua 'taikauskoiseen pessimismiin'. Tavallaan siis ajatellaan, että ei voi ajatella parasta, koska se jollain tapaa tuottaa huonoa onnea. (Esim. itse en kertakaikkiaan voinut ostaa vauvan vaatteita ennen kuin olin jo raskauden puolivälin ylittänyt ja silloinkin pelkäsin olevani aivan liian optimistinen ja kassalle kävely oli kova pala, joka vaati kovaa päänsisäistä psyykkausta. Samat vaatesetit olin jättänyt monta kertaa kauppaan, kun en vain kyennyt voittamaan pelkoani.) Pessimisti ei pety jne.
 
Takaisin
Top