Pitkä lapsettomuus ja yhtäkkinen raskaus ovat varmasti suuria myllerrystä aiheuttavia juttuja miehellekin, ja taustalla voi olla minkämoisia tuntemuksia vain, joista hän ei ole sinulle halunnut puhua, mutta purkautuvat kuitenkin noin. Olen samaa mieltä siinä, että ei tuollaista edes humalassa kuulu sanoa, saati kiristää millään nipotuskorteilla. (Jostain se aina kuitenkin tulee, vaikka kuinka olisi kännissä. Ei se alkoholi anna oikeutta tehdä mitä vain ilman vastuuta teoistaan.) Jos tuollaista olisi usein, en katsoisi sitä kyllä ollenkaan, kumppaniaan kuuluu sen verran kunnioittaa. Mutta noin hetkellisesti taustalla voi olla joitakin muita juttuja. Pystyisittekö miehen kanssa keskustelemaan, miltä tämä kaikki ihan rehellisesti ottaen tuntuu? Jos hän ei monen vuoden yrittämisen jälkeen uskalla kertoa, että nyt onkin myös negatiivisia tunteita?
Ehkä jos kovin vielä pitää alkoholilla läträämisestä, voi olla se paljon puhuttu pakokauhu, että nyt pitää varastoon sekoilla, kun ei sitten enää voi. Jos on kovin monta vuotta tottunut tekemään mitä huvittaa, niin onhan se varmaan pelottava ajatus se vastuu lapsesta, kun ei yhtään etukäteen edes tiedä miten se elämää tulee muuttamaan, voi vain olettaa ja arvailla. (Musta tuntuu, että se etukäteinen pelko on suurempi, kun jotenkin kaikki vain alkaa sitten luonnostaan rullaamaan. Tosin ei välttämättä kaikissa tapauksissa, mutta jos oikeasti haluaa lapsen ja on vastuuntuntoinen kuitenkin, niin kyllä ihminen sopeutuu ja oppii.)
