Miehen alkoholikäyttö!!!!!!!!!!!

Nopis

Nopis

Jostain jotain jo tietävä
Odotamme siis avopuolisoni kanssa ensimmäistä lastamme, viikko mulla vasta 7+1. Mieheni mukamas onnellinen tulevasta lapsesta,mutta viisveisaa mun tunteista. Saatiin joulukuun puolessa  välissä yhteinen asunto ja siitä saakka tota juomista on kestäny, lupailee että juominen loppuu ensvuoden alussa,mutta en enää pysty luottamaan hänen perättömiin lupauksiin mitä hän ei voi edes pitää.. :S  ymmärrän toki,jos ottais viikonloppuisin,mutta kun se on jokapäivästä juomista,ja meillä ravaa jatkuvasti hänen "ryyppy" kavereitaan, entäs miten sitten käy kun lapsi tulee ? oon kertonu monen monta kertaa ,etten jaksa sen juomista,ja koittais miettiä mikä sille on tärkeintä..sanoin myös jos tämä jatkuu kovin pitkää pakkaan kamani ja muutan vaikka äitini luokse kunnes löydän oman asunnon tulevan lapsen kanssa.. onko kellään vastaavaa tilannetta, tai kokemusta tälläisesta? olen ihan hukassa..en tiedä miten tässä pitäis edetä.. :(
Kiitos jo vastauksistanne ja hyvää uutta vuotta kaikille <3
 
Voi Nopis, kuulostaapa ikävältä :( Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta juuri tästä aiheesta, mutta kokemukseni mukaan neuvon, että jos sinulla ei ole hyvä olla miehen käyttäytymisen takia, niin sitä ei tarvitse eikä pidä kestää. Jos lupaukset toisensa jälkeen rikotaan, niin luultavasti tulevaisuudessa käy samoin...

Onko mies sitten juonut aikaisemminkin, vai onko hänen käytös muuttunut lähiaikoina?
 
On, ja aina ihme tekosyitä. mietin tässä erivaihtoehtoja, miten tästä edetä,mutta silti tuntuu että pääkoppa on ihan tyhjää tän asian kanssa. :/ jo ennen kuin kerroin tästä positiivisesta yllätyksestä,mies joi jatkuvasti (silloin asui kaverinsa nurkissa,ku saatiin uus asunto vast puolestvälistä joulukuuta) ja viime päivien lause on olut "mielummin oon sun kanssa kotona ja katon vaikka leffoja sun kanssa,ku istun baarissa" ja yllätys,että nekin on sanottu kännissä.. kaikkee ihme hempeilyä tulee juuri sen juopuneesta suusta,mutta kun tulee uus päivä,asiat on ihan erillain. toki ymmärrän että onhan tässä nyt tapahtumassa elämässä iso iso muutos,kun lapsi on tulossa,mutta en silti ymmärrä,miksi alkoholikuuluu siihen. Oma isäni oli alkoholisti,ja en todellakaan halua sellaista isää lapselleni,taikka lapseni ympärille. :(
 
Kuulostaa pahasti siltä että siellä on arvomaailma miehellä pielessä :(  Ja jos nyt raskausaikana ei pysty edes rajoittamaan sitä alkoholin käyttöä niin ei se varmasti siitä parane lapsen syntyessäkään.  Pieni vauva tuo omanlaistaan kireyttä ja väsymystä jolloin on taas helppo keksiä tekosyitä lähteä "nollaamaan" tai "rentoutumaan" tai ties mitä :(

Auttaisiko pieni pesäero hetkeksi?  Pääsisitkö vaikka jonkun kaverin tai perheenjäsenen luokse majailemaan vähäksi aikaa?  Jospa sen miehesi silmät avautuisivat kun huomaisi että hänen viinankäytöllään on oikeasti seurauksia, muitakin kuin vain mielensä pahoittanut puoliso.
 
Kiitos vastauksestasi Moon! :)

Tämä suhde nyt on menossa vielä pahempaan suuntaan kuin luulinkaan, yhteistä aikaa ei enään ole, vaan nykyään jo naapuri (joka on siis yhteinen tuttu) majailee meillä. ja kun asiasta yritän keskustella,missä on vika,niin vastauksena saan "ei vittuakaan kiinnosta" tai "ihan vitun sama" olen jo henkisesti niin rikki,ja en tiedä mihin suuntaan enään tästä lähden muutakun pois.. Hyvä kaveri tietysti ehdotti muuttoa hänen luo joksikin aikaan,että sais tilanteen rauhotuttua., koska oman äitini luo en mahdu mitenkään muuttamaan,kun jo veli asuu siellä.

Luulin tosiaankin jo miehen silmät avautuneen,kun eilen,perjantaina oli kuulemma oksentanut VERTA!  ja aamulla nipisti pahasti rinnasta, mutta ei..tänäänkin kerroin etten jaksa kovin montaa kertaa asiasta enään jankata,kuinka pahasti tämä viinan käyttö suhteeseen vaikuttaa, niin mies käski vain mun ettiä uutta kämppää,että hän ei tästä talosta poistu!Luojan kiitos,hän vain huutaa ja haukkuu minua kännissä,eikä ole käynyt vielä käsiksi,mutta jotenkin uskon senkin päivän vielä koittavan, koska jo kerran aikaisemmin ennenkuin olin raskaana, hän kuristi minua baarissa aitaa vasten. Mun pitäis vaan uskoa,ja ottaa äkkiä jalat alle. Joku vaan pakottaa mua pitäytyä tässä suhteessa,kai se on sitten se,kun luulen asioiden muuttuvan,ja uskon kaiken mitä hän lepertelee ja sanoo välittävänsä. Toisaalta, jo tänään kun asiasta kysyin että missä me nyt mennään,niin tylyn vastauksen sain " ei enään missään" Eli ehkä otan ystävän tarjouksen vastaan ja majottaudun sinne : )
 
Mielestäni sinun kannattaisi harkita tosissasi sitä muuttoa pois. Puheistasi saa sellaisen käsityksen, ettei miehesi edes halua muuttua ja se on kaikista vakavin asia. Ehkä muutto pois avaisi miehesi silmät ja hän tajuaisi hakeutua hoitoon?
Meillä on hieman erilainen tilanne. Miehelläni on ollut enemmänkin sellainen ongelma, että hän on oikein stressaantuneena (esim riidan jälkeen) vetänyt kunnon kännit ja alkoholi kun ei hänelle sovi, muuttuu riidan haluiseksi ja uhkaavaksi käytökseltään. Viimeisen episodin jälkeen sanoin, että jos tämä tapahtuu vielä kerrankin niin minä pakkaan kamani ja lähden. Mies myös suostui puhumaan vihanhallinnassa auttavalle henkilölle. Mieheni ei ole tämän jälkeen ratkennut vaan kulutus on kohtuullinen 2 lauantaina.

Voimia sinulle ja muista, että olet arvokas ihminen eikä sinua saa kohdella kuinka sattuu! :)
 
Voi Nopis! Äkkiä pois sieltä ennenkuin sattuu mitään! Mä olin kihloissa alkoholistimiehen kanssa jolla tosin varmaan paljo psyyken kanssakin ongelmia... Kaksi vuotta katselin sitä touhua ja vaikka halusinkin lähteä, aina vain jäin ja ajattelin että tää muuttuu viä paremmaks. Sit yks päivä tulin töistä kun se oksensi pönttöön taju kankaalla ja se oli viimeinen tikki. Seuraavana päivänä lähdin isäni luokse ja sit viikon päästä sain oman kämpän. Kaikki huonekalutkin jätin miehelle vaikka ne oli mun rahoilla ostettu, alotin alusta. Ratkasuni oli ainoa oikea ja en varmaan olisi tätä kertomassa jos olisin sinne jäänyt, hän yritti pari kertaa tappaa minut ja lopulta eromme jälkeen hän tappoi itsensä. 

Traumoja jäi pitkäksi aikaa ja tarvitsin apua niiden setvimiseen, tuosta on 11 vuotta aikaa ja nyt olen onnellinen 4 lapsen (ja kohta viides tulee maailmaan) äiti, jolla on maailman ihanin aviomies ja lasten isä! 

Kaikkea hyvää sulle ja masuvauvalle, kaikki hoituu varmasti parhain päin kunhan vain teet sen päätöksen että lähdet.
 
Kiitos hirveästi viesteistänne Nanna- ja Mukkis!! 

Lauantaina se sitten tapahtui, kännispäiten makas sohvalla ja huorittele yms. sitten sain tarpeekseni ja löin miestäni ja  siitä se sitten lähti, hän heitti minut maahan pari kertaa lujaan ja kuristi! sain onneksi soitettua kaverilleni joka oli silloin baarissa pitkästä aikaa omien kavereidensa kanssa ja tulivat sitten hakemaan minut! mies vain tokaisi että" lyön aina takaisin" että joopa joo.. sitten kun yritin selvitellä asiaa hänen kanssaan seuraavana päivänä,hän sanoi ettei jaksa jutella,jutellaan myöhemmin.. no loppupeleissä hän sanoi puhuvansa vasta loppuviikosta mulle, kun sanoin odottavani anteeksi pyyntöä,niin hänellä ei kuulemma ole mitään anteeksi pyydettävää! hänen kuulemma täytyy miettiä mitä me tehdään,onko hän kanssani vai ei? eiköhän se pitäisi olla toisin päin.

Nanna,kun kerroit että kun miehesi on tosi stressaantunut hän vetää kunnon kännit.. niin myös täälläkin päässä..tänään sain kuulla että hän lähtee viettämään kavereiden kanssa iltaa baariin TAI he tulevat tänne saunomaan..ja se on hyvä kuulla,että miehesi on saanut apua,tuskin saisin omaa miestäni sellaiseen.. tietysti jos puhuisin hänen äitinsä kanssa (heillä nyt kun on läheiset välit)

Mukkis,mullakin on samallaiset ajatukset kun sulla aikoinaan, "kyllä kaikki vielä muuttuu"
Surullinen uutinen että alkoholi on pilanut niin monen elämän! olisimpa yhtä rohkea kuin sinä,että pystyisin vain lähtemään. Ehkä meillä jokaisella on olemassa se ainoa ja oikea tuolla noin! :)

Kaikkea hyvää teillekin <3
 
Kurjaa, että asioiden täytyi teillä mennä niin pitkälle, että hän kävi käsiksi sinuun! Mielestäni kauhein teko mitä mies vain ikinä voi tehdä on se, että hän käy naiseen (raskaana olevaan vielä) tai lapseen käsiksi.
Sinulta oli ihan oikea teko lähteä pois. Känniset ihmiset kun voivat olla niin arvaamattomia. Ja kun on pienikin jonka parasta pitää ajatella myös :) Toivottavasti teillä mies nyt todella rupeaisi miettimään elämän prioriteetteja. Mutta kannattaa aika varauksella suhtautua anteeksipyyntöihin jos niitä tulee. Ei helppo tilanne sinulla, toivottavasti sinulla on hyvä lähipiiri joka auttaa? :)
 
Kuulostaa erittäin tutulta ongelmalta!
Tulin itse 19 vuotiaana raskaaksi ja tästä pienestä ihmeestä olimme molemmat todella onnellisia. Tällä hetkellä olen 21 ja pienen pojan äiti.

Mieheni joi oikeastaan koko raskausajan, joka oli henkisesti todella raskasta minulle. Yksin käydä läpi kaikki muutokset omassa kehossa, mielialavaihtelut, yksin miettiä sitä saako lapsi edes isää elämäänsä jne.
Monilla miehillä tulee tämä vaihe, "ryypätään vielä kun voidaan" kohtahan vastuuntuntoinen isä ei pysty enään juomaan.
Meillä meni parisuhteessa muuten todella hyvin, heti kun ratkes juomaan tuntui että oli kolmas maailmansota käynnissä, tai ainakin tuloillaan... Sanoi olevansa onnellinen kun lapsi tulee mutta ei näyttänyt minkäänlaisia muutoksen merkkejä että asia tosissaan on näin. 
 
Kun lapsi syntyi juominen harveni selvästi mutta jokatapauksessa jatkui, viimeisellä kerralla kun mies tuli kännissä kotia, laitoin hänet vaan takasin ulos, siinä kohti viisveisasin siitä mihin hän meni yöksi. Lupasi aijemmin että menee jätkien kanssa katsoon jääkiekkoo ja siitä tulla ajoissa kotiin, selvänä. Ihan täysin naamat oli vetänyt ja se ei ollut hyväksyttävää käytöstä. Meidän kotiin jossa pieni lapsi asuu, ei kännisiä ihmisiä tule.
Seuraavana päivänä kun mies palasi kotiin, hän lupasi että ryhdistäytyy. Siihen loppui miehen juominen.

Nyt meillä on 11 kuukauden ikäinen poika, mies enkä minä juo ollenkaan ja perhe elämä "mallillaan". Tällä hetkellä mies haluaisi kovasti toista lasta, olen hieman kahden vaiheilla. Tuleva raskaus pelottaa juurikin sen takia kun ensimmäinen raskausaika oli suoraansanottuna perseestä miehen käyttäytymisen vuoksi..

Sanoit myös että isäsi oli alkoholisti, itse olen myös perheestä jossa kuppi nousi vesilasiakin nopeemmin. Joten tiedän miltä tuntuu katsoa oman miehen juomista vierellä ja miettiä sitä kuinka se tuhoaa perheen..

Mutta, älä anna periksi teidän suhteestanne. Nämä ovat niin uusia ja suuria asioita teille molemmille. Jännittää ja pelottaa saa mutta niitä ei saisi purkaa alkoholin voimalla. Jotaki järeempiä keinoja ukolles nyt, senkin täytyy sinun tukena olla, ei hän sitä voi kännissä tehdä.

Kaikkea hyvää ja onnellista odotusaikaa :)
 
ai hitsit! en näköjään lukenut kaikkia kommentteja kun en huomannut tuota että hän on lyönyt sinua! :O lähde pois tuollaisesta suhteesta, et sinä sellaista miestä tarvitse. ei kukaan nainen tarvitse miestä joka lyö. mies joka lyö kerran, tulee lyömään myös jatkossa... lähde suhteesta pois ennenkuin sattuu jotain vielä pahempaa masulle tai sinulle...
tulet varmasti vielä saamaan terveen ja hyvän suhteen kunnon miehen kanssa. :)
 
Älä ihmeessä jää tollaseen suhteeseen!!! Miehellä ei selvästi ole aikomustakaan lopettaa juomistaan, eikä ilmeisesti ole edes myöntänyt itelleen sen olevan ongelma... Juomistakin pahempi asia mielestäni on väkivaltanen käytös, huorittelu ym... Kenenkään ei pidä sellasta kestää... Jos et lähe ittes, ni lähe lapsen takia!!! Lapsen on parempi ilman isää ku väkivaltasen alkoholistiisän luona, joka luo pelon tunnetta...
 
Mieti myös, millaisen naisen ja miehen mallin tuleva lapsenne saa väkivaltaisesta alkoholisti-isästä ja kaiken paskan vastaanottavasta äidistä. Tilanne ei parane ennen kuin mies myöntää ongelman ja menee hoitoon, ja sinun ei todellakaan kannata odotella sitä kotona sylkykuppina/nyrkkeilysäkkinä.
 
Kiitos vastauksistanne! niitä oli tänne paljon jo tullut kun en hetkeen käynyt koneella : )
Täällä kaikki näyttäisi taas olevan mallillaan ja hyvä niin.. tänään käytiin ekassa ultrassa ja hirveästi mies kyseli kätilöltä kaikesta :) ja oli myös samaa mieltä hänen kanssaan mielialani vaihteluista sun muista raskauden tuomista puolista :P Tosin hän mainitsi kun  päästiin kotiin,että alkaa nyt ymmärtämään missä mennään kun lapsen näki ja odottaa jo hirveästi rakenne ultraa (koska luuli että ultra otetaan kerran kuussa) :D

Kun baby1 kirjoitit nuoresta iästä niin itsellänikin on ikää  20,miehellä 24. onhan tässä mietitty kaikkea joutuuko lapsi just elää ilman isää, mut nyt ainakin näyttäisi hyvältä (huokaus) kirjoitit myös että juomisesta seurasi ns. kolmasmaailmansota. niin tiedän tunteen..Täällä olikin hyvä artikkeli siitä,kuinka mies "pakenee" baariin ystävien kanssa, kun vaimo/tyttöystävä odottaa.. tuleehan se aina yllätyksenä,odotus meinaan.. :)

Onneks juttelimme kätilön kanssa monista asioista, ja kätilö myös kertoi asioista mitä raskaus tuo aikaan ja kehotti meitä keskustelemaan enemmän asioista. mikä on mun mielestä hyvä! Onneissaan hän kertoi kavereilleen ultrasta ja näytti kuvia : )

Yrittänyttä ei laiteta vai miten se sanotaan :) 

Hyvää odotusaikaa myös teille, ja kiitos erillaisista mielipiteistänne ja vastauksistanne :)
 
hyvä että olette saaneet puhutta ja selvitettyä vähän sotkuja. :)
minä sain myös kuulla samaa että lähde suhteesta kun mies juo jnejne. ei se niin helppoa ole kun silti toista rakastaa ja osaa olla ihana ja huomaavainenkin mies. :) toivottavasti teillä menee kaikki hyvin ja mieskin lopettaa juomisen kokonaan, tai ainakin vähentää sitä hurjasti. minulla on ainakin hyvä esimerkki että mies osaa myös muuttua, minun mieheni ei juo alkoholia enää lainkaan. joten olen todella onnellinen etten antanut silloin aikoinaan periksi vaikka mieli teki monesti. vaikeita aikoja tulee aina parisuhteessa, niistä täytyy vain päästä yli ja se vahventaa suhdetta.
 
Parisuhde ei ikinä ole helppoa. olen ainakin nyt tyytyväinen tilanteeseen, ja on ihana kuulla miten hän suunnittelee asioita vauvalle ja kuinka innoissaan hän on.. vietti perjantai illan mun kanssa kotona, ja lauantaina meni sitten kaverinsa luo (jossa kävin myös piipahtamassa) ja tuli siinä sivussa juteltua mieheni kaverin kanssa, jolla on nyt poika reilun vuoden, että kuinka paljon se raskaus oikeasti myös heitäkin jännittää, ja mitä kaikke hän oli jutellut mieheni kanssa .
Niimpä baby1 ikinä ei kannata luovuttaa :)
 
Mulla ei ole kokemusta alkoon menevästä miehestä, mutta alkoon menevästä äidistä. Muista, että muutos miehen juomiseen lähtee miehestä itsestään. On hienoa, että hän nyt on ryhdistäytynyt ja näyttänyt innostustaan tulevasta lapsesta. Toivottavasti tämä ryhdistäytyminen myös kestää. Muista kuitenkin, mikäli juominen jatkuu, että on Sinun ja tulevan lapsen etu olla muualla. Alkoholistin kanssa eläneenä tiedän, että tein niin tai näin, niin sillä ei ollut merkitystä. Juomiseen löytyi aina syy ja kukaan muu kuin alkoholisti itse ei sitä voi muuttaa. Toivotan Sinulle hyvää odotusaikaa ja että miehesi käytös on johtunut vain paniikista muuttuvassa elämäntilanteessa.
 
Kiitos KasKummaa viestistäsi :)

Toivon myös samaa että kaikki menisi hyvin! :) ainakin nyt on mennyt tosi hyvin!  luulisin tämän kaiken riidan ja muun johtuvan vain liiallisesta alkoholinkäytöstä ja muuttuvasta elämäntilanteesta niinkuin sanoit : )

Kiitos vastauksestasi :)
 
Täällä on kanssa päänsärky tuo perkeleen alkoholi. Tai siis, mun päänsärkyhän se on.. Käyttö ja lupaukset on vaihdelleet raskauden edetessä. Välillä jopa 20pv täysin selvänä, sitten taas vaihtelevalla menestyksellä. 
Nykyinen älynväläys on ykkösolut, jota voi kuulemma juoda jokapäivä. Joo-o, sehän on ilmaistakin.. Humalan lisäksi vituttaa pelkkä kaljan haju, tai itseasiassa jo se, kun kuulen pullon tai tölkin aukeavan!

Monta kertaa olen asiasta maininnut, mutta se on aivan sama puhuuko miehelle vai tiiliseinälle kun vastaus on sama.

Koskaan ei mies ole ollut väkivaltainen mua kohtaan. Ennemminkin pelkään sitä, että itse tinttaan häntä ohimoon, kun hermo palaa..
 
Se on kyl kumma kun mies ottaa alkoholia,alkaa ne ihme lupaukset joita ei pysty pitämään..ja aina sama virsi et "joo , nyt loppu" . Kun noita kännisiä kattoo selvinpäin,niin tajuaa kuinka ärsyttäviä miehet voi oikeasti ollakkin kännissä, ja muutenkin ne tekee kaikkea hölmöä, jos ne hetken kattois sitä showta selvinpäin,niin eiköhän ne rupeis tajuamaan..
Olen yrittäny kans yhdes vaiheessa puhua,miltä se oikeasti tuntuu,kun ite on raskaana ja katsot toisen juomista päivästä toiseen.. tuntu ettei se tuota tulosta.. nooh, edellispäivänä tuli lupaus,että hän hakee apua. se oli kiva kuulla,vielä kivempi jos se oikeasti joku päivä tapahtuis!

kuitenkin, on hyvä että mieheni on vähentänyt juomista ja käy nyt psykiatrillakin, ei nimittäin halua mun ja lapsen lähtevän (minkä meinasin oikeasti tehdä,ja moneen kertaan mua kehotettiin) asioilla on tapana selvitä,vaikka sitten sen vaikeimman kautta.. jotkut miehet kun omistavat miniaivot jotka ei ilmeisesti sulata sitä,kuinka olla juomatta,on jotain todella raskasta. ja toi 20 pv on mun mielestä jo TODELLA suuri saavutus :) 

Jaksamista sinne Psykoenkeli :)
 
Takaisin
Top