Metatyö - kuka sen tekee?

[Uusperhesatu]

Puhutaanko vähän metatyöstä. Tiedättekö - se kaikki näkymätön tai vain osittain näkyvä organisointityö, mitä ilman lapsiperhearki ei vain pyöri. Siihen kuuluu esimerkiksi päiväkodin lippulapuista huolehtiminen, lasten vaatteiden päivitys (eli ei pelkkä ostaminen vaan kaikki se miettiminen, että kuka tarvitsee mitäkin jne) ja harrastusmahdollisuuksien kartoitus.

Metatyö on vähintäänkin yhtä aikaa vievää kuin muut kotityöt, mutta koska siitä ei jää samanlaista konkreettista jälkeä kuin vaikkapa imuroinnista, metatyötä tekemätön osapuoli ei välttämättä ollenkaan käsitä, mitä kaikesta huolehtiminen ja organisointi tekijältään vaatii.

Tiedätte varmaan mistä puhun. Kuka teillä hoitaa metatyön? Ymmärtääkö toinen osapuoli, että se on ihan yhtä tärkeä osa arjen pyörimisen kannalta kuin ne konkreettisemmat jututkin, kuten siivous ja pyykkien viikkaus?

Minä hoidan meillä lähes kaiken metatyön, ja se on oikeasti aika uuvuttavaa. Mies on kyllä aina tehnyt osansa näkyvistä kotitöistä, mutta ei jotenkin osaa ollenkaan ajatella kaikkea sitä taustatyötä, mitä minä teen. Tänään esimerkiksi hänen kontolleen jäi lapsen luistelukamojen pakkaaminen. Senkin suhteen minä tein taustatyön ja kerroin miehelle, mitä pitää ottaa mukaan (luistimet, kypärä, juomapullo, villasukat). No, hallilla sitten huomattiin että mies oli jättänyt juomapullon autoon, jolla lähti kauppaan luistelun ajaksi, ja villasukista toinen oli neljä vuotta nuoremman pikkuveljen ja siis aivan liian pieni.


Eilen kirjoitin aiheesta myös blogiini.

 

[Yölento]

Luin juuri blogikirjoituksen. Oli kyllä hyvä! Kiitos!
En ole koskaan tullut ajatelleeksi tätä kotityönä, jotenkin se tulee itseltä niin luonnostaan ja mieheltä ei mitenkään. Tiedän kyllä, että hän arvostaa sitä että kaikki on aina valmiina. Mies pakkaa reissuun omat vaatteet ja minä kaiken muun. Olen tietenkin jo hyvissä ajoin hankkinut kaiken, että on mitä pakata. Meillä talvi ei yllätä, aina löytyy sopiva ulkohaalari, villapuku ja mitä nyt koskaan tarvitaankaan. Mies kyllä on mukana pohtimassa joskus, kun hankinnat ovat vaikeita. Nyt esimerkiksi etsin lapselle paljasjalkakenkiä talveksi ja lämminvuorisia kumisaappaita. Poika on siis tottunut minimalistisiin kenkiin eikä kävele, jos kengät ovat koppurat.

 

[Enni]

Minä hoidan metatyöt. Ja mies ei ymmärrä ollenkaan, että se kännykällä selailu ja listojen tekeminen on ihan oikeaa työtä. Nimenomaan se miettiminen, suunnittelu ja etsintä on raskaampaa hommaa kuin pelkkä ostaminen. Olisi niin ihanaa, jos joskus mies hoitaisi edes puolet meidän talon metatöistä.

 

[Vargynja]

Suurimmaksi osaksi minä. Silloin kun mies oli terve meni sekin enemmän tasan, mutta sekin on raskaampaa jos ei ole terve. Toisinaan laitan miehen hommiin kysymällä jotain, mikä pakottaa sen tekemään metatyötä vastatakseen. Varsinkin jos tuntuu etten jaksa miettiä kaikkea yksikseni. (Joskus sitä ei tee kukaan ja taiteillaan sitten eteenpäin vähemmällä suunnittelulla.)

 

[jeilei]

Minä teen, niin metatyön kuin useimmat konkreettisetkin työt. Joskus on tullu mietittyä, että onko mies antanut sen roolin minulle vai olenko sen itse ottanu, koska kontrollin luovuttaminen tekee joskus tiukkaa. Ehkä vähän molempia. Joskus olis kyllä kiva, jos itse vois hengähtää ja hommat hoituis silti, kun tällä hetkellä hengähtämisen jälkeen on kaksinkertanen työmäärä odottamassa.

 

[Marmoritar]

Minä teen, niin metatyön kuin useimmat konkreettisetkin työt. Joskus on tullu mietittyä, että onko mies antanut sen roolin minulle vai olenko sen itse ottanu, koska kontrollin luovuttaminen tekee joskus tiukkaa. Ehkä vähän molempia. Joskus olis kyllä kiva, jos itse vois hengähtää ja hommat hoituis silti, kun tällä hetkellä hengähtämisen jälkeen on kaksinkertanen työmäärä odottamassa.

Tämä olisi voinut olla vaikka itseni kirjoittama. Olen pohtinut ihan samoja asioita!

 

[hillevi]

Meillä minä kyllä teen suurimman osan metatyöstä, esim. Suunnittelen ja varaan meidän perheen reissut ja usein aikataulutan myös viikonlopun tekemiset (ettei olla lähdössä mihinkään päiväuniaikaan tms). Minä myös suunnittelen kaikki talvi-/kevätvaatehankinnat ja koitan pitää huolta, et päiväkodissa on oikeanlaista vaatetta sekä aikataulutan pyykinpesun. Toimin myös meidän perheen pankkina, joten teen päätökset rahankäytöstä, vakuutuksista yms. Kyllä sitä hallinnollista työtä kotitaloudessakin oikeasti vaan on. Mut jää siitä silti myös miehelle tehtävää: hän suunnittelee meille päivittäin ruuat sekä käy kaupassa, koska en jouda. Lisäksi hän hoitaa meillä siivouksen usein silloin kun olen töissä eli tekee senkin useimmiten. Käyn myös säännöllisesti työmatkalla niin miehen tarvitsee muutaman päivän selviytyä itsekseen koko taloudenpidosta. Kyl hän ottaa myös suunnittelutyön (juuri pyysin hoitamaan pojille hammashoitajan ajat ja viemään kun hänelle sopii), mutta sillä ehdolla etten saa itse puuttua ja annan hänen hoitaa asian omalla tavallaan. Mut oon varmaan vaan itse niin päällepäsmäri, et tykkään itse suunnitella ja tehdä asiat mun tavallani ja siitäkin syystä hoidan asiat yleensä itse :D

 

[Vargynja]

Minä teen, niin metatyön kuin useimmat konkreettisetkin työt. Joskus on tullu mietittyä, että onko mies antanut sen roolin minulle vai olenko sen itse ottanu, koska kontrollin luovuttaminen tekee joskus tiukkaa. Ehkä vähän molempia. Joskus olis kyllä kiva, jos itse vois hengähtää ja hommat hoituis silti, kun tällä hetkellä hengähtämisen jälkeen on kaksinkertanen työmäärä odottamassa.

Ehkä kyse on osittain tottumuksestakin. Tai ainakin meillä on. Metatyö (ja muukin työ) siirtyi minulle pakon edessä. Nykyisin olen niin tottunut siihen että minä hoidan että välillä ihan hämmentää, kun mieskin jaksaa tehdä jotain. Ja toisinaan on, pakko myöntää, vaikea luopua siitä kontrollista. Varsinkin kun toinenhan tekee tietenkin eri tavalla. Pitäisi vain taas muistaa että eri tavalla ei ole sama asia kuin väärin tai huonommin.

 

[marinellahi83]

Meillä minä teen melkeen kaiken metatyön, kuten myös lähes kaikki kotityötkin. Mies on viikot pois, joten arkisin vastuu kaikesta on luonnollisestikkin sitte mulla.

 

[siska]

Itse olen sitä mieltä, ettei tämä metatyö ole vain perheellisten juttu, vaan se ehkä korostuu, kun on lapsia. Ja tämä metatyön jakautuminen näkyy parhaiten tilanteessa jossa kumppani kysyy jatkuvasti tiettyjen tavaroiden tai asioiden sijaintia, kuin se olisi parisuhteen toisen osapuolen tehtävä olla perillä siitä missä mikäkin on, sen sijaan, että kysyjä ottaisi ja itse etsisi.

Parhaimmillaan kun kysymykset on tasoa, mihin laitan nämä puhtaat lakanat? Joo, ihanaa kulta että teet sen fyysisen työn kun otat lakanat kuivumasta ja viikkaat (siis jos sitä nyt voi viikkaamiseksi kutsua), mutta onko minun pakko osallistua työhön henkisesti? Ne menee sinne missä niitä säilytetään eli kaappiin! Ja olen aika varma, että jos en ole paikalla mies kyllä saa ne lakanat kysymättäkin paikalleen. Lasten kanssa tämä korostuu. Lapsen nukuttaminen vaatii tutin ja harson etsinnän, ja tietenkin jotenkin mystisesti minun pitäisi tietää missä ne ovat. Tai annas kun kumppani tarttuu vähän monimutkaisempaan tehtävään, silloin tuntuu että sun pitää tehdä se toimintasuunnitelma toisen puolesta jos olet sopivalla etäisyydellä.

Tosin tiedän itse, että olen huono jakamaan vastuuta ja helposti vain se oma toimintamalli on mukamas paras, eikä tavallaan anneta toisen toimia omalla tavallaan. Siitä sit tulee se, että toinen ns varmistelee että asiat menee oikeaan paikkaan tai tehdään oikein. Onneksi tätäkin asiaa voi tietoisesti harjoitella, eli antaa toisen tehdä miten tuntuu parhaalta.

 

[Ginger]

Menipäs mulla tässä viime viikonloppuna hermot nimenomaan tähän liittyen, sanoin miehelle kun hän valitti miksen tee enemmän kotona kun olen täällä enemmän (puhe siitä ettei hän auta tarpeeksi) niin totesin että tähänkin asti olen tehnyt lähestulkoon kaikki, suunnittelen kaikki asiat, hoidan kaikki viralliset jutut (esim. vuokranantajalle ja isännöitsijälle olen yhteyshenkilö kun mies ei jaksa), vastaan lapsesta (tokihan se ei mun mieheni ole), hoidan kotityöt... Ja hänkin sitten kehtasi tuohon suunnitteluun sanoa että ei se nyt ole mitään, älä kehtaa väittää että se olisi jotain työtä. Juu. Sitten kun sanoin, että mitä jos hän ajattelisi välillä näitä, käyttäisi maalaisjärkeä ja suunnittelisi meidän asioitamme. "En mä tykkää ajatella"

siska sanoi hyvin tuossa juuri tavaroiden paikoista. Meillä ihan sama ongelma. Sitten kun sanon että etkö tiedä / katso niin vastaus on "mistä vitusta mä tiedän minne sä nää rojut tunget ku kaikesta pitää saada päättää" ... Niin no. Jos mies päättää, tavarat löytyy niin epäloogisista paikoista, että siinä ei ole mitään järkeä. Tästäkin käytiin pitkä keskustelu yksi päivä tuloksettomana... Oon yrittänyt olla kontrolloimatta liikaa, mutta tuntuu ettei se vaan onnistu. Pää pimahtaa kun toinen on niin sotkuinen, epälooginen ja vaan ylipäätään tuntuu, että 15v tasolla joidenkin asioiden hoidon kanssa.