Meneekö kaksi lasta siinä missä yksikin? Tai kolme siinä missä kaksi?

Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Miten olette kokeneet tai miten luulette, että meneekö kaksi lasta siinä missä yksikin? Tai kolme siinä missä kaksi, jne.?

Ehkä hieman ajattelin ennen toisen lapsen syntymää, että meneehän se kaksi missä yksikin.. voi mutta olin väärässä!Beaming Face With Smiling Eyes Nyt tiedämme, että kolme ei tulisi myöskään menemään siinä missä kaksikin (se muuten taitaa olla suurin syy, miksi odotamme, että aika on oikea toivomallemme kolmannelle lapselle).Beaming Face With Smiling Eyes
 
Moni asia toki hoituu siinä samalla useammallekin lapselle ja lapsista on seuraa toisilleen. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö omine luonteenpiirteineen ja tarvitsee ehdottomasti päivittäin myös jakamatonta huomiota vanhemmilta. Ei mun mielestä siis mene!
 
Mielestäni ei mene ainakaan kun toinen on vauva. Kyllähän ne vähän viihdyttää toisiaan, mutta silti tekemistä on enemmän ja kuten Elea82:kin sanoi, kumpikin tarvitsee aikaa ja huomiota.
 
Voiko tässä samalla kysellä kokemuksia, mitä kukin kokenut hyväksi/helpommaksi ikäeroksi lapsille? :) Toki sitä ei voi suunnitella välttämättä, mutta ymmärrätte pointin :)
 
Meillä on kyllä ainakin toistaiseksi mennyt tosi helposti, ei ole tullut kuin ihan muutama katastrofi-hetki jolloin kaksi ei ole mennyt siinä kuin yksikin. Ikäeroa 4,5 vuotta ja nuorempi on vasta 10 kuukautta. Vanhempi on jo aika omatoiminen ja vauva on tosi helppo. Molemmat sellaisia aika tyytyväisiä ja rauhallisia, että sekin varmasti tekee asiat helpommaksi. Etenkin verrattuna siihen, minkälaisia kauhukuvia pelkäsin odotusaikana, on elämä kahden lapsen kanssa ollut ihan todella vaivatonta.

Saa sitten nähdä miten tulevaisuudessa, kun oppivat vähän paremmin tappelemaan :D
 
Luulen että miten sujuu riippuu paljon ikäerosta + lasten persoonallisuuksista. Meillä kaksi ei todellakaan mene siinä missä yksikin. Ikäeroa on 2 vuotta ja tuntuu et kädet aina loppuu kesken. Vaipparumba, maidon pumppaus, esikoisen uhma...ei hyvää päivää. Cat With Tears Of Joy Näin jälkiviisaana vähän isompi ikäero olis ollu parempi. Ainakin niin paljon että toinen voisi pukea tarpeensa sanoiksi, sillon säästyis monelta turhalta meltdownilta.
 
jannn sanoi:
Voiko tässä samalla kysellä kokemuksia, mitä kukin kokenut hyväksi/helpommaksi ikäeroksi lapsille? :) Toki sitä ei voi suunnitella välttämättä, mutta ymmärrätte pointin :)
Click to expand...
Meillä ikäerot 2v2kk, 1v7kk ja 3v3kk. Puolensa kaikissa ikäeroissa. Ekan ja tokan kanssa oli kiva kun pahin uhma esikoiselta alkoi jo laantumaan. Eka alkoi jo olla monessa asiassa omatoiminen. Tokan ja kolmosen kanssa näin jälkikäteen en tiedä miten kaikki menikin niin hyvin. En kokenut mitenkään hankalaksi pientä ikäeroa. Työtä siinä tietysti oli kun toka oli vielä niin pieni vauvan syntyessä. Nyt 5v ja pian 4v, leikit käy kyllä niin hyvin yhteen. Osaavat kyllä myös riidellä keskenään.
Nyt tuo nuorimpien yli 3v ikäero on ollut aivan ihana. Mitään huonoa sanottavaa ei ainakaan vielä ole. Pystyy keskittymään kunnolla vauvan hoitoon kun ei tarvitse samalla joka sekunti vahtia tuho taaperoa. Silti kuitenkin haaveilen saavani tälle sisaruksen pienellä ikäerolla ja suoraan sanottuna en tiedä miksi?? Onhan se pieni ikäero varmaan aina hankalampi. Ei kyllä haittaa vaikka tulisi isompikin väli.
Ihana myös katsoa kun 7v innoissaan leikittää vauvaa. Hyvin siis sopii yhteen isompikin ikäero. Paljon lasten luonteesta kiinni. Isommat lapset myös toivoo vielä uutta sisarusta, eivät siis onneks ilmeisesti koe, että jäisivät liian vähälle huomiolle. Oma aika sitten onkin aika minimissä, mutta kyllä sitäkin päiviin saa mahtumaan.

Niin ja alkuperäiseen, ei mene toinen siinä missä yksikin. Toinen lapsi oli itselle ainakin suurin muutos ajan käytössä yms arjen asioissa. Kolmas oli jotenkin helpompi kun olin jo oppinut jakamaan huomiota ja vauvan hoito sujui rutiinilla. Nelosen kanssa taas kaikki ollut tosi leppoisaa, varmaan juuri siksi, ettei ole kuin 1 pieni kerralla.
 
Mun mielestä se riippuu paljon lasten luonteenpiirteistä ja ikäerosta. Ensimmäisen ja toisen lapsen ikäero on 1v5kk, toisen ja kolmannen ikäero on 3v5kk. Toisen lapsen syntyessä ensimmäisenä vuotena tuntui ettei todellakaan kaksi mene siinä missä yksikin. Hommaa ja tekemistä oli tuplasti enemmän. Mut kolmannen syntyessä kun lapset oli isompia, vauvavuos ja arki oli tasaisempaa ja helpompaa ja tuntui että kolmas menee siinä samassa.

jannn sanoi:
Voiko tässä samalla kysellä kokemuksia, mitä kukin kokenut hyväksi/helpommaksi ikäeroksi lapsille? :) Toki sitä ei voi suunnitella välttämättä, mutta ymmärrätte pointin :)
Click to expand...

Tossa ylempänä kerroinkin meidän lasten ikäerot :) Toisen lapsen vauvavuos oli omalla tavallaan haastava koska molemmat oli sen verta pieniä ja todella usein tuli riittämättömyyden tunne, olis halunnu enemmän antaa jakamatonta huomiota toiselle. Toisen lapsen raskausaika ja vauvavuos meni vähän kuin huomaamatta ohi eikä pystynyt oikein nauttimaan kun oli pieni esikoinen hoidettavana. Mut on siinä pienessä ikäerossa omat hyvätkin puolensa, esim. meillä ainakin päivärytmi meni molemmilla lapsilla ihan samoin joka helpotti arkea huomattavasti ja mäkin sain välillä levättyä päivisin. Tämäkin riippuu lasten luonteista, mut meillä ainakin isommat lapset on niin paita ja peppu ja koko ajan pitivät seuraa toisilleen. Oli ihanaa (ja on edelleen) seurata vierestä heidän läheistä sisarussuhdettaan. :) Tän isomman ikäeron myötä vauvavuos oli tosiaan paljon helpompi ja osasin nauttia. Molemmissa on puolensa, mut vaikeuksista huolimatta mä liputan pienen ikäeron puolesta :)
 
Meillä tuli lopulta ikäeroa (vajaa) seitsemän vuotta. On tässä omat hyvät puolensa. Esikoinen osaa ainakin tehdä monenmoista itse. Pienemmästä ikäerosta ei kokemusta olekaan, mutta veikkaanpa että meidän perheelle parempi näin. Esikoinen on ollut paljon huomiota kaipaava.
 
Takaisin
Top