Lauloin kouluaikoina useammankin sellaisen ihmisen kanssa, jotka ovat sittemmin tehneet uraa laulajina, tai muina muusikoina, ovat mm. pokanneet emmapalkintoja ja levyt myyneet tuplaplatinaa. En ole pitänyt heihin yhteyttä, tiet kulkivat eri suuntiin, tuskinpa he edes muistavat minua enää. Tai joskus olen jonkun tavannut, ja todennut, että ei tosiaankaan minua muista, eikä tarvitsekaan. :)
Vähän aikaa lukion jälkeen lauloin taustoja yhdessä bändissä, parin sadan keikan ajan, ja pari kertaa lauloin taustoja ihan nimekkäidenkin artistien levyillä. En kuitenkaan edes tavannut niitä artisteja, joiden levyillä taustoja lauloin, he eivät olleet studiolla taustojen nauhoitusten aikaan paikalla, vain tuottaja oli siellä. Ja minä sain kutsun laulamaan taustoja siksi, että olin esiintynyt keikoilla sen tuottajan kanssa.
Totesin aika äkkiä, että mieluummin harrastan musiikkia kuin teen sitä ammatikseni. Jos en olisi kokeillut, varmaan edelleen haikailisin musiikkiuran perään, joten hyvä että kokeilin silloin nuorena, ja totesin ei-kiitos.
Kouluaikoina meidän luokka oli usein suomalaisissa tv-sarjoissa mukana avustajina, kun aina jonkun äiti tai isä oli tuotantotiimissä mukana ja luokka sai siitä pienen palkkion luokkaretkeä varten, tms. En kyllä tunnista näyttelijöitä yhtään, että olisin osannut kertoa keitä julkkiksia siellä oli. Vanhempani ottivat aina kaikki meidän jaksot videolle.
Nyttemmin olen kuljetellut veljen lapsia avustajiksi suomalaisiin draamasarjoihin, ihan kiva harrastus se tuokin on, jos lapsi siitä tykkää. Palkkioksi saa leffalipun, ja ainoa mitä tarvitaan on ilmestyä paikalle oikean näköisissä vaatteissa ja noudattaa ohjaajan ohjeita. Toinen veljen lapsi oli mm. Siskonpedissä. Nyt kun olen ollut töissä, on nuo avustajahuvit vähemmällä, koska kuvaukset ovat aina keskellä päivää, eikä viitsi ottaa töistä vapaata tuon takia. Syksyllä äitiyslomalla kerkiää taas. Enkä edelleenkään tunnista suomalaisia näyttelijöitä, että tietäisin keitä siellä on paikalla.