Matkailu vauvan kanssa

S

squiik

Satasella mukana keskusteluissa
Poden tässä kovaa matkakuumetta ja pohdin, mikä olisi sopiva ajankohta reissulle. Meillähän tuo esikoinen syntyy vasta toukokuussa eli onhan tässä aikaa matkustaa ilman vauvaakin vielä, mutta lähinnä kiinnostaisi tietää, millaisia reissuja olette lasten kanssa tehneeet...? Kiinnostaa myös, miten pienen kanssa olette reissanneet ja missäpäin.
 
Juuri nyt tekisi mieli aurinkoon, mutta loppukesästä olisi jo kova hinku suosikkikohteeseeni Islantiin. Siellähän sinänsä on varmasti helppo vauvankin kanssa, kun olosuhteet ovat länsimaiset ja todennäköisesti vuokraamme auton reissun ajaksi.
 
Kertokaas matkakokemuksia, vinkkejä ja neuvoja ihan laidasta laitaan! [:)]
 
Minuakin kiinnostaa, jos jollain on kokemuksia! Olemme lähdössä kesän alussa kuukaudeksi kaakkois-aasiaan perheemme kanssa ja silloin poikamme on n.7kk vanha. Muut lapsemme ovat onneksi isoja silloin: 9v. 8v. ja 7v.Heistä on varmasti kovasti apua, ihan matkatavaroidenkin kanssa.
 
Meillä on jo alettu suunnitella reissua Marokkoon miehen perheen luokse ensi syksylle, vaikka siihen on niin pitkä aika vielä ja vauva syntyy vasta heinäkuussa. Mutta ajattelin, että tuollaisen imeväisen kanssa on helpompaa kuin esim. taaperon kanssa. Mukana matkalla ei tarvitse kuskata kaikenmoisia ruokapurkkeja (olettaen, että imetys sujuu) eikä tarvitse pelätä, että vauva saisi paikallisista sapuskoista mitään ripulia, jos elää maidolla. Itse olen ollut maassa niin monta kertaa, että tuskin saan mitään vatsaoireita, jotka voisivat haitata esim. imettämistä (ajattelen lähinnä ripulista johtuvaa kuivumista tms.). Lisäksi pienokainen ei ainakaan karkaa mihinkään, kun ei vielä kulje omilla jaloillaan. Toisaalta tavaraahan pitää olla aikalailla mukana, mutta niin on varmasti vielä taaperoikäisenkin kohdalla. Mutta mitään varsinaista kokemusta minulla ei asiasta vielä ole. Luulen että on aika paljon lapsestakin kiinni, miten menee, esim. lapsen temperamentti voi vaikuttaa siihen, miten matkaaminen sujuu.
 
Moi!
Kerron hieman meidän kokemuksia matkustelemisesta.
Meillä on kohta 7kk ikäinen poika, jonka kanssa olemme reissanneet ympäri Suomea ja lokakuussa olimme ulkomailla sekä uusi matka on jo varattu. Toki matkustaminen on erilaista lapsen kanssa, mutta meillä se ei ainakaan ole ollut ongelma tai este reissaamiselle. Itselleni ainakin reissaaminen on ollut mukavaa vaihtelua kotiarkeen.

Asumme keski-suomessa ja olemme käyneet Rovaniemellä, Kuopiossa, Imatralla, Kotkassa, Helsingissä, Tampereella, Kauhajoella... eli siis ihan ympäri ollaan menty. Meillä ainakin viihdytään autossa (kaikki ei niinkään) ja sen vuoksi reissaamista ollaan harrastettu. Lähinnä matkustamisen ajoitus ja virikkeiden määrä on ollut tärkeää matkoja tehdessä. Olen sitä mieltä, että mitä enemmän lapsen kanssa reissaa ja touhuaa niin sitä helpommaksi se käy. Siihen kun tottuu niin itse (tietää milloin kannattaa lähteä ja mitä tarvii ottaa mukaan) kuin lapsikin. Toki olen Yppyn kanssa samaa mieltä, että lapsen luonne vaikuttaa, mutta luonteikkaankin lapsen kanssa matkustaminen onnistuu jos vain ei menetä omia hermojaan. Oma asennoituminen vaikuttaa kovasti reissun onnistumiseen, jos lähtee avoimella mielellä, eikä hermostu jos kaikki ei mene juuri niin kuin oli suunnitellut niin matkustaminen antaa paljon. Lasten kanssa matkustaminen helpottuu kun matkustaa niiden ehdoilla.

Ulkomailla ollessamme poika ei syönyt vielä kiinteitä. Meillä menee maito niin rinnasta kuin pullosta, joten meillä oli myös pullo ja maitoa mukana, mikä helpotti varsinkin kaupungilla liikkuessa, ei tarvinnut koko ajan olla etsimässä paikkaa jossa imettää vaan pystyi antamaan pullosta. Joten ei tarvinnut kantaa purkkeja ja purnukoita enemmälti mukana. Nyt uudelle matkalle lähdettäessä sekin koetaan, mutta positiivisella mielellä mennään ja lapsen ehdoilla. Moni on sanonut, että lapset ovat paljon kiltempiä reissussa kuin kotona, koska on paljon enemmän tekemistä ja katsomista kuin tutuissa kotiympyröissä.

Itse ainakin suosittelen lämpimästi reissaamista lasten kanssa mikäli siihen vain mahdollisuus tarjoutuu!
 
Heip!

Me lähdettiin Pohjois-Amerikan tourneelle, kun poika oli vajaat 4kk. Lennot meni hyvin, samoin matka muutenkin. Poika söi jo lähtiessä kiinteitä, mutta helppohan tuo oli Kanadassa ja USAssa linjaa jatkaa, ruokaa sieltäkin saa ostettua, ja koska rintamaidollakin pärjäsi, ei ollut mitään hätää.

Suomea ollaan reissattu ristiin rastiin, ekan kerran oltiin Helsingissä, kun poika oli 2 viikon ikäinen, ja koko ajan ollaan menty, ja hyvin on poika jaksanut olla aina mukana. Mielestäni ihmiset kyllä pelkää ja jännittää reissaamista pienen kanssa, oon sitä mieltä, et nuorena vitsa väännettävä ;)
 
Samaa mieltä Taikan kanssa eli ihmiset jännittää aivan turhaan! Ja ihan samalla tavalla ruokaa saa lähes tulkoon ympäri maapallon kuin Suomessakin. Ja ainahan voi purkit täältäkin kantaa mikäli niin mielii.

Sitä paitsi itse ainakin huomasin ulkomailla ollessamme, että paikalliset olivat paljon suvaitsesvaisempia ja auttavaisempia kuin Suomessa. En tiedä onko joku muu huomannut samaa, mutta näin oli ainakin meidän kohdalla.
 
Meillä pitäisi vaavin syntyä toukokuun 21. päivä ja ensimmäisemme siis. Meillä on hääpäivä 14.7. ja haluaisimme jotenkin juhlistaa sitä ja mietimme esim. viikonloppua Yyterin kylpylässä. Matka nyt ei sinänsä ole ongelma, kun meiltä sinne ei ole 200km enempää. Minusta se matka ei niinkään ole pitkä, varsinkin kun n kuukauden välein, välillä useamminkin, ympäri vuoden menemme viikonlopuksi 300km päähän kotikonnuillemme, jossa molempien suku asuu. Joten reissaamiseen varmaan tottuu vaavi väkisinkin. Mutta miten ihmeessä joku kylpyläreissu lutviutuu pikkuvauvan kanssa? Pitääkö sinne reissuun lähteä minun vanhempieni kanssa, jotta saamme kahden keskistäkin aikaa vai mitenkä olette itse onnistuneet toteuttamaan tämmöiset reissut - jos niitä on ollut?
 
Palattiin viikko sitten Thaimaasta tyttäreni kanssa,joka on nyt 8 kuukautta.Ensimmäisen kerran olimme etelässä,Mallorcalla kun neiti oli 3 kuukautta.Mun kohdalla imettäminen ei onnistunu,mutta kun korvikemaitoa saa nykyisin jauheena niin eipä tuo paljoa matkalaukussa tilaa vienyt.Kaikenlaista muuta tilpehööriä tuli otettua mukaan,suurin osa aivan turhaan..Nyt Thaimaahan otin mukaan maidon jauheena ja sitten tietenkin muut ruokapurkit ja vellit.Joka paikasta luin,että Thaimaassa löytyy huonosti vauvanruokaa,mutta niin vaan löysin ostoskeskuksen jossa myytiin kaikkea maidosta ruokaan ja hedelmäsoseisiin.Lentokoneessa neiti on kummallakin kerralla ollut ihmisiksi vaikka menomatkalla Thaikkuihin oli kuumeessa ja nuhassa..Temperamenttia tytöltä löytyy ja aina välillä illat meni huudoksi.Mut eipä siinä sen kummempaa kun taksiin ja takasin hotellille,tyttö nukkumaan ja aikuiset parvekkeelle yömyssyille.Kun ottaa avoimen asenteen,niin oon sitä mieltä et kaikesta selviää.Mutta täytyy myöntää,et ollaan lähdössä 6 viikon päästä kaveriporukalla Kanarialle ja odotan reissua kovasti,tuleehan se olemaan ihan erilaista.
 
Kylpyläreissuun ja siellä mahdolliseen kahdenkeskiseen aikaan en okein osaa ottaa kantaa,mut varmaan kannattaa ottaa lapsenvahti mukaan jos mielii hemmotteluhetkiä[:)]
 
 
Mekin aloitettiin reissaaminen pikkuisen kanssa jo ihan nuoresta, ensimmäistä kertaa oltiin yökylässä mummolassa vauvan kanssa, kun lapsi oli parikuinen. Ensimmäisen hotelliyönsä meidän vauva vietti kolmikuisena ja vuoden ikään mennessä on reissannut Suomen päästä päähän! :) Ollaan käyty siis niin Helsingissä kuin pohjoisessa Lapissakin ja kierrelty vähän Itä-Suomeakin. Junalla ja autolla on menty.
 
Tietysti kun ensimmäisestä lapsesta on kyse, niin mitä pienempi vauva oli, sitä enemmän mä olin siitä reissaamisesta huolissani... Mutta kun ikää on tullut lisää, olen huomannut, että pienen vauvan kanssa se matkustaminen olikin helpompaa. Vauva nukkui pidempiä pätkiä autossa ja syöminen hoitui rinnasta. Nyt pitää tosi hyvin ajoittaa lähtö, että taapero varmasti nukahtaa istuimeensa. Ollaan me joskus ajettu reilu 3h matka karjuvan lapsen kanssa kotiin, kun ei ollut muita vaihtoehtoja ja taaperoinen ei vaan kertakaikkiaan suostunut nukahtamaan [8|] Lisäksi pitää aina miettiä ruuat, että mitä tarvii olla mukana. Tietysti siinä mielessä on helpompaa taas nyt, kun vuosikkaalle voi antaa jo melkein mitä vaan ruokaa, hankalinta oli se vaihe kun lapsi ei syönyt muuta kuin ihan sileitä soseita.
 
Nyt ollaan keväällä lähdössä ekan kerran koko perhe ulkomaille! Englantiin ois tarkoitus suunnata. Saas nähdä millaista siitä tulee lentoineen ym. Voin vaikka tulla tänne raportoimaan (jos muistan [:)] ) sit kun tuo reissu on tehty!
 
No niin, nyt on tuo yllä mainittu Englannin matka tehty ja se meni kaikin puolin paljon paremmin, kuin etukäteen oletin! Poika nukahti kummallakin lennolla jo ennenkuin kone ehti nousta (annettiin pullosta maitoa, ettei paine kävis korviin niin kipeästi) ja laskeutumista tuo pikku-ukkeli tarkasteli innolla koneen ikkunasta. Koneessa oli mukana mm. pieniä rusinarasioita ja leluja ym. millä saatiin aika kulumaan sit kun heräs unilta.

Perilläkin kaikki meni loistavasti, aikaeroon sopeutuminen kävi heti selväks eikä tarvinnut herätä aamuyöstä uuteen "aamuun", mitä vähän etukäteen pelkäsin [:)] Poika söi sekä kotoa otettuja purkkiruokia, että paikallisia ruokia mut myös jonkin verran ihan oikeeta ruokaa. Burger Kingissä ei suostunut syömään purkista ollenkaan, kun näki meidän hampparit! [:D] Pakkohan sille oli sitten hampurilaista antaa syötäväks! Mä olin lievästi ylimitoittanut vaippavarainnot, kotoota otetut vaipat riitti siis ihan koko reissun ja jäi vielä takas tuotavakskin... olin työntänyt niitä joka laukkuun että jos joku matkatavara ei tulekaan perille niin ainakin jostain löytyy vaippoja.

Päikkäreitä poika veti tyynesti keskellä Lontoon vilinää matkarattaissa. Oltiin etukäteen suunniteltu et päikkäriaikaan ehkä joudutaan menemään museoihin tai hotellille että on vähän rauhaisampaa ja helpompi nukahtaa, mut ei tosiaan tarvinnut. Iloinen ja virkeä poitsu sieltä unilta aina heräs [:)]

Tuossa ylempänä joku jo mainitsikin, että ulkomailla on kohdannut paljon suvaitsevaisempaa ja auttavaisempaa kohtelua kanssaihmisiltä lapsia kohtaan ja täytyy sanoa että ihan sama kokemus oli meilläkin. Joka paikassa ihmiset tuli höpöttelemään pojalle kuka mitäkin ja kyselemään että minkä ikäinen poika on ja mikä sen nimi on jne. Ihan mukavaa! Tosin yks myyjätäti kävi hieman liian tunkeilevaks, ois melki väkisin vienyt pojan syliinsä siltä seisomalta kun käveltiin kauppaan sisään! No ei ihan onnistunut. Mä näyttelin hetken tyhmää ja sanoin sit miehelle et nyt häivytään täältä. Kyllä meidän poikaa muutama vieras ihminen sai pitää sylissä tuonkin reissun aikana, mut ne tilanteet oli ihan erilaisia.

Kaikenkaikkiaan vahvistui taas ajatus siitä, että lapsen kanssa reissaaminen ei nyt kaikkiaan ole kovin paljon stressaavampaa kuin aikuisporukassakaan. Ihan mielelläni lähden seuraavankin kerran ulkomaille koko perheen kera [:)]
 
Nostan tätä, jos vaikka jollain muulla olisi jotain sanottavaa aiheeseen.

Ollaan täyttä häkää suunnittelemassa reissua Marokkoon ensi kuulle. Tyttö olisi tuolloin juuri täyttänyt 3 kk. Kovasti pohdin mm. lentoja, meillä kun vaihtoja tulee vähintään kaksi ja niiden välissä voi olla pitkätkin ajat.

Perillä olosta asunnon lämpötila mietityttää (Marokossa ei ole tapana tehdä taloihin lämmitystä, joten talvella ne ovat todella viileitä ja kosteita, vähän kuten englannissa) sekä mahdollisuudet liikkua vauvan kanssa ulkona (kaupungissa jalkakäytävät ovat todella huonossa kunnossa ja takseissa ym. ei ole välttämättä turvavöitä, joihin turvaistuimen voisi kiinnittää). Myös kulttuurierot huolestuttavat: lasten kovakourainen "paijaaminen" sekä hyvää tarkoittavat neuvot, jotka ovat suomalaisoppien mukaan aivan vääriä (esim. että rintaruokitulle vauvalle pitäisi juottaa myös vettä, kun maidosta ei saa nestettä tarpeeksi).

Kauhukuvissani lennämme huutavan vauvan kanssa, ravaamme laukkujen kanssa kentällä ja olemme ihan puhki. Maahan saavuttaessa sukulaiset eivät ole tuoneet turvakaukaloa lentokentälle vaan joudumme ajamaan vaarallisella moottoritiellä vauva sylissä. Koko neljä viikkoa kestävän "loman" istun sitten neljän seinän sisällä kalseassa ja kosteassa talossa, kun vauvan kanssa ei voi oikein mihinkään lähteäkään, ja kuuntelen paikallisia lastenhoito-ohjeita ja arvostelua siitä, miten lastani hoidan. Lopulta hajoan.[:@]

No joo, toivottavasti näin ei käy [:D] Pahin ongelma reissussa on varmaan oma asenteeni ja ennakkoluuloisuuteni. Mutta, olen ollut maassa jo neljästi ja tiedän valitettavan hyvin, mitä pahimmillaan voi olla vastassa. Pessimisti ei pety, eikö niin? [;)]
 
Me palattiin juuri pari päivää sitten parin viikon Englannin reissulta ja poika täyttää nyt tiistaina 3kk. Hieman tietysti jännitti, mutta kaikki meni meillä todella hyvin. Nousujen ja laskujen aikaan poika oli suurimmaksi osaksi unessa ja kotiintullessa laskeuduttaessa leikki tyytyväisenä sormillaan. [:D] Turvatarkastukset yms meni todella jouhevasti ja lentokentällä ja uudessa maassa on niin paljon uutta ja mielenkiintoista tutkittavaa, ettei kiukunnut yhtään. Ja sitten matkan päätteeksi nukkui todella hyvin. Rytmi kuitenkin pysyi samana 2h aikaerosta huolimatta, kun mennessä valvoi vähän pidempään ja tullessa nukahti aikaisemmin. Säät suosi päivisin, mutta yöt oli viileitä ja koleita. Talossa missä me asuttiin oli kuitenkin takka ja se lämmitti tarvittaessa. Lämmin peitto vaan vauvalle niin tarkenee hyvin.

Eiköhän Yppy teidänkin matka mene lopulta ihan mukavasti. Kuten sanoit niin tunnet maan niin hyvin, että on varmasti helpompi varustautua tulevaan. Kun tietää mitä voi mennä vikaan tai mikä ei ole ihan niin lapsiystävällistä niin siihen pystyy jo kotona varautumaan ja miettimään keinoja parantaa asioita. Kuten juuri lämmin peitto nukkuessa ja vaatetta kylmään ja koleaan taloon. Positiivisella ja avoimin mielin matkaan niin varmasti tulee teille antoisa reissu. [:)] 
 
Yppy: Ota sidottava pitkä kantoliina mukaan. Lentokentällä saat kädet vapaiksi, ja jos pahin tapahtuu ja ne ei tuo sitä kaukaloa kentälle, saat edes sidottua vauvan itseesi kiinni (kietaisuristikakkonen olis varmaan hyvä sidonta, siinä saa koko vauvan tarvittaessa liinan sisään tukevasti). Kantoliina ei tietenkään ole mikään turvaistuin enkä missään nimessä suosittele käyttämään sitä sellaisena kuin äärimmäisessä hädässä, mutta on se taatusti turvallisempi kuin pelkkä syli... Samoin siellä perillä pääset liikkumaan paremmin vauvan kanssa kun ei tartte vaunujen kanssa tapella huonoilla teillä. Mä joskus matkustin nuorimman pojan kanssa junalla yksin ja kantoliina oikeasti pelasti koko reissun.
 
Off topic: jos laitat vauvan kantoliinaan, niin ei kyllä parane laittaa turvavyötä ainakaan menemään tuosta normaalisti rintakehän yli!! Pelkästään siis lantiovyö, eikä lapsen jalkaterät yms. saa jäädä silloinkaan väliin. Törmäyksessä joutuu muuten vauvaparka ottamaan äidin/muun kantajan painon moninkertaisena vastaan, kun vyö tekee tehtävänsä, eikä jousta ja anna liikkumatilaa.

Samasta syystä ei kannata bussissa käyttää kantoliinaa, ettei törmäyksessä lapsi joudu äidin ja etummaisen penkin/muun turvakaiteen väliin puristuksiin. Lentokoneessa taas kai pientä vauvaa suositellaankin pidettävän liinassa turavöiden sijaan nousun ja laskun aikaan, vai oonko kuullut ihan väärin?
 
Me varattiine ilen matka thaimaahan[:)]
Elokuussa ollaan menossa, eli Turo-Eemil jo vuoden ikäinen[:)]
lennot ehkä eniten mietityttää, kun ovat niin pitkät...[&:]
 
Nostelenpa tätä. Varasimme matkan Kanarialle ja nyt mietityttää rokotukset. Jos olette matkustaneet alle 1-v vauvan kanssa Pohjoismaiden ulkopuolella, oletteko aikaistaneet MPR-rokotusta? Normaalistihan se annetaan vasta 1-v iässä, mutta esim. Espanjaan matkustattaessa on suositus, että tuo rokote olisi. Tyttö on 7kk kun lähdemme reissuun.
 
Lila, täällä Thaimaassa annetaan MPR 9 kk ikäiselle. Mun poika sai sen tällä viikolla.

Jenni90, onko varaus vielä voimassa? ;-)
 
Takaisin
Top