Y
yksinäinenmamma
Vieras
Olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Matkalle on mahtunut kihlat ja häät, keskenmeno sekä yksi ihana 2v poika.
Itse olen jo perusluonteeltani ihminen ,joka tarvitsee paljon rakkautta ja huomiointia suhteessa. En nyt siis tarkoita jatkuvaa kaulassa roikkumista, vaan kuitenkin päivittäistä huomiointia, edes vähäsen. Oli se sitten pusu aamulla ennen töihin lähtöä tai sohvalle kainaloon pyytäminen, on se minulle erittäin tärkeää, jotta tunnen kelpaavani ihmisenä. Olen myös ihminen joka antaa rakkautta ja hellyyttä sille toiselle osapuolelle, mahdollisimman paljon. (kohtuuden rajoissa kuitenkin)
Meillä on ollut jo kauan aikaa ( vuosi jos ei kaksikin) ongelmana se, että minä olen ainut suhteessa joka haluaa osoittaa huomiota. Mies ei halua osoittaa enää millään tavoin, ei suukottele, halaa, koskettele tai tule viereen eikä juuri mitään muutakaan. Seksikin on mennyt siihen että minä ruinaan viikko tolkulla, ja vihdoin kun päästään makkarin puolelle on hommat tehty ennen kuin minä saan edes paitaa pois päältä. Ilman mitään sen kummempia 'lämmittelyjä' tai muuta vastaavaa.
Mieheltäni olen monta kertaa kysynyt että miksei enää halua osoittaa huomiota, että enkö enää kelpaa hänelle, eikö hän enää välitä. Vastaus on aina sama, että ei hän osaa sanoa oikein mitään muuta kuin että välittää minusta ja haluaa olla kanssani. Sitten kun kysyn että jos hän kerran välittää minusta, miksi joudun aina ruinaamaan huomion osoituksia ja välittämistä. Yleensä keskustelu loppuu miehen puolelta siihen, tai alkaa hirveä tappelu siitä, että minun täytyy hommata itselleni mies joka osaa ottaa huomioon.
En tiedä mikä minussa on vikana.
Itse olen jo perusluonteeltani ihminen ,joka tarvitsee paljon rakkautta ja huomiointia suhteessa. En nyt siis tarkoita jatkuvaa kaulassa roikkumista, vaan kuitenkin päivittäistä huomiointia, edes vähäsen. Oli se sitten pusu aamulla ennen töihin lähtöä tai sohvalle kainaloon pyytäminen, on se minulle erittäin tärkeää, jotta tunnen kelpaavani ihmisenä. Olen myös ihminen joka antaa rakkautta ja hellyyttä sille toiselle osapuolelle, mahdollisimman paljon. (kohtuuden rajoissa kuitenkin)
Meillä on ollut jo kauan aikaa ( vuosi jos ei kaksikin) ongelmana se, että minä olen ainut suhteessa joka haluaa osoittaa huomiota. Mies ei halua osoittaa enää millään tavoin, ei suukottele, halaa, koskettele tai tule viereen eikä juuri mitään muutakaan. Seksikin on mennyt siihen että minä ruinaan viikko tolkulla, ja vihdoin kun päästään makkarin puolelle on hommat tehty ennen kuin minä saan edes paitaa pois päältä. Ilman mitään sen kummempia 'lämmittelyjä' tai muuta vastaavaa.
Mieheltäni olen monta kertaa kysynyt että miksei enää halua osoittaa huomiota, että enkö enää kelpaa hänelle, eikö hän enää välitä. Vastaus on aina sama, että ei hän osaa sanoa oikein mitään muuta kuin että välittää minusta ja haluaa olla kanssani. Sitten kun kysyn että jos hän kerran välittää minusta, miksi joudun aina ruinaamaan huomion osoituksia ja välittämistä. Yleensä keskustelu loppuu miehen puolelta siihen, tai alkaa hirveä tappelu siitä, että minun täytyy hommata itselleni mies joka osaa ottaa huomioon.
En tiedä mikä minussa on vikana.
