Masennus odotusaikana..

[Sartsi]

Päätinpä aloittaa tämmösen, jos sais joltain ajatuksia ja kokemuksia mukaan.. :)

Eli puhun siis masennuksesta odotusaikana. Itselläni se diagnosoitiin jo pari vuotta sitten, mutta se on pysynyt kurissa lääkkeillä. Tällä hetkellä en syö mitään lääkettä, vaikkakin sitä on suositeltu.. Olen huomannut oksentavani lääkkeen takia joka aamu joten olen ollut niitä syömättä. Neuvolassa en vaan ole sanonut lääkkeen jätöstä, ei mielestäni ole ollut niin suuria seurauksia sen lopettamisella.

Hyvin paljon kyllä itkettää pienetkin asiat, mutta ne itkut menee ohi miehen tuella. Toisaalta myös pienet iloiset asiat tuntuu ihan sairaan isoilta ja ihanilta asioilta!

Että semmosta.

 

[miiima]

Jossunen: Mulla myös samaa ongelmaa.. Itse sain masennus diagnoosin jo teini-iässä (n. 10vuotta sitten) välillä on ollut hyviä aikoja välillä huonoja. Ennen raskautta oli meneillään pitkä kausi jollon masennus oli ihan historiaa vaan mutta söin kyllä lääkkeitä päivittäin. Sittenkun tulin raskaaksi niin rupesin oksentamaan lääkettä.. se ei vaan enään sopinu mulle, eikä pysyny sisällä vaikka mikä olis. Lääkärin kanssa puhuttiin että siihen nyt vaan tuli joku yliherkistyminen ja uskoin pärjääväni koko raskauden nyt kokonaan ilman lääkkeitä.. toisin kävi. Nyt meni olo sen verran kurjaks että oli mentävä lääkäriin ja haettava uus lääke.. Nyt vaan odottelen että se uus lääke alkais tepsii.

Itse tiedät tietenkin millainen on olosi ja sen tarvitsetko lääkkeitä vai et, mutta oman kokemukseni perusteella sanoisin että kannattaa puhua lääkärin kanssa ja mahdollisesti syödä vaikka pienenmpää annosta lääkkeestäsi.. Mutta onhan se myös mahdollista että kuulut niihin onnekkaisiin joilla masennus katoo odotuksen-/lapsenmyötä kokonaan :)
Mutta paljon voimia olosi kanssa, et ole yksin. Ja itse ainakin olen huomannut että täällä on kauheen monia ihania ihmisiä jotka tukee ja välittää :)

 

[Sartsi]

Kiva kun vastasit!

Mulla aloitettiin uus lääkitys viikkoo ennen kun tein testin, ja seurantakäynnillä päätettiin yhteistuumin lääkärin kanssa ettei jatketa sitä ja seuraillaan tilannetta.. Oli lääkäri itse sitä mieltä että raskauden tuomat hormonit säätelee niin paljon mielialaa, et niillä vois olla hyvä vaikutus sit masennukseen. Kuitenkin alkuraskauden unettomuus pääsi siihen pisteeseen, että mies oli niin huolissaan joka yö mun voinnista, et pyysi keskustelemaan lääkärin kanssa lääkehoidosta.. Neuvolakäynnillä oli verenpaineet tosi koholla unettoman yön takia ja terveydenhoitaja antokin sit lääkäriajan.. Kyllä mä kuukauden sitä lääkettä söin, mut sit alko se oksentaminen käydä hermoille, kun ei sitä ollut ilman lääkettä..

Tässä mennään päivä kerrallaan, kovasti odotellaan jo heinäkuuta.. Isot riskithän sitä on siihen masennukseen sitten synnytyksen jälkeen, mutta tällä hetkellä tuntuu että saattaa helpottaa paljonkin kun pääsee tästä raskauden tuomasta stressistä ja saa sen kauan odottamansa lapsen syliin!
Mulla on myös onneks täällä kotona maailman ihanin mies tukena ja turvana, ei tarvii piilotella pahaa oloa ja pääsee aina kainaloon kun itkettää

Saanko udella minkä nimistä lääkettä sulle kokeillaan?

Kiitos ja voimia myös sinulle, kyllä tästä selvitään! Jos ei muuten niin "pienten" potkujen voimalla

 

[miiima]

Hyvä että on mies kenen kainaloon porautua aina jos olo tuntuu kurjalta :)

Mulla nyt alotettiin sellanen lääke kun cipramil. Alotettiin ihan 5mg tabletilla ja jossain vaiheessa sitten varmaan nostetaan. Aiempi lääke oli zoloft ja se tuli kyllä ylös vaikka yritin sitä ottaa mahdollisimman pienen annoksen. Lääkäri ihmetteli myöhemmin vanhan lääkkeen annoksen määrää ja totes että se on kyllä ollu aikamoinen.. Enempi sitä tuntu ihmetyttävän se ettei tullut mitään vieroitusoireita kun lääkkeen jätin pois. Lopetin kuitenkin ihan seinään kun ei sitä pahoinvointia kestäny.

Kyllä tästä selvitään joo :) Apua saa kyllä sitten kun/jos sitä tarttee :)