Marraskuun mietteet

[Tasse83]

Marraskuu on tavallisesti ollut mun inhokki kuukausi, mutta kotona ollessa se ei tunnu niin pahalta. Onneksi ei tarvitse lähteä koleina aamuina ulos pimeään. Eilen mittari näytti +24,6, kun lähdettiin lenkille. Olihan se auringossa, mutta silti.

Yöt on meillä Lilliputin kanssa menneet tosi hunosti kohta kolme viikkoa, ja mun keino selviytyä väsymyksestä on puputtaa makeaa. Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut neljä pakettia Ben&Jerry's-jätskiä ja aika läjä irtokarkkeja. Emakkoäiti täällä.

Olen tässä myös väsymyksen keskellä tullut miettineeksi sitä, miten olen jotenkin kadottanut itseni äitiyteen. Rakastan tuota höpönassua ja en oikeastaan halua olla siitä lainkaan erossa (ikävä tulee, kun anoppi ottaa pariksi tunniksi hoitoon). Välillä kuitenkin tulee sellainen olo, että on vaikea hyväksyä se, etten ole enää samanlainen kuin ennen... ehkä kaipaan ennemminkin nuoruutta. En olisi onnellinen ilman Lilliputtiakaan vaan surisin varmasti lapsettomuustuomiotani. Haluaisin olla hyvä työssäni ja olla antaumuksella mukana monessa asiassa, mutta kyllä vauva imee mehut ja pehmentää aivot niin, etten jaksa panostaa uraan tms. tällä hetkellä. Ehkä tämä on normaalia identiteetin uudelleen rakentamista ja tutkiskelua. Onko muilla vastaavia ajatuksia?

 

[Martza_91]

Mulla tulee myös välillä ton tapasia ajatuksia. Toi ihana pieni vauva on parasta maailmassa ja rakastan sitä enemmän kun mitään muuta, silti välillä tulee sellanen olo että on tosi vaikea hyväksyä sitä etten tule enää koskaan olemaan ihan samanlainen kuin ennen eikä sitä entistä elämää saa takasin. Ne fiilikset kyl menee onneksi nopeesti ohi, elämä vauvan kanssa on kuitenki ihanaa enkä hetkeekää vaihtas. Mä en käsitä miten tää on mahdollista että tyttö on kohta 8kk eikä se ole kertaakaan ollu hoidossa, ei mulla vaan ole ollu mitää menoo tai muuta syytä miks olisin laittanu hoitoon niin ei oo tullu pistettyä. Luulen et tulisin hulluksi kun en osaa olla ilman mun pikkusta mutta kai sitä täytys alkaa kokeilee pikku hiljaa jos välillä pari tuntia olis jollain hoidossa. :)

 

[Sanoja]

Kyllä täälläkin on jotain pientä kaipausta ollut entiseen, mutta ennemminkin kuten Tasse sanoi, niin ehkä nuoruuteen. Tanssia aamuun asti ja tehdä kaikkea ilman rajoituksia, nyt sitten vaihdellaan vaippaa ja hoidetaan rakennusprojektia tässä sivussa :). Mutta semmosta se elämä on. Mulla oli pitkään ajatuksina, että sitten vasta lapsia mietin, kun on sellainen olo, että ei jää mistään paitsi eikä tunnu elämä rajoitetulta. Jotta ei tulisi katkeraa äitiä "sitäkään en voinu tehdä". Ja siinä olen kyllä mielestäni onnistunut nyt, nimenomaan tuollaista oloa ei ole tullut.

Meillä herättiin tänään vasta 6:30 . Kellojen siirtämisen jälkeen ollaan siis heräilty pääasiassa klo 5-5:30. No vaippa on ollut litimärkä tässä joka yö, niin ostin eilen paketin isompia yövaipoiksi. Täynnähän sekin oli aamulla, mutta ei ihan niin täynnä. Josko tämä tästä. Ja meille on ehkä (jos oikein olen nähnyt, kun ei typy anna suuhun katsella kauheasti) tulossa vihdoin se eka hammas!

 

[Nodde]

Täällä on kans emakkoäiti mättään ihan tolkuttomia määriä makeeta viikossa ja varmasti johtuu väsymyksestä.... hirveen negatiivinen fiilis ajoittain ja kaipaan välillä entistä minää... mutta nuo ajatukset menee nopsaa ohi ja mulla on nyt ihana poika hirveesti on tapahtunu itessä jotain kasvua, mutta kait niin tapahtuu kaikilla kun äidiksi tulee.

 

[Sanoja]

Mites teille muille muuten, joilla vauvat konttaa. Kauanko vauvat silloin hytkytti siinä konttausasennossa, ennenkuin se konttaus sitten onnistui?

 

[naneko]

Meillä konttaukseen meni vissii 3viikkoa. Aika kauan mut sit se lähti. Tosin neiti oli silloi hytkytys aikaa jotai 5kk ja 6kk lähti älyttömää vauhtii konttaa eteenpäin. Ryömiminen jäi kokonaan pois.


Mä hätkähdyin eilen et vitsi mun pitää hakee kodinhoitotuki. Hirvee paperisota synty kun omistan metsää ja kelaan piti sit lähettää joku vero juttu. Papereita etittiin. Verotoimisisto ei antanu kunnollista papruu. No nyt meni niin että kopioitiin verokortti ja jos ei kelpaa ni tulee selvitys pyyntö.

Mäkin huomasin et tos kun lapset oli pois vklopun ni meni jätski paketti ja sipsi pussi noin vain. Mut se oli vaan et pakkomielle tunne. .


Kävin pitkästä aikaa kirppareilla. Löydettiin kivoi vaatteita tulevaan.
Ja ihana prinsessa mekko. Vähän piristi omaa mieltä näin syksyllä.

Ihana sisustaa kotia koriste valoilla. Kun on niin synkkää jo.

 

[Nodde]

Meillä on hytkytty tuossa konttaus asennossa ties montako viikkoa....ryömii edelleen vaan kovaa. Ei vieläkään istu, istuuko jo muiden pikkuset?? Tänään on kyllä sattunu ja tapahtunu koko ajan...ekaks en saa pojua nukkumaan sitte millään, viime yö oli suorastaan helvetti! Tunnin välein tuttia suuhun... vatsa taas kovalla, liittyy kai hampaisiin ja sitä sitten ollaan pari päivää kitisty. Tänään pää on kolissu oikeen urakalla millon mihinki ihme paikkoihin... poju on nyt sitte ruvennu repii kaikkea tavaraa suuhun ja sai tänää päällensä peltisen rasian täynnä tuikkuja, onneks ei oo tullu mitään näkyviä jälkiä! Kauheeta ku pitäis rullata koko poika kuplamuoviin!

 

[Aqqu84]

Meillä kun 7kk tuli täytee niin äkkäs konttauksen. Sitä ennen meni hyljetyylillä varmaan vajaan kuukauden. Ei istu ei,välillä toisen kannikan päällä jos jotai lelua näprä kaks sekuntia kun taas mennää.
Ruokailut meillä oli pari viikkoa yhtä helvettiä ja meinasin heittää jo hanskat tiskii et näkeköö sit nälkää jos niinkseen tuntuu.Mut sit alko maito uppoo ja nyt tänää taas soseet menny normaalii tapaan.Eilen bongasin sormella terävän reunan neidin suusta ja totesin et vihdoin se V:n hammas puhkes.
Yöt ollu pari viikkoa ihan syvältä.Viime yö meillä kanssa megapaska.Sai olla tota hyppyheikkii laittaas takas makuuasentoo kun pykän ittensä ylös. Meillä siis neiti herää kun unissaa kääntyy mahallee ja siihen ei osaa nukahtaa vaan lähtee sit kömpii ylös.Ihan vähä meinaa otsalohkoo kirraa kun ei oo saanu nukuttuu kunnolla pitkää aikaa ja päikkäreitä ei osaa ottaa.
Pääsin halloweenina pitkästä aikaa vähä humppailee tallin joka vuotisissa partyissa.Eipä paljoo tullu otettuu mut silti oli hyvä nousukas päällä ja ajoissa kotiinkin tuli mentyä eikä edes baariin.
Välillä tulee ajatuksia kans et nuoruus on nyt niiiin takana ja pitäis alkaa seuraavaa polvea kasvattaa tulevaa vartenvarten,suorastaan pelottavaa eikä tiedä osaako. Ja tulee myös fiilareita et haluis olla ihan yksin.Ei miestä eikä lasta koko päivässä tai pariin päivään.Linnottauis johonki mökkii keskellä ei mitää ja nukkuis ja olis vaan tekemättä mitää.

 

[ellinorsu]

.

 

[Sanoja]

Meillä ei vielä istuta ilman tukea, hassua sinänsä. Konttaus lähti eilen, 7kk 3pv :).

Mua kanssa väsytää hyvin nukkuvasta vauvasta huolimatta ihan megapaljon.

 

[Martza_91]

Meillä ei vielä kontata, konttausasentoon nousee ja hytkyy siinä, ehkä pian konttaa. Ryömimällä mennään lujaa. Meillä istutaan hienosti ilman tukea, ei heilu enää mihinkään suuntaan, itse on noussut istumaan vasta pari kertaa. Meillä ei noi yöt ole enää sujunu kauheen hyvin, tyttö herää edelleen joka yö huutamaan eikä rauhoitu kuin viereen. Mä en saa millään nukahdettua illalla ja tietenkin tyttö rupee huutaa just ku ite oon nukahtanu, oon antanu periksi ja ottanu viereen, en todella tiiä mistä toi johtuu, mun vieressä nukahtaa samantien ja joskus kokeilin ottaa heti illalla koko yöksi viereen, eipä herännyt kertaakaan. Onneksi sentäs nukkumaanmeno on aikastunu siihen 21-21.30 :)

Mua ei väsytä, nukun öisin tosi vähän mut silti oon pirtee, käsittämätöntä kun yleensä tähän aikaan vuodesta oon ku nukkuneen rukous aina. Viime yönäki nukkunu huimat 3h eikä oo väsy.

 

[Kitty]

Meillä ei liikuta vielä mihinkään. Toissapäivänä tuli 7 kk täyteen. Osaa kääntyä mutta ei viitsi. Hirvee sammakkoliikehdintä masullaan muttei ymmärrä mitä pitäis tehdä. Osaa istua ilman tukee hienosti kun laittaa istuvaan asentoon. Ei siis itse osaa siihen mennä.

Hampaita ei ollu näkyny ei kuulunu, nyt viikon sisällä niitä yhtäkkiä ilmesty kolme alaleukaan! Ei vielä kokonaan esillä mutta törröttää vähän.

 

[Sanoja]

Meillä ei vielä kontata, konttausasentoon nousee ja hytkyy siinä, ehkä pian konttaa. Ryömimällä mennään lujaa. Meillä istutaan hienosti ilman tukea, ei heilu enää mihinkään suuntaan, itse on noussut istumaan vasta pari kertaa. Meillä ei noi yöt ole enää sujunu kauheen hyvin, tyttö herää edelleen joka yö huutamaan eikä rauhoitu kuin viereen. .

Kuulostaisi mun korvaan siltä, että unikoulua kannattaisi kokeilla? Eikös unikoulun tarkoitus ole nimenomaan se, että yöt rauhottuisi ja lapsi opetettaisiin myös ilman äitiä nukahtamaan?

Meidän tyttö nukkuu ihan ylihyvin, mutta ollaan myös pyritty, että mies laittaa muutamana iltana nukkumaan. Jotta joskus voi olla vaikka tallilla siihen nukkumaankäyntiaikaan, eikä siitä tule katastrofia.

 

[Martza_91]

Joo täytyis kyl sitä unikoulua kokeilla, näin olen ajatellut pitemmän aikaa mutta sitten kuitenkin kun se huuto alkaa yöllä niin ei mulla olekkaan sydäntä siihen ja annan periksi. Täytyis saada itteensä niskasta kiinni, ehkä se olis helpompaa kun ite nukahtas ajoissa iltasin. Tyttö nukahtaa kyllä iltasin hienosti omaan sänkyynsä eikä ole merkitystä kumpi sen sinne laittaa.

 

[Tasse83]

Miten paljon teidän miehet osallistuu vauvan hoitoon?

Välillä tuntuu siltä, että musta on tullut yksinhuoltaja. Mies on töiden takia poissa viikolla joka päivä 7-17 ja ma, ke ja pe sillä on koulua 17-20.30. Neiti menee nukkumaan klo 21, eli ollaan sitten miehen vapautuessa jo iltapuuhissa, jotka jostain syystä on jääneet täysin mun hoidettavaksi. Torstai-illat (+sunnuntait) kuluvat treeneissä, ja esimerkiksi tänään, kun kuvittelin saavani vähän apua, mies tuli töistä kotiin ja sanoi olevansa tosi väsynyt. Mulkaisin sitä, niin se soitti äitinsä hoitamaan ja meni itse nukkuman pariksi tunniksi ennen treenejään. Mä sain sitten omaa aikaa, eli kävin kaupassa ostamassa miehelle ja vauvalle ruokaa ja viemässä lasit yms. kierrätykseen... imuroidakin piti, mutta kas kummaa aika ei riittänytkään. Kuulostaako ihan normaalilta?

Tänään taas sellainen olo, että voisin vetäistä litran jätskiä ja pistellä veitsellä miehen näköistä voodoo-nukkea. Suhde on siis tosi huonossa jamassa. Jos koitan puhua asioista tai auta armias itken väsymystäni jonain iltana, mies suuttuu ja syyttelee mua liian negatiiviseksi. Riitahan siitä tulee aina, kun mä kaipaisin vähän hellyyttä ja myötätuntoa ja toinen suuttuu. Välillä tekisi mieli pakata kimpsut ja kampsut... saisipahan sitten mieskin nukkua ne yhdeksän tunnin yöunet, jotka on kärsineet siitä, etten ole heti lykännyt öisin tissiä itkevän lapsen suuhun vaan olen yrittänyt rauhoittaa Lilliputin muilla keinoin.

Onneksi on tällainenkin paikka, jossa voi avautua. Nyt pakastimelle ja kiloja lisää lanteille.

 

[Martza_91]

Meillä mies osallistuu kyllä jonkin verran mutta mikään asia ei ole itsestäänselvyys, kaikesta pitää erikseen huomauttaa ja tuntuu että se on kuin vasemman jalan saapas.. meillä on tietyt ajat milloin tyttö saa kiinteitä ja mies tietää ne ajat kyllä mutta minä nekin joudun aina järkeilemään tai sitten joudun olemaan kädestä pitäen neuvomassa kun on niin vaikeeta ottaa jääpaloja pakastimesta ja lyödä mikroon. Jos tytölle täytyy pukea pihavaatteet, ei hällä ollenkaan ole käsitystä että mitä sille milloinkin puetaan. Mun pitää kyllä tietää kaikki ku ei hänellä oo kokemusta vauvoista. No mulla on yhtä paljon kun hänellä. Aamusin kun me noustaan tytön kanssa ni se jää nukkuun puo homees, on lomautettuna tällä hetkellä niin ei ole kiirus mihkään. Ei tuu kuuloonkaa et nousis tytön kans, ei ainakaa oma alotteisesti. Eli käytännössä mä teen kaiken, vaikka mies hoitas ni joudun neuvoo kädestä pitäen ja sitte ne kotityöt, mua niin rassaa ku mun tietääkseni yhdes asutaa ni ne kuuluu molemmille mut mulle ne jää. Meidän suhde on kans aika surkees kunnos tällä hetkellä, mua ottaa tossa miehessä niiin moni asia päähän, en viitti ees alottaa siitä. Mä en oo herkkuja kiskonut melki lainkaan mut mulle on tullu jostai hirvee tupakin himo, 2,5v oon ollu polttamatta mutta ehkä tää ketutus tota äijää kohtaan on herättäny vanhat himot, ehkä mä pysyn vahvana ja syön ennemmin suklaata vaikka.

Meillä on tää viikko yöt menny tosi hienosti. Tyttö on nukkunut yöt kokonaan omassa sängyssään. Edelleen on kerran herännyt siihen kun on kääntyillyt mutta on nukahtanut uusiksi kun olen antanu tutin ja hiukan silittänyt. Vaikka tuo äijä repii hermot riekaleiksi, vauvan kanssa on todella ihanaa. :)

 

[HoosiAnna]

Suurimmalla osalla on varmaan samanlaisia kokemuksia miestensä kanssa. Valitettavasti joudun myös liittymään kerhoon

 

[Nodde]

Meillä miehen osallistuminen on kans vähä niin ja näin....kaikesta pitää sanoa ja muistuttaa...joskus mennä ite perässä ja tehä ite. Mies oli lomalla lokakuun ja yhtenäkään aamuna ei noussu pojun kanssa aamusta, jäi kuorsaamaan ja mentiin aina herättää viim 10 aikaa ja sekin tuntu olevan välillä liian aikasi ku oli pelannu pleikkaa puol yötä. huomautin ja sanoin olevani tosi väsyny ku ei tosiaan oo montaa yötä menny ilman heräämistä...sano kyllä heräävänsä joku aamu, mutta sitä aamua ei tullu. Ihmetteli usein miks en menny päikkäreille, siihen oon sanonu joka kerta että en osaa nukkua päivällä. kotityöt teen täysin yksin, hyvä ku äijä saa ees tiskit koneeseen...tästä siivoomisesta ollaan kinattu ja helpommalla pääsen ku teen ite ja saapa mies leikittää poikaa sen aikaa.
Mitään harrastuksia en kerkee ja kaverit tulee kylään tai otan pojua mukaan jos mies töissä. Joskus mies tietysti hoitaa pojua ku käyn moikkaa kavereita ja pystyn olee pois n.2-3h koska tuntuu että mies ei edelleen tunne yhtään noita ruoka aikoja...aina niillä on kuitenki ollu hirveen kivaa kahestaan ja poju on kyllä isän poika, hirvee riemu ku mies tulee töistä.

Mutta kai tää tästä paranee....

 

[Sanoja]

Se taitaa olla miesten yleinen ominaisuus, että ei ne tee mitään automaattisesti. Ärsyttää, kun jokainen asia pitää pyytää! "laittaisitko pyykit kuivumaan, tyhjentäisitkö tiskikoneen, veisitkö roskat". Miksie miehet ymmärrä tehä niitä ilman erillistä pyytämistä?? Ja mä en jaksa oottaa niin kauaa mitään sanomatta, että ne asiat tapahtuisi itekseen. Eihän ne puhtaat astiat siellä tiskikoneessa vuorokautta oottele?

Ja tuo yllämainittu johtaa siihen, että "naiset nalkuttaa ja valittaa".

Meillä kyllä voi suhde oikein mainiosti, mutta käy hermoille tää kotona oleminen ja ainainen kotitöiden yksin tekeminen. Vauvan kanssa mies auttaa mielestäni ihan hyvin, välillä tosin on jotain kommunikaatio-ongelmia...

 

[Tasse83]

Juu, meillä mies sanoi, ettei huomaa, että pitäisi imuroida, laittaa tiskit koneeseen, pyykätä jne. kun ei häntä häiritse pyykkipinot ja likaiset lautaset tai kahdeksan lasia tietokonepöydällä. Sovittiin että sanon, mitä pitää tehdä ja ylläri ylläri, nyt mä sitten kuulemma valitan jatkuvasti. Mä teen kohta sellaisen kotityölistan jääkaapin oveen. Saapahan sitten laittaa rastin ruutuun ja tarkistaa, onko päivän työt tehty.

Eniten varmaan harmittaa se, että mies pitää mua outona, kun mun mielestä vähintään kerran viikossa on siivottava ja tavarat pitäisi laittaa paikalleen. Se on tottunut siihen, että sen äiti on käynyt siistimässä paikkoja sen jäljiltä... eikä se edes ole tajunnut sitä itse. Ärsyttää myös se, että anoppi edelleen hoitaa aikuisen miehen asioita (hyväähän se tarkoittaa, mutta kun ei tuo mies aikuistu tällä tavalla). Kun olen varovasti maininnut asiasta, anoppi toteaa, etteivät miehet osaa tehdä. No, eivät kyllä opikaan, jos kaikki hoidetaan puolesta... ja kyllä mulla exä siivosi ja laittoi ruokaa, romanttisia yllätyksiäkin järjesti (tosin valehteli ja petti ja komensi anorektikkoa salille)... pitäisi lopettaa tää vertailu. En vain haluaisi alistua siihen "naisen rooliin". Nyt voin tehdä hommia, kun olen kotona, mutta puoliksi pitäisi asiat hoitaa, kun palaan töihin.

Ai niin, ja kummasti pienikin kiitos auttaa jaksamaan, mutta jos toinen ei edes huomaa, että talo on siivottu ja ruoka on pöydässä, kun tulee kotiin, niin alkaa välillä kenkuttaa. Tämä kuuluisi varmaan sinne potutusketjuun...