Marraskuun mietteet

Meillä on yöt olleet nyt vähän rikkinäisiä myös, mutta liitän sen yläetuhampaisiin, jotka ovat tuloillaan. Mette herää yleensä siinä kahden aikaan itkeskelemään. Tassuttamisella rauhoittuu hyvin, mutta itku jatkuu heti kun irroittaa. Tassuttamisessa voi siis mennä parikin tuntia aina yöllä. Selkä vääränä sitten siinä pinniksen vierellä kun pohja on alhaalla. Kun lopulta nukahtaa niin sitten nukkuu ehkä klo 4-6, jolloin haluaa maitoa. Sen jälkeen nukahtaa kyllä vielä uudestaan. Tuo ensimmäinen herääminen on se, joka multa vie voimia kovasti. Ei se nyt niin hirveältä ole tuntunut kun ei tuon haasteellisempi tapaus ole, mutta uni menee pahassa kohtaa katki pitkäksi aikaa. En tiedä onko sitten tästä univajeesta seurausta se, että olen alkanut pyörtyillä. Eilen pimeni 5 minuuttia sen jälkeen kun olin vienyt illalla Meten unille. Tänään pyörryin kun se söi syöttötuolissa välipalaa ja toisen kerran päivällisaikoihin. Tosi kurja tunne olla täällä kahden sen kanssa kun en tiedä pysynkö pystyssä. Mies on iltavuorossa tämän viikon, eli olen melkein koko päivän kahden sen kanssa.

Te, joilla yöt on tosi rikkonaisia: onko teillä selkeä päivärytmi? Aikanaan kun puhuin yhden lasten uniasiantuntijan kanssa niin hän sanoi, että lasten/vauvojen unikoulun tulee lähteä nimenomaa aamusta liikkeelle. Lasta ei voi unikouluttaa pelkästään muuttamalla toimintatapoja yöllä. Lapsi heijastaa yöllä päivän tapahtumia. Kun päivässä on selkeä, turvallinen, toimiva ja aktiivinen rytmi niin monesti jo se helpottaa öitä. Näin hän siis sanoi ja itse voin allekirjoittaa tuon ainakin meillä. Että ei riitä, että iltarutiinit hoidetaan tietyllä tapaa vaan koko päivässä on hyvä olla tietty perusrytmi. Ei nämä konstit varmasti kaikille auta/riitä ja ehkä olette jo huolehtineetkin päivän sisällön kuntoon, mutta tuli vaan mieleen. :)

Päiväunet menee nyt taas paremmin meillä. Kahtenä päivänä on nukkunut ilman hyysäilyjä 3 h putkeen. Se tuo kyllä hirveesti voimavaroja itselle kun tuo nukkuu hyvät päikkärit.

Kaikenkaikkiaan meillä menee tosi mukavasti nykyään. Mette tuntuu helpolta lapselta ja sen kanssa on mukavaa puuhailla. Ehkä tässä hiljalleen saan itsenikin taas tolpilleen...
 
Jee!!! Vaikuttais siltä, että aamupäivällä nukutaan kahen tunnin unet 10-12 ja sitten iltapäivällä lyhyet, 40-50min, mutta herää iloisena ja levänneenä eli jeeeee!!

Yöunille nukahtaminen on ollu nyt ihan hullua ja olen poikennut tosta Pantleysta, mutta taidanpa palata siihen ja toivoa, että parin viikon sisään onnistuisi. Pääsisi sitten hyvillä mielin sinne sädetykseen, mikäli se nyt on edes tarpeen.

Mutta piti sitä sanoa, että päivärytmit on aika kohallaan, etenkin nyt kun nä unet näyttää pikku hiljaa vakiintuvan. Viime yönä herättiin vissiin se nelisen kertaa, mutta taisi johtua ehkä siitä, ettei illalla puuro uponnut. Taisi jäädä vähän nälkä.

Ja vinkki niille, joilla sattuu olemaan samanlainen aamusyöjä kuin meillä, eli aamupala ei juurikaan maita tai jos puuro muuten vaan tökkii: kokeilin tarjota talk muruja jogurtin kanssa ja upposi! Innolla lusikoi tai sormeili :) Haarukkaharjoitukset on muuten hassuja, Aleksi saattaa välillä metsästää haarukalla kauankin jotain palasta ja kun sen saa, irroittaa toisella kädellä palan haarukasta ja aloittaa alusta :D Hirveä himo sillä olis harjotella noita välineitä, jos on lusikka tai haarukka kädessä niin ei syömisestä meinaa tulla mitään, koska välttelee sillon sormin syömistä ja yrittää tsempata välineillä, mikä taas ei aina onnistu. Hulvaton tapaus.

Muutenkin hurja huumorimies, kauhea flirttailija, irvistelijä, kikattelija, pelleilijä ja ties mikä. Välillä ihan hullua meno täällä. Illatkin on usein todella vaikeita rauhottaa, kun Aleksi hihkuu ja yrittää juosta karkuun kun vähänkin ojentaa pyjamaa sen suuntaan. Yritän puhella rauhallisesti yms. ja toinen vaan kikattaa ja remuaa :D Varsinkin kun isi on kotona iltapuuhien aikaan. Eilen olikin rauhallista, kun oltiin kahestaan koko päivä :)

Kävelystä ei puutu enää kuin lopullinen rohkeus. Kävelee ihan itse hyvin, mutta etsii yleensä aina käden turvaksi. Luottaa siihen käteen hetkittäin paljon, mutta usein kävellään vaan vieretysten käsi kädessä. Se on jotenkin ihanan hellyyttävää <3 Mutta on tä ollu rasittava vaihe, kädet on koko ajan sidottuna tohon kiitäjään, kun ei mitään muuta ole halunnut tehdä kuin kävellä ja kävellä ja kävellä. Ne on ihania hetkiä, kun malttaa istua ja tutkia asioita lattialta käsin. Kunnes taas mennään :)
 
Päivärytmi on meillä myös ollut samanlainen jo tosi pitkään. Me ollaan tuumittu, että meillä vaan yksinkertaisesti nukutaan  yöllä huonosti. Ollaan nukuttu lähes koko neidin elämä. Pari ensimmäistä kuukautta muistaakseni meni ihan hyvin mutta sitten alkoi kaikenlainen hulina. Nyt on havaittavissa läheisyyden kaipuuta, johtuuko sitten yösyönnin lopettamisesta vai onko iän mukanaan tuoma juttu, tiedä häntä.
Voimia meemille! Toivottavasti saat pyörtyilyn aisoihin tai apua itsellesi päiväsaikaan. Tuntuu hurjalta ajatus, että pyörtyisin kesken ruokailun. Neiti tulisi alas tuolista heti, nousee tuolissa seisomaan moneen kertaan ja kiipeäisi pyödellekin, jos päästäisin.
 
Talk muroista piti kysyä. En ole vielä muistanut niitä kaupasta haeskella vaikka pitkän aikaa olen niitä meinannut neidille hommata. Löytyykö niitä ihan tavan pikkukaupasta? Meillä kun nuo isot marketit ja erikoiskaupat on aika kaukana...

 
Hurtti, en tiedä, olen aina sattunut olemaan isossa S-marketissa niitä ostaessani. Murohyllystä kuitenkin löytyy, jos on löytyäkseen.

Niin ja meemi, ootko käynyt lääkärissä tms. tuosta pyörtyilystä vielä? Syötkö hyvin, voisko liittyä verensokereihin? Tai nestevajetta?
 
Kävin lääkärissä viikko sitten. Lääkäri oli sitä mieltä, että ei haittaa vaikka valvon yöt ja olen väsynyt, koska mä olen kotona ja voin sitten vaikka nukkua päiväunia (ihan kuin saisin päivällä yhtään sen enempää nukuttua). Mutta kuitenkin pointti oli siis, että apua tulee vasta jos töihin olen menossa. Määräsi se tukun labroja (mm. kilppariarvot), joissa kävin torstaina. Tiistaina se taas soittaa niistä tuloksista saapa nähdä löytyykö mitään. Terapiassa oon myös alkanut käymään ja se onkin ollut nyt yllättävänkin rankkaa. Migreeni tekee tässä just tuloaan ja on aika köhlä olo. :(

Mitä on talk-murot? Onko niillä jotain tekemistä talkkunajauhon kanssa, mitä mä söin kun olin lapsi?

 
Talk-murut löytyivät meidänkin kaupasta. Niissä vaan harmikseni on yllättävän paljon suolaa. Kuvittelin, että niissä ei sitä juurikaan olisi kun sormiruokailijat niitä ahkerasti käyttävät jo pienestä pitäen. Talkkunasta ne on tosiaan tehty, ihan hyvän makuisia minusta ovat ja näyttävät ne neidillekin maistuvan.
 
Tervehdys pitkästä aikaa...

Peekaylle onnittelut pikkuprinssistä näin vähän jälkijunassa. En aiemmin ole yksinkertaisesti muistanut onnitella. Ajatella, että sinä olet jo toisenkin ehtinyt joulukuisen lisäksi pyöräyttää ja täällä ei edelleenkään ole tuon 11-kuisen jäljiltä ensimmäisiäkään kuukautisia ollut. No, toisaalta samantekevää vaikkei koskaan tulisikaan (sitten voin vähän kaivata, jos joskus alan kaivata ihan tosissani vielä yhtä lasta - tai niitä lapsukaisten toivomia kolmosia).

Meillä elämä on varsin kiireistä, kun tuo yksi kiitäjä oppi kävelemään ilman tukea muutama viikko sitten. Sitähän ei enää pidättele enää mikään, joka paikkaan pitää kiivetä ja pää edellähän sitten aina tultaisiin lattiaan, jos itse saisi päättää. Muutaman kerran on kolahtanutkin, mutta eipä kauan mokomia muistella. Tuo oli mukana Taysissa kuukausi sitten, kun käytiin viimeksi tytön kanssa siellä ja silloin olin ihan valmis viemään pojan synnytysosastolle ja vaihtamaan sen sellaiseen ihanaan paikallaan pysyvään vastasyntyneeseen. Nimittäin siellä meidän vauva painui kontaten vuoronvaihtoon tulevien lääkärien ja hoitajien seassa eikä paljon taakseen vilkuillut, ihan hikipäässä sai mokoman karkailijan perässä juosta.

Eipä kai tässä muuten mitään kummempaa. Hyvää 1-vuotissynttäriä kaikille, kun ne piakkoin koittavat!

 
Olipa mukava lukea tättäränkin kuulumisia. :)

Harvoin tulee tänne nykysin kirjoiteltua, vaikka melkein joka päivä käyn katsomassa, oisko joku jotain kirjotellut.

Kasperi lähti reilu viikko sitten kävelemään. Nyt kävellä tepsuttelee jo ympäri kotia. Hellyttävän näköstä, mutta toisaalta olo on haikeakin - miten meiän vauva voi olla jo noin iso?

Viimeiset pari viikkoa yöt on ollut meillä hyviä. Kasperi päätti itse, että imetys on nyt loppu. Tissi ei enää kelvannut ollenkaan ja kai sen myötä sitten yötkin parani. Pitkä aika mentiin, niin että sain poika suostui rinnalle vain ollessaan väsynyt, joten imetys alkoi olla melko yöpainotteista.. Nykysin poika herää muutaman kerran yössä kitisemään, mutta nukahtaa heti uudelleen, kun lykkää tutin suuhun. Muutamana yönä on jopa nukkunut koko yön heräämättä kertaakaan, mikä on aivan ennen kuulumatonta meillä. Kun nyt vielä itekkin oppis taas nukkumaan.. 

Mukavaa talven odotusta kaikille! :)
 
Ei ne talkkunapallerot niin suolasia ole, vähäsuolaisiksi on luokiteltu. Onhan leivässäkin suolaa. Eri asia jos syö pakettitolkulla. Meilläkin on nyt rajotettu vaan noihin aamuihin niiden syönti. Leipääkin voi kuitenkin syödä kaksikin viipaletta päivässä, mikä on varmaan enemmän ku yksikään alle vuoden ikänen edes söisi. No okei, jos joka aterialla tarjois.

meemi, pakko taas todeta, että kyllä on lääkäreitä joka lähtöön. Vähän ku olis sanonu "ai sä oot kotiäitinä, no sehän on helppoo ja stressitöntä, mikäs ongelma siinä on, että pyörtyilet välillä alle vuoden ikäsen lapsen seurassa, saathan sä kotona levätä" Huoh. Ja mun kirurgi taas varta vasten kysy, että onko siitä jotain apua jos se kirjottaa mulle sairaslomaa, vaikka oon hoitovapaalla. Olis sitä voinu ehkä saada nyhdettyä Kelalta lisää rahaa, mutten jaksa siihen hommaan lähteä.

Niin eli toisesta leikkauskesta olen nyt kotiutunut. Hirvee reissu, karseita huonetovereita, jotka melskas ja meuhkas, eli vaikka olin yön sairaalassa, en saanut sen enempää levättyä ku kotonakaan. Itse asiassa kotona olis saanu varmaan enemmänkin. Nyt sitten kuukauden sisään aika syöpälääkärille ja siitä sitten saman tien todnäk radiojodihoitoon ja eristys alkakoon. Saa nähdä. Paskat viikot on sitä ennen vielä edessä kun ei saa tyroksiinia syödä eli mun olotila tulee olemaan parin viikon päästä aika karmea. Väsymystä, huimausta, pyörryttämistä jne. Hienoa varmaan olla kotona Aleksin kanssa. Kyllä syöpä on paska tauti. Joku ikäraja sillekin pitäs olla. Erityisesti toi eristyshomma ketuttaa ja ottaa aivoon, imetyksen pakkolopettamisen lisäksi. Mutta pitää nyt hetkeks siirtää se taka-alalle, miettiä Aksun synttäreitä ja kerätä voimia. Tietysti toi lapsenhoito pitää jotenin järkätä tolle ajalle, mutta muuten pitää nyt rauhottaa mieli ja odottaa keskustelua syöpälääkärin kanssa.

Joo, eipä tässä muuta tähän hätään. Zoellakin aikainen kävelijä siellä! :)
 

Pitkästä aiaka täällä. :) Peekaylle onnittelut vaavista! =) Täällä vielä odotellaan ja onneksemme VAIN yksi poika tulossa<3

Meillä myös rikkonaiset yöt. Herää AINA 1-3 aikaan huutaan jalähes mikään ei auta. Huutaa sen parisen tuntia, tassuteltu on jo pitkän aikaa, joskus harvon auttaa, mutta yleensä sekään ei. Maidosta on luovuttu jo pari kk sitten, sairaana ollessa sai kyllä maitoa, mutta ei enää sitä anneta.On kyllä ressiä, kun nukkunut jo pari kk niiiin huonosti. :/ toivottavasti yöt rauhoittuu ennen kun pikkuveli syntyy. Neiti on päivällä itse aurinko, nukkuu hyvin kahdet päiväunet ja touhuaa koko ajan, kävelee kävelykärryllä koko ajan, seisoo itse ilman tukea hetkittäin, ja kävelee,kun pitää kädestä kii, mutta ei yksin kävele, vielä. Toisaalta helpotus. kunhan vaan oppii käveleen ennen kun pikkuveli syntyy.

Melkoistavälillä raahata tuota tyttöä, kun maha alkaa olla jo vähän tiellä, selvästi isompi maha kun neitiä oottaessa on nyt. Selkäkin kramppailee ja vatsaan sattuu, mutta muutoin loistavasti mennyt tää raskaus. Hb vaan 100 ja huonot yöunet aina niin melko väsynyt oon ollut. Mutta joulua niin oottelen tässä ja touhuilen kaikkea. :)

Että hauskaa joulunodotusta vaan kaikille! :D
 
Voi että kuinka tuo aika rientää,..olen käynyt täällä juttuja lueskelemassa mutta en ole ehtinyt jostain syystä kirjuutella. Meillä siis neiti täyttää 1 adventtisunnuntaina 11kk ja sitten odotellaan niitä suuria 1vuotis synttäreitä. Me asustellaan tätä nykyä Nokialla, muutettiin tänne viime kuun keskivaiheilla. Olen hoitovapaalla ja ihmettelen kovasti tuota ajankulumisen nopeutta...nää påivät vaan hurahtaa!

Ihanaa kun viime yönä oli pakkasyö ja nyt paistaa aurinko, odottelen kovasti jo talvea. Jos se helpottaisi tätä lattioiden hiekkaisuutta (kun talossamme asuu tätä nykyä 4 koiraa(tosin kaksi pentua;)..)

Ihania aurinkoisia päiviä kaikille:)!
 
Aika rientää tosiaan välillä liiankin rivakkaa tahtia. :) Touhua tuntuu olevan paljon jokaiselle päivälle vaikka  "vain" kotona olenkin... Ja kohta, ihan kohta, pitäisi asennoitua työntekoon kuukauden ajaksi. Mies jää neidin kanssa kotiin ja minä menen ihmettelemään työelämää. Olen valmistellut itseäni valmistelemalle neitiä äidin poissaoloon... :) Iltavuoron tekeminen on vielä peikkona mielessä muuten uskon kyllä, että iskä ja neiti pärjäävät keskenään.

Yömaidon poisjättäminen on tuottanut tuloksia, toivottuja sellaisia. Eli hyvin ollaan nukuttu jo usein. Viime yönä taisi tulla uusi ennätys, herättiin ensimmäisen kerran vasta vähän jälkeen viiden. Ja mies on huomannut muutoksen minussa. Olen tullut takaisin, väsymys alkaa siis helpottaa. Vaikka tuntuukin, että nyt väsyttää sitä enemmän mitä paremmin saa nukkua.

Kirpeitä pakkasaamuja kaikille! Ja mukava oli nähdä teistä muutamia! Kertokaa kun suunnittelette uutta tapaamista.
 
Kiitos onnitteluista! :) Ja olipa tosiaan ihana kuulla tättärästäkin täällä pitkästä aikaa. Mulla on nykyään niin kiire näitten kahden kanssa, etten tahdo ehtiä laskujakaan maksaa... huoh.

Olivia kävelee tuommosen kävelyhässäkän kanssa ympäriinsä ja haluais vaan aina ja kaikkialla koko ajan kävellä. Eli tarttis koko ajan kävelyttää (=pitää käsistä kiinni). Jospa se tässä pian sitte oppii ihan ite kävelemään. Konttaamisen oppi vasta tuossa pari viikkoa sitten, ja vieläki ryömii mieluummin ku konttaa, kun se konttaaminen on hänen mielestään liian hidasta. :)

Tättärältä pitikin kysyä vinkkejä, että miten ihmeessä mä sitte parin kuukauden päästä pystyn ollenkaan tekemään mitään, kun Olivia varmaan sit jo kävelee ja tuo poitsu sitten kai jo alkaa ainakin kääntymään... Enhän mä voi jättää niitä hetkeksikään silmistäni... kauhistuttaa jo valmiiks...
 
Kirjotellaanpas tänne kuulumisia, kun tuo meiän pieni nuhanenä näyttää ottavan megapitkät päikkärit, eikä mammakaan jaksa tehdä muuta kuin notkua koneella. :)

Kai tän voi kertoa täälläkin: meille on tulossa vauva. Aikamoinen yllätysvauva onkin. :) Ihmettelin jatkuvaa huonoa oloa, kun enhän mä raskaana voinut olla, kun menkat oli tullut ihan normaalisti. Lopulta kuitenki tein tuossa puolitoista viikkoa sitten testin ja positiivistahan se näytti. Sitten alkoki kuumeinen miettiminen, että kuinhan pitkällä tämä voi olla, kun edelliset "menkat" oli ollu vaan pari viikkoa aikasemmin. Ehdinpä siinä käydä mielessä läpi keskenmenot ja kohdunulkoiset raskaudetkin.. Onneksi Kasperilla sattu samalle päivälle neuvola-aika, niin pääsin saman tien ultraan. Ultrassa paljastuikin varsinainen salamatkustaja, terkan mittausten mukaan raskausviikkoja oli jo noin 15. Eilen kävin sitten gynekologilla tarkemmassa ultrauksessa ja lasketuksi ajaksi saatiin 2.5. Salamatkustajalla on onneksi vuodoista huolimatta kaikki hyvin. Gynekään ei osannu vuodoille mitään selitystä sanoa, mutta niistä ei oo ollu vauvalle mitään vahinkoa. Täytyy vaan toivoa, ettei niitä enää tulis. Ihan hassuahan tää on, olla nyt yhtäkkiä näin pitkällä raskaana. :) Nyt jälkeenpäin on kyllä tullut mieleen monta juttua, joista nyt aattelee, että oishan mun nyt ainaki siitä ja siitä pitäny tajuta..

Kasperista on tullut melkoinen menijä. Ei poika enää paljon kontata malta, kun koko ajan pitää vaan kävellä ja kävellä ja kävellä. Poika kiertää vaikka ympyrää huoneessa, jos ei muualle pääsee. :) Ja isin poika tuo on. Kun isi on kotona, niin Kasperi on kokoajan siellä missä isikin. Äiti on ihan tylsää seuraa. Eilen poika oli mun neuvolakäynnin ajan mummulassa hoidossa ja oli sielläkin vaan huudellut isiä.  
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top