Marinat

S

saaristotonttu

Satasella mukana keskusteluissa
Kaikki mahdolliset marinat tänne. Antaa tulla kaikki mikä ärsyttää!

Aloitan sillä aamulla hieman otti päähän polkea esikoisen kera rankkasateessa päiväkotiin ja sieltä 9km töihin! Onko järkee vai ei?!

Ainainen pahoinvointi!!!
 
Hei joo! Saakelin seinänaapuri varmaan saikulla tai jotain, alkoi tasan just sillon soittaa musaa kun poika nukahti päikkäreille! Ja ite oon vielä kipeä! Manasin sille jo seinän takaa itsekseni jos asteenkin nousee ni meen möykkää oven taakse ja päästän flunssaraskausärsytykseni sen niskaan!
 
Minäkin! Kesken vapaapäivän täytyi töihin ajaa 40km suuntaansa 15min palaverin takia, hieman jos turhautti! Ja mitään uutta ei siinäkään palaverissa ollut.:mad: Onneksi sentään pomon luvalla saa matkaan menneen ajan laittaa myös työajaksi :)
 
Täällä käyty tänään istukkabiopsiassa, jota ei kuitenkaan voitu ottaa. Hematooman takia olisi keskenmenonriski ollut turhan suuri, joten varattiin kolmen viikon päähän lapsivesipunktioaika. Kyllä siinä pienet itkut pääsi, kun ei jaksais millään odottaa enää! :sad001
 
Tämä ainainen huono olo ja nälkä (mutta mitään ei tee mieli syödä) ja loputon väsymys, mutta ei saa nukuttua! Päiviä lasketaan millon tää helpottais!! :wink
 
Kolme päivää kestänyt päänsäky (migreeni), joka onneksi nyt on jo helpottanut.. Unohdin kysyä saanko ottaa migreenilääkettä, enkä sitten uskaltanut ottaa viikonloppuna.. Menin panadolilla, ei mitään vaikutusta. Sitten Buranalla, helpotti hetkeksi kunnes tuli takaisin.. Huoh.. Pitää muistaa ens neuvolassa kysyä nuista lääkkeistä.
 
musamama, oon nyt ottanu panadolin ja buranan sekoitusta migreeniin, jos ei oo muuten lähtenyt. Soitin tossa jokusen viikkoa sitten yöllä päivystykseen kun vaan yökkäsin ja päänsärky alko aina uudestaan sen jälkeen. Kerroin olevani raskaana ja se käski ottaa (vähän veden kanssa kun voin niin pahoin) 1g panadolia ja 1,5 400mg buranaa. Oon joskus toistekin pahaan migreeniin sitten ottanut gramman panadolia ja yhen buranan.
 
Ei sydänääniä kuunneltu neuvolassa tänään. No 9+5 ja ultraan ainakin 2 viikkoa aikaa. Haluan kuulla ja nähdä elonmerkkejä!
 
Mies ärsyttää aivan todella paljon tällä hetkellä! Kaikki taitaa pyöriä herran navan ympärillä ja muiden voinnista viis! Perun sanani et ymmärtäis raskauden tuomat haasteet. Toivottavasti taas joku älytön vaihe!
 
Flunssan oon saanut jostain, väsyttää, mummoni kuolee syöpään varmaan ennen kuin ehtii nähdä vauvan, ja onkohan mulla ees vauvaa tulossa (hemmetin epätietoisuus, epäluulo ja epävarmuus) + mies raivostuttaa taas... Tässä tälle päivälle marinaa kerrakseen... :sad001
 
Saaristotonttu hormoonit valloilleen ja miehelle huutia, josko siitä rauhoittuisi :/
Pöllönen kovasti voimia sinne :sad001
Saakelin unettomuus, ja sit aamusta nukuttais kun poika jo meuhkaa ja mies töissä ja sit päikkäriaikaan ei saa kuitenkaan unta.
 
Hitsin työt rajoittaa mun elämää...nukkuisin mieluummin. Tein äsken yhtä luentoa ja meni ihan liikaa aikaa. No nyt ei tietty tule enää uni ja kello soi kuudelta. Mä niin nukun koko viikonlopun....
 
Noniin... Tuossa pari kirjoitusta aikaisemmin marisin että mummo varmaan kuolee ennen kuin näkee vauvan huhtikuussa. Tänään muutama tunti sitten mummo kuoli. Aika yllättäen kuitenkin koska vointi ei ollut niin huono. Onneksi sentään älysin kertoa mummolle raskaudesta ja näyttää tuon 12rv:n ultrakuvan. Mummo ehti onnitella. Tämä lohduttaa minua valtavassa surussa.
 
Osanottoni pöllönen. Mulla oli vähän vastaava tilanne v 2010, tosin mummu sai yllättäin aivoverenvuodon. Sen verran oli sairaalassa vielä tajuissaan pari päivää, et ehdin kertoo, et jos tyttö tulee, hänet nimetään Elliksi Mummun mukaan. Tähän ainoastaan pystyi reagoimaan kättä puristamalla ja seuraavana aamuna hän nukkui pois. Pienistä asioista lohtua, vaikka suru on suuri.. Nää on niin vaikeita asioita ja raskausaikana vielä hormoonit kaupan päälle. Jaksamista!
 
Osanotto minultakin. Ihana että olit ehtiny kertomaan kuitenkin. Voimia!
 
Minunkin mummu kuoli kun odotin esikoista 2 vuotta sitten. Äitienpäivän iltana. Asutaan kaukana ja soitin hänelle onnittelut sairaalaan. Vasta silloin tajusin miten väsyneeltä hän kuulosti. Hänkin onnitteli minua koska tiesi raskaudesta vaikkei lapseni ollut vielä syntynyt. Olen niin onnellinen että ehdin soittaa ja vielä puhua hänelle.
 
Osanottoni pöllönen!

Ajattelin marista omalta osaltani nyt tietysti vähän pienemmästä murheesta kuin läheisen menetys, mutta mulla on kauhean yksinäistä. Samalla paikkakunnalla asuu tasan yksi kaverini ja mekin näemme yleensä vain parin viikon välein jos silloinkaan. Nytkin viime tapaamisesta on kohta kuukausi. Aina kun sovitaan tapaaminen niin jompikumpi joutuu jostain syystä perumaan. Ollaanhan sitä tietysti juteltu puhelimen välityksellä yms aina välillä, mutta nyt on alkanut tuntua siltä ettei hänellä ole aikaa edes siihen, vaikka minusta hänen elämänsä näyttää erittäinkin kiireettömältä. Eihän sitä tietysti toinen voi tietää, mutta hän on lapseton ja työtön niin voisi kuvitella aikaa riittävän. Sukulaisista ei juuri ole juttukumppaneiksi, joten joudun pitkälti turvaamaan mieheeni. Häntä tämä ei onneksi paljoakaan haittaa, mutta tietysti on annettava omaa aikaa hänellekin ja hänen on tavattava omia ystäviään. Nytkin hän on ystäviensä kanssa, itekin oisin halunnut mennä jonnekin vaikka vähän väsyttääkin, kun kotona yksin on tosiaan tullut oltua aivan riittävästi, ihan liikaakin. Muutenkaan kavereita ei ole paljoa, oikeastaan vain tämä nyt hieman etääntynyt samalla paikkakunnalla asuva ja loput sitten sellaisia ettei tule kyllä oikein sovittua tapaamisia, poiketaan kahville jos jossain nähdään... Ois kiva löytää vaikka joku odottajaryhmä alueeltani jossa käydä vaikka kerran viikossa, mutta useammista googlailuista huolimatta en ole sellaista löytänyt.
 
Ginger ymmärrän hyvin sua ! Toki ois tärkeää että ois niitä omiakin ystäviä, vaikka puolison kanssa kaksin paljon viihtyykin. Mulla vähän sama tilanne... Muutettu paikkakunnalla, jossa ei tuttuja, eikä sukua :/ Puhelimen kautta muutamiin ystäviin pidän yhteyttä ja koulussa näen joitain. Mutta just esim lenkkikavereitakaan ei ole.
Onkohan sillä sun kaverilla jotain muuta syytä sitten kuin kiire ettei halua nähdä? Esim jos on masennusta tai muuta mielen päällä, niin ei aina löydä aikaa/voimia
hyvillekään ystäville. Kannattaa yrittää pitää yhteyttä jos vaan itse jaksaa.
Ja itse ainakin toivon että löytyis esim neuvolan tai kerhojen myötä lapsen kanssa sitten muita äitejä ystäviksi :) Joskushan ystäväpiiritkin vaan muuttuu elämäntilanteiden myötä
 
Kiitos kaikille! Mummo oli niin rakas ja tärkeä minulle ja koko hänen perheelleen ja lapsenlapsilleen. Minä itkeä tihrustin ja muut koko ajan lohdutteli minua, herkistelin vähän väliä. Olin siis katsomassa kun mummo oli kuolleena sairaalapetillään ja vietiin pois. Vietimme hänen vierellään vielä hetken. Muut pysty aika rauhallisesti olemaan joten tosiaankin muutamat itkut oisin ehkä itkeny vähemmän jos nämä hormonit ei näin jylläisi...
 
Voi että, otan osaa pöllönen! Eihän tässä oikeen ite enään osaa valittaa mitään kun näitä juttuja täällä lukee :angelic:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top