Maaliskuun juttelut

[Kauralakritsi]

Vieläkö täällä käy keskustelijoita vai ovatko kaikki siirtyneet salaiselle puolelle?

Itse uskaltauduin alkuraskauden epävarmojen tuntemusten vuoksi rekisteröitymään vasta nyt, kun tuli täyteen 12+0. Meillä olisi siis ensimmäinen lapsi nyt tulossa ja taustalla on n. 6. rv keskenmeno, joka varsinkin alussa aiheutti ahdistusta. Ensi viikolla olisi ultra. Varhaisultrassa käytiin, kun mittarissa oli 7+5 ja siellä mitattuna tulos vastasi omia laskuja.

Miten muuten muilla, onko puoliso ollut/tuleeko olemaan mukana neuvolakäynnillä ja ultrissa?

Minulla oli mies mukana varhaisultrassa ja 1. neuvolassa. En kyllä olisi ilman häntä selvinnyt niistä, kun olin niin herkillä. Uskon, että mies tulee olemaan jatkossa myös mukana lähes kaikilla käynneillä.

 

[Maarne]

Täällä käyn säännöllisesti seuraamassa, vielä en pääse salaiselle puolelle . Kiva että liityit mukaan!
Puoliso on ollut mukana sekä ultrissa että neuvolassa. Kaikki on molemmille uutta ja ihmeellistä
Me uskallettiin vasta nt ultran jälkeen kertoa perheelle ja muutamille ystäville.

 

[Hansski]

Salaisella puolella on aktiivisempaa :)
Meillä ihan sama tilanne, syksyllä keskenmeno viikolla 6, tämä on ollut alusta saakka yhtä jännittämistä. Nyt viikkoja 13+1, vähän alkaa jo helpottaa, kun alkuraskaudessa vaivanneet vuodotkin ovat pysyneet levolla poissa.

Puoliso on mukana kaikessa Hän on meistä se, joka enemmän kuumeili vielä yhteistä vauvaa (meillä uusioperhe).

 

[pikkumartta]

Meilläkin samanlainen alku, rv6 keskenmeno jonka jälkeen tärppäsi tämä heti mukaan. Nyt menossa rv 14+4 ja alan vähitellen luottaa tähän raskauteen :) tuntuu niin etuoikeutetulta saada kokea tämä jälleen. Ennestään meillä on kaksi lasta. Mies ei tule mukaan neuvolakäynneille, paitsi sitten kun on isyydentunnustus. Nt-ultrassa oli ja rakenneultraan tulee myös.

 

[Minttuuu777]

Minä kans käyn melkein joka päivä toteamassa että eipä ole paljoakaan uusia kommentteja. Salaiselle puolelle en vielä itse pääse kun ei ole niin paljoa tullut kommentoitua.

Meillä toinen tulossa, mies tulee mukaan nt-ultraan ja rakenneultra sekä sille neuvolakäynnille missä on mahdollisuus hoitaa isyydentunnustus.

 

[Vappupallo]

Salaisella puolella on pikkuisen enemmän juttuja, mutta kuhina ei vielä varsinaisesti käy. Toivottavasti pääsette sinne pian juttelemaan

 

[Minttuuu777]

Joo täytyy yrittää nyt tsempata. Tuntuu vaan niin turhalta itselleen vastailla kun täällä on aik vähän keskustelua..

 

[Hubbalo]

Mies ei oo mukana neuvolakäynneillä. Sille isyydentunnustus kerralle tulee mukaan. Ei ollut myöskään nt ultrassa ku oli lasten kanssa sillä aikaa. Sama varmaan rakenneultran kanssa.

 

[Ellalaa]

Meillä mies myös ollut mukana 1. Neuvolakäynnillä ja nt-ultrassa. Muuta meillä vielä ei ole edes ollut mutta tuskin mies tulee nyt tähän 2. Neuvola käyntiin koska taitaa olla aikalailla vaan mun terveystarkastus eikä muuta

 

[Ellalaa]

Mulla ei oo mitään pelkoja että tää raskaus menee kesken mutta silti tuntuu jotenkin epätodelliselta koko raskaus. Tuntuu kun katsoo peiliin ja maha pömpöttää että onpa tullu hyvin syötyä ja et pitäis tehdä jotain. Vaikka ultrassa on käyty toteamassa että siellä oikeasti joku oli, on silti olo kun olis nähny koko ultrasta unta ja että se olis vaan haave.

Oon kertonut raskaudesta vain lähimmille sekä töissä pomolle. Viikkoja olis 13+0 tänään eli voisin kuuluttaa koko maailmalle mutta jotenkin en sitä halua. Miksi? Onko muilla tällästä?

Raskautta ollaan siis yritetty kauan ja itsellä viimeiset 10 vuotta syli huutanut tyhjyyttä, joten mitään häpeää tämä ei ole. Miehen kanssa usein silitellään vatsaa ja puhutaan hankinnoista yms ihanaa mutta silti en haluaisi kertoa tästä kenellekään

 

[Elbet]

Täälläkin odotetaan ekaa ja nyt menossa rv 14+3. Mies on ollut mukana 1. neuvolakäynnillä ja nt-ultrassa, varmaan tulee neuvolaan mukaan jatkossakin. Hyvin tunnistan tuon tunteen, että toisaalta tekisi mieli kertoa kaikille ja toisaalta ei kenellekään. Perheelle, ystäville ja työpaikalla pomolle on kerrottu, osalle jo aiemmin ja osalle nt-ultran jälkeen.

 

[VauVe]

Tuo koronapaniikki alkaa kyllä pikkuhiljaa vaikuttaa omassakin elämässä. Olen varannut meille loman Tampereelle viikolle 13 mutta nyt alan epäröidä pitäisikö se kuitenkin perua tämän koronan takia.

Ellalaa, mulla vähän sama. Olen kertonut äidille, isälle, yhdelle kaverille ja pakon edessä pomolle (kun jouduin hakemaan sairaslomaa pahoinvoinnin takia). En haluaisi kertoa oikeen kenellekään. Meillä on sellanen tilanne että miehen entinen elämä on sellainenkin ruma piikki meidän kummankin perseessä ollut monta vuotta, ja veikkaan että kun tämä entinen saa kuulla tästä raskaudesta, on helvetti "jälleen" irti. Helppohan se on ajatella että jättää omaan arvoonsa.

 

[Kauralakritsi]

Tänään oli NT-ultra ja kaikki oli hyvin.
Pieni liikutteli kovasti jo raajoja.

Ehkä nyt viimeistään voi jättää "onko siellä mahassa mitään" ajatukset taakse ja uskaltaa luottaa.

Laskettu aika ei muuttunut vaikka mittojen mukaan raskaus olisi 1-2 päivää pidemmällä kuin kuukautisista laskettuna. Huomenna tulee täyteen 13+0.

 

[Sierra Iris]

Meillä mies mukana lähinnä ultrissa. Ekan kanssa taisi olla jokusen kerran, mutten nähnyt yhtään tarpeelliseksi hänen mukana oloa ja työtkin oli vaikea järjestää niin ei otettu siitä stressiä.

 

[Kauralakritsi]

Me ei tosiaan olle vielä kerrottu kenellekään raskaudesta vaikka ihan hyvin voisi jo. Ei vaan ole haluttanut kertoa. Toisaalta voisi kertoa jo lähimmille, mutta sitten taas ajattelee, että mikä kiire tässä on. Ehkä vielä jotenkin halutaan fiilistellä tätä meidän kahden välisenä juttuna. Täytyy varmaan kuitenkin pian kertoa ennen kuin töissä jo mahasta huomaavat.

Onko kukaan muu pitänyt salaisuutena näin pitkään?

 

[DudeDudette]

Me ei tosiaan olle vielä kerrottu kenellekään raskaudesta vaikka ihan hyvin voisi jo. Ei vaan ole haluttanut kertoa. Toisaalta voisi kertoa jo lähimmille, mutta sitten taas ajattelee, että mikä kiire tässä on. Ehkä vielä jotenkin halutaan fiilistellä tätä meidän kahden välisenä juttuna. Täytyy varmaan kuitenkin pian kertoa ennen kuin töissä jo mahasta huomaavat.

Onko kukaan muu pitänyt salaisuutena näin pitkään?

Mä en osaa pitää mitään ”uutisia” sisälläni vaan pakko päästä sanomaan tai poksahdan Työnantaja on tällä kertaa poikkeus mutta liittyy uuden työn aloittamiseen sekä YT:kin on alkamassa.

Mutta ymmärrän täysin tuon että haluaa pitää kahdenkeskisenä ja fiilistellä. Mä taas olen tällainen potenssiin sata kun vauva on syntynyt. Haluaisin olla omassa kuplassa enkä tavata ketään, en siis yhtään ketään. Juontaa myös siitä etten osannut ekan lapsen aikana vetää rajoja ja yli-innokkaat sukulaiset kutsuivat itsensä väkisin kylään ja halusivat omia lapsen. Siis ihan oikeasti, ei edes mene omaan hormonihuuruisen olotilan piikkiin vaan lapsi tosiaan vietiin käsistä

En voi kuin suositella että tekee just siltä miltä itsestä parhaalta tuntuu, eikä mieti muita tai sitä miten asiat pitäis tai on totuttu yleensä tekemään.

 

[Vappupallo]

Mutta ymmärrän täysin tuon että haluaa pitää kahdenkeskisenä ja fiilistellä. Mä taas olen tällainen potenssiin sata kun vauva on syntynyt. Haluaisin olla omassa kuplassa enkä tavata ketään, en siis yhtään ketään. Juontaa myös siitä etten osannut ekan lapsen aikana vetää rajoja ja yli-innokkaat sukulaiset kutsuivat itsensä väkisin kylään ja halusivat omia lapsen. Siis ihan oikeasti, ei edes mene omaan hormonihuuruisen olotilan piikkiin vaan lapsi tosiaan vietiin käsistä
.

Mä muistan tuon myös anopin kohdalta, et hän aina jotenkin omi esikoisen. Se tuntui pahalta ja en tietenkään osannut mitään sanoa. Siis toki ymmärrän, että hän halusi pitää lapsenlasta, mutta se tapa miten samantien kädet ojossa sormet himoiten (? en osaa kuvailla ) tuli, otti ja vei mennessään. Kai siinä on jotain alkukantaista silloin, kun vauva on vielä niin pieni, että se tuntui pahalta. Hän ja mies myös joskus 2 viikon kohdalla patisti mut kauppaan vaikka en yhtään halunnut. He toitottivat, että tekee hyvää olla erossa. Koko kauppareissu oli ihan hirveä, koska tuntui luonnottomalta olla erossa. Joten olen samaa mieltä, yrittäkää jos suinkin voitte pitää päänne ja tehdä niin kuin teistä omimmalta ja parhaalta tuntuu

 

[DudeDudette]

Mä muistan tuon myös anopin kohdalta, et hän aina jotenkin omi esikoisen. Se tuntui pahalta ja en tietenkään osannut mitään sanoa. Siis toki ymmärrän, että hän halusi pitää lapsenlasta, mutta se tapa miten samantien kädet ojossa sormet himoiten (? en osaa kuvailla ) tuli, otti ja vei mennessään. Kai siinä on jotain alkukantaista silloin, kun vauva on vielä niin pieni, että se tuntui pahalta. Hän ja mies myös joskus 2 viikon kohdalla patisti mut kauppaan vaikka en yhtään halunnut. He toitottivat, että tekee hyvää olla erossa. Koko kauppareissu oli ihan hirveä, koska tuntui luonnottomalta olla erossa. Joten olen samaa mieltä, yrittäkää jos suinkin voitte pitää päänne ja tehdä niin kuin teistä omimmalta ja parhaalta tuntuu

No anoppihan se tässäkin oli kyseessä sekä miehen sisko. Meno oli näin jälkeen päin ajateltuna ihan hullua ja olinkin melko kauhuissani jo silloin tuoreeltaan. Just samalla tavalla kuvailisin että kädet ojossa vietiin jo eteisessä eikä pois annettu edes kun lapsi itki nälkää. ”Ei sillä ole nälkä” sain kuulla vastaukseksi. Välillä anoppi kiersi 15 minuuttia kehää vauva sylissä kun oli aika lähteä ja jutteli lapselle että ”mitä jos vienkin sut kokonaan, olis noi kaks hätää kärsimässä”. Tätä tapahtui useamman kerran. Ja imetys olis kuulemma pitänyt lopettaa alle vuoden iässä kun se sai lapsen hakeutumaan mun luo. Kun vauva yritti ryömiä mun luokse niin anoppi tuli väliin ja maanitteli että hänen luokseen ennemmin. Huh se aika oli todella erikoista

Kun lopulta jotenkin virkosin äimistyksestäni ja kehtasin vetää rajoja niin suututtiin verisesti ja anoppi sanoi suoraan että hänelle riittää jos on vain lapsen kanssa tekemisissä, minusta ei niin väliä. Sattuneesta syystä on melko viileät välit nykyään...

 

[Minttuuu777]

Mä olen kertonut vain yhdelle läheisimmilleni ystävälleni, eikä varsinaisesti ole edes poltellut kertoa kenellekään muulle.

Töissä ajattelin kertoa mahdollisimman pian nt-ultran jälkeen mutta koska nyt ollaan etätöissä ainakin seuraavat kolme viikkoa niin voi olla etten ihan heti kerrokaan.

Samoin isovanhemmille oli tarkoitus kertoa piakkoin kun olimme menossa käymään mutta nyt sekin reissu on sitten peruttu. Eli saa nyt nähdä kuinka pian sitä sitten kertookaan..

 

[Vappupallo]

No anoppihan se tässäkin oli kyseessä sekä miehen sisko. Meno oli näin jälkeen päin ajateltuna ihan hullua ja olinkin melko kauhuissani jo silloin tuoreeltaan. Just samalla tavalla kuvailisin että kädet ojossa vietiin jo eteisessä eikä pois annettu edes kun lapsi itki nälkää. ”Ei sillä ole nälkä” sain kuulla vastaukseksi. Välillä anoppi kiersi 15 minuuttia kehää vauva sylissä kun oli aika lähteä ja jutteli lapselle että ”mitä jos vienkin sut kokonaan, olis noi kaks hätää kärsimässä”. Tätä tapahtui useamman kerran. Ja imetys olis kuulemma pitänyt lopettaa alle vuoden iässä kun se sai lapsen hakeutumaan mun luo. Kun vauva yritti ryömiä mun luokse niin anoppi tuli väliin ja maanitteli että hänen luokseen ennemmin. Huh se aika oli todella erikoista

Kun lopulta jotenkin virkosin äimistyksestäni ja kehtasin vetää rajoja niin suututtiin verisesti ja anoppi sanoi suoraan että hänelle riittää jos on vain lapsen kanssa tekemisissä, minusta ei niin väliä. Sattuneesta syystä on melko viileät välit nykyään...

Niin tuttua! Harmillista, jos hän ei sit kunnioittanut tai ymmärtänyt sun näkemystä ja sitä miten hölmösti itse toimi. Kaikenlaisia kommentteja tuli, jotka itsestä tuntui ikäville. Sellaisia, että kyllä kokeneempi tietää ja mä olen vaan aivan ulalla. Toisesta korvasta sisääm ja toisesta ulos, mutta kyllä ne silti harmitti. Saa nähdä miten ens syksynä.