M
Miitti
Vieras
Välillä on pakko laittaa silmät kiinni kun en kestä katsella enää omaa syömistäni.
Odotan eniten iltaa, jolloin mieheni ja tyttäreni ovat jo nukkumassa, sillä silloin on minun aikani kaivaa kaikki aarteeni kaapeista. Minulla on tietyt rutiinit joilla syön mitäkin herkkua ja tarkka "järjestys" jossa mässyt ja muut tulee syödä. Rakastan sokeria ja jätän usein päivän ruuat vähäisiksi sen vuoksi, että minulla olisi enemmän kaloreita tuhlattavaksi sokeriin.
Eilen söin toffifeerasian, kokonaan, samoin tänään.. ja vielä lisäksi kaksi laatikollista mehujäätä. Ja tämä siksi, että mieheni on illan ulkona ja minulla on ollut monta tuntia aikaa syödä yksin tyttären nukahdettua. Vedin myös jääkaapista grillimakkaraa kylmänä ja perunasalaattia, sillä halusin vähän jotain suolaista mehujäiden välillä.
Välillä pidän itseäni nälkälakossa rangaistuksena syömisestä. Toisinaan yritän vain syödä niin paljon ja niin nopeasti kuin pystyn, ennenkuin järkeni pyytää minua lopettamaan.
Kun olen ihmisten seurassa, syön normaalisti ja juhlissakin otan vain yhden keksin ja kahvikupposen, kukaan ei tiedä tästä hulluussyömisestäni, enkä itsekkään ymmärrä mistä se kumpuaa.
Onko Satakunnan alueella jotain paikkaa, josta voisi saada apua... tai en tiedä, ihan mitä vain.
Odotan eniten iltaa, jolloin mieheni ja tyttäreni ovat jo nukkumassa, sillä silloin on minun aikani kaivaa kaikki aarteeni kaapeista. Minulla on tietyt rutiinit joilla syön mitäkin herkkua ja tarkka "järjestys" jossa mässyt ja muut tulee syödä. Rakastan sokeria ja jätän usein päivän ruuat vähäisiksi sen vuoksi, että minulla olisi enemmän kaloreita tuhlattavaksi sokeriin.
Eilen söin toffifeerasian, kokonaan, samoin tänään.. ja vielä lisäksi kaksi laatikollista mehujäätä. Ja tämä siksi, että mieheni on illan ulkona ja minulla on ollut monta tuntia aikaa syödä yksin tyttären nukahdettua. Vedin myös jääkaapista grillimakkaraa kylmänä ja perunasalaattia, sillä halusin vähän jotain suolaista mehujäiden välillä.
Välillä pidän itseäni nälkälakossa rangaistuksena syömisestä. Toisinaan yritän vain syödä niin paljon ja niin nopeasti kuin pystyn, ennenkuin järkeni pyytää minua lopettamaan.
Kun olen ihmisten seurassa, syön normaalisti ja juhlissakin otan vain yhden keksin ja kahvikupposen, kukaan ei tiedä tästä hulluussyömisestäni, enkä itsekkään ymmärrä mistä se kumpuaa.
Onko Satakunnan alueella jotain paikkaa, josta voisi saada apua... tai en tiedä, ihan mitä vain.
!