Mä en jaksa....

[Jenssu]

Tää homma on ihan perseestä, tyttö on 17kk ja jos olisin tiennyt että lapsen saanti ja hoito on tälläistä en olisi ryhtynyt tähän ja sitten kun tämä on seuraavat 20vuotta tälläistä. Kiittämätöntä työtä saa hakea. Tekisi mieli lähteä ovesta ja kadota, tuntuu ettei tästä selviä ja en jaksa. Hermot menee sen sata kertaa päivässä kun ei millään usko mitään mitä sanoo. Haaveilen laittavani tytön tarhaan ja hakevani töitä, mutta siinä vaiheessa kun pääsisin nauttimaan aikuisten maailmasta niin kuitenkin tulee tarhasta ilmoitus että tyttö ei ole tarha kypsä eikä sitä haluta sinne hoitoon ja kaiken lisäksi ukosta ei ole mihinkään, se on jo 10kk jonottanut selkäleikkaukseen joten siitä ei ole mitään iloa missään mielessä, neuvoo vain miten asiat pitäisi tehdä kuten miten tyttöä syötetään, niin ihan kun mulla ei olisi jo siitä kokemusta.

 

[IhaNainen]

Sun olisi kyllä hyvä saada jostakin vähän tukea tuohon eloon ja oloon Lapseen heijastuu omat olotilat ja ajatukset, siten hänkin on ikäänkuin "hankala". Tosin tottakai lapsesta aina on haastetta, mutta pitäisi löytyä myös iloa ja onnen hetkiä vanhemmuudesta! Voisi olla ihan hyväkin hakea tilanteessasi hoitopaikkaa lapselle ja itselle töitä. Hoitajat ovat ammattilaisia ja tottunen jos minkälaisiin villikkolapsiin :D Teillä taitaa elämä pyöriä vähän turhan pientä piiriä, ainakin minusta kuulostaa vähän siltä että olette turhautuneita koko perhe.

 

[Nanna-]

En voi sanoa kuin, että voimia ja jaksamisia sinnepäin! Et kerro tyttärestäsi sen enempää, onko ylivilkkautta tms? Oletko keskustellut neuvolassa tilanteestasi? Entä voisitko viedä vaikka lasta isovanhemmille tms pariksi tunniksi muutaman kerran viikossa, että saisit itsellesi aikaa?

Ja yhdyn kyllä tuohon IhaNaisen kommenttiin, että ne kerhotädit on kyllä tottunut kaikkeen. Ja saattaahan olla, että lapsi käyttäytyy siellä erilailla kun ei tavallaan uskalla samallalailla tinttailla :) Ja lapsellekin tekisi varmasti hyvää kun pääsee purkamaan energiaansa muualle samanikäisten pariin .

 

[cupcake]

Jos kerta tilanteeseen ei sen kummosempia muutoksia ole tulossa työn/tarhapaikan suhteen, niin koita kuitenki Jenssu pitää kii siitä omasta ajasta! Mulla ei ole tuosta sen kummempaa kokemusta (mulla tyttö vasta 6,5kk) mut voisin kuvitella et se helpottaa kummasti, kun käy aina välillä ulkoilemassa, shoppailemassa, kavereiden kanssa kahvilla tai jotain vastaavaa! Kunhan vaan suljet sen kotioven hetkeksi toviksi ja pääset irti siitä hulabaloosta! Voimia arkeen!

 

[Ramsi]

Kyllä 17 kk ikäinen lapsi on ihan kypsä hoitoon, kun sinne tuupataan jo 9 kk ikäisiäkin Kokeile vaikka osa-aikaisuutta, kun sellainenkin mahdollisuus aika monessa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa on. Kysele rohkeasti vaihtoehtoja omasta kunnastasi, jos vaikka päiväksi tai pariksi saat lapsen hoitoon ja sen ajan keskität työn hakuun. Ja kun saat töitä niin lapsi kokoaikaisesti hoitoon. Ei kaikista äideistä ole kotiäidiksi ja on se hyvä saada välillä aikuistakin seuraa ja muuta ajateltavaa kuin ne kotihommat.

Ja se, että lapsi on hankala voi tosiaan olla heijastusta omasta olotilasta. Jos äiti on kärttyinen ja pahalla tuulella niin aivan varmasti lapsikin on. Siksi on tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta. Ja usko tai älä, se lapsikin tarvitsee "omaa aikaa" eli aikaa erossa äidistä ja mielellään vielä ikäistensä seuraa. Meidän ipana kohta 7 kk on alkanut tehdä sitä, että esim isovanhempien hoidossa on kuin enkeli, mutta saman tien kun äiti tulee samaan huoneeseen alkaa kiukuttelu. Tiedä sitten mikä ensimmäinen uhmaikä tai muu on menossa. Voi hyvinkin olla, että teillä olisi sama homma.

Tsemppiä ja koita pitää huolta itsestäsi! Kun itse voit hyvin, voi lapsesikin hyvin!

 

[Lil'P]

On todella ymmärrettävää, että olet väsynyt ja turhautunut. Otappa selvää kunnalta, seurakunnalta ja neuvolasta, että miten teidän on mahdollista saada tyttö vaikka vaan pariksi tunniksi viikossa hoitoon johonkin ja laita päikkypaikka hakuun. Nykyisin kunnilla on velvoite järjestää se 4kk kuluessa. Ota se vaikka osa-aikaisena vastaan alkuun jotta pääset työnhakuun ja saat aikaa levätä. MLL:tä voi myös löytyä kerhoa tms.. :) Nyt vaan rohkeasti kyselemään. Kukaan ei jaksa hoitaa 24/7 hoitaa vaan muita vaikka kyseessä olisikin oma perhe. Jos neuvolantäti on kiva niin pura rohkeasti pahaa oloa sinne ja pyydä hoitoapua että pääset edes joskus jonnekin ihan itseksesi..
Halit ja jaksamista!!

 

[Satsa]

Oletko ajatellut perhepäivähoitajaa?Ryhmät on pienemmät,4 lasta ja noin pienikin sopeutuu paremmin :)

 

[Vauva3]

Yksityisillä hoitajilla voi olla jopa paljon pienempiä ryhmiä :) Itse kun olin hoitajana niin otin max 3 lasta.

 

[Isabell]

Jenssu ehdottomasti nyt kannattaa kartuttaa omia voimavaroja, niin kuin muilta jo hyviä vinkkejä olet saanutkin! Voisitko saada tyttöä hoitoon muutaamaksi tunniksi silloin tällöin, tai jopa vähän pidemmäksikin aikaa, jotta saisit vähän omaa aikaa välillä.. Olisiko isovanhempia, sisaruksia, ystäviä.. jotka voisivat joskus tyttöä hetken hoitaa ? Rohkeesti nyt vaan pyytämään apua! :)

Neuvolassa kannattaa tietysti kertoa omasta jaksamisestasi ja tilanteesta yleensäkkin. Perhetyöntekijät ovat nimittäin juuri tollaisia tilanteita varten olemassa! Monilla käyvät auttamassa lasten hoidossa ja arjen askareissa.

Tai jos siltä tuntuu, niin voithan tosissaan hakea tytölle päivähoitopaikkaa, eivät ne häntä sieltä takaisin laita :) Päiväkodissa on omat arjen säännöt ja rutiinit ja tulevat kyllä nopeasti lapsille tutuiksi!

Lapset aistivat helposti mielentilat. Tytölläsi on varmaan myös uhmaa ? Muista, että se on ohimenevää, lapset ovat todella vähän aikaa pieniä. Kun itse voi hyvin, lapsikin voi paremmin :)

Voimia ja rohkeesti apua pyytämään!:)