Jättihodari
Silmät suurina ihmettelijä
Kellään muulla keskenmenon kohdanneella tällaista ongelmaa? Kuinka tästä selvitään?
Meillä oli takana 8 kk yritys ja endo-epäily, kun tikkuun pamahti kaksi viivaa. Keskeytynyt keskenmeno selvisi varhaisultrassa 8+0, vauvanalku oli menehtynyt tod näk muutamaa päivää aiemmin. Siinä vaiheessa olin jo todella pettynyt vartalooni, sillä raskausoireet olivat jatkuneet normaalisti, eikä mitään merkkejä keskenmenosta ollut ollut. Tuntuu, että kroppani ei kyennyt tehtäväänsä ja valehteli päin naamaa, että kyyyyllä se osaa, ei mitään hätää.
Lääkkeellisen tyhjennyksen aika koitti ja senkin kanssa tuli vastoinkäymisiä- kohtu ei ensin meinannut alkaa tyhjenemään, ja kun se alkoi, huokaisin helpotuksesta. Muutamaa tuntia myöhemmin alkoi järkyttävät supistukset (2x Panacod + 2x Burana -> luulin silti kuolevani kipuihin), joiden syy oli kohdunsuulle jumiin jäänyt raskausmateriaali. Pihtejä käytettiin sairaalassa pariinkin otteeseen, ennen kuin pääsin kotiin. Tällä hetkellä, viikko tyhjennyksen aloittamisesta jännään onko viimeisessä ultrassa näkynyt viimeinen pikkuhyytymä tullut huomaamattani ulos vai jäänyt kohtuun, ja enteileekö lämpöily ja kipeä olo sitä.
Tämä on raskainta, mitä olen koskaan kokenut. Supistus- ja pihtiseikkailuista jäi kammo gynen tutkimuksia kohtaan. Tunnen pelkkää täydellistä pettymystä ja epäonnistumisen tunnetta kehoani kohtaan. En pysty jatkamaan yrittämistä ja olenkin haudannut vauvahaaveeni kokonaan, vaikka yritän puhua väliaikaisesta. Vaikka keskenmenoa ei tulisikaan, entä jos se kuolee kohtuun, ja vaikka niin ei kävisi, enhän mä osaisi synnyttää, ja vaikka osaisin, enhän mä osaisi imettää/hoitaa vauvaa/vaistota sen tarpeita, jne jne...
Meillä oli takana 8 kk yritys ja endo-epäily, kun tikkuun pamahti kaksi viivaa. Keskeytynyt keskenmeno selvisi varhaisultrassa 8+0, vauvanalku oli menehtynyt tod näk muutamaa päivää aiemmin. Siinä vaiheessa olin jo todella pettynyt vartalooni, sillä raskausoireet olivat jatkuneet normaalisti, eikä mitään merkkejä keskenmenosta ollut ollut. Tuntuu, että kroppani ei kyennyt tehtäväänsä ja valehteli päin naamaa, että kyyyyllä se osaa, ei mitään hätää.
Lääkkeellisen tyhjennyksen aika koitti ja senkin kanssa tuli vastoinkäymisiä- kohtu ei ensin meinannut alkaa tyhjenemään, ja kun se alkoi, huokaisin helpotuksesta. Muutamaa tuntia myöhemmin alkoi järkyttävät supistukset (2x Panacod + 2x Burana -> luulin silti kuolevani kipuihin), joiden syy oli kohdunsuulle jumiin jäänyt raskausmateriaali. Pihtejä käytettiin sairaalassa pariinkin otteeseen, ennen kuin pääsin kotiin. Tällä hetkellä, viikko tyhjennyksen aloittamisesta jännään onko viimeisessä ultrassa näkynyt viimeinen pikkuhyytymä tullut huomaamattani ulos vai jäänyt kohtuun, ja enteileekö lämpöily ja kipeä olo sitä.
Tämä on raskainta, mitä olen koskaan kokenut. Supistus- ja pihtiseikkailuista jäi kammo gynen tutkimuksia kohtaan. Tunnen pelkkää täydellistä pettymystä ja epäonnistumisen tunnetta kehoani kohtaan. En pysty jatkamaan yrittämistä ja olenkin haudannut vauvahaaveeni kokonaan, vaikka yritän puhua väliaikaisesta. Vaikka keskenmenoa ei tulisikaan, entä jos se kuolee kohtuun, ja vaikka niin ei kävisi, enhän mä osaisi synnyttää, ja vaikka osaisin, enhän mä osaisi imettää/hoitaa vauvaa/vaistota sen tarpeita, jne jne...
Valitettavasti en osaa auttaa tämän enempää, sanaton.