Luomu / lääkkeetön / hypno / kivuton

Niittyleinikki_

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Maaliskuiset 2023
Hei! Onko kellään kokemusta luomusynnytyksestä, eli synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä? Tai mahdollisesti hypnosynnytyksestä, joka on Suomessakin nykyään pinnalla?

Olisi kiva kuulla kokemuksia, onko jollain ollut suhteellisen kivuton synnytys, miten olet tähän päässyt, miten valmistauduit vai valmistauduitko mitenkään jne.

Kiitos paljon jos vastailette! ❤️
 
Käytin kuopuksen synnytyksessä kivunlievityksenä vähän aikaa avautumisvaiheessa ilokaasua. Muuten synnytys meni luomuna ja ponnistusvaihe ihan täysin, kun ilokaasun vaikutus oli jo hälvennyt.

Avautumisvaiheessa auttoi suurimman osan ajasta parhaiten hengitykseen keskittyminen, sopiva liike, selän painaminen (tunsin supistukset vahvasti selässä), suihku ja lämpöpussi. Ilokaasu olikin tarpeen kun kalvojen puhkaisun jälkeen piti maata ja samalla supistukset voimistui. Ponnistusvaiheessa en edes osannut ajatella haluanko jotain kivunlievitystä tai olisiko siinä vaiheessa ollut mahdollista saadakaan mitään, mutta selvisin siitä ilman mitään ja mielestäni avautumisvaihe onkin se pahempi.

Mutta se että selvisin tästä synnytyksestä näillä avuilla ei tarkoita että kaikkien tulisi selvitä. Ihmiset ja synnytykset on erilaisia. Itsekin sain esikoisen synnytyksessä epiduraalin.
 
Avautumisvaihe on ollut itselle se kaikkein kivuliain molemmissa synnytyksissä, kun kestää kauemmin. Ponnistusvaiheet olleet myös kivuliaita, mutta onneksi suhteellisen nopeita. Mulla toka synnytys ilman kivunlievitystä, mutta se ei ollut omasta valinnasta kiinni vaan johtui nopeasta synnytyksestä ja siitä, että en ehtinyt saada kivunlievitystä. Kotona lämmin suihku, kauratyyny selällä ja jumppapallon päällä lantion pyörittely auttoi jaksamaan synnytyskipuja ennen sairaalaan lähtöä. Sairaalaan päästyäni hämmästyksekseni olinkin jo 9cm auki ja lapsi syntyi alle tunnin kuluttua. Pakko oli siis selviytyä kivuista ilman kivunlievitystä, vaikkakaan en ollut sitä mitenkään etukäteen suunnitellut.
 
Mulla ihan sama juttu että avautumisvaihe tuntui huomattavasti kamalammalta kun ponnistus. Kummassakin olen tosin avautunut 5cm -> 10cm epiduraalilla, jumppapallolla ja tensillä alle 3h ajassa, joten mitään kokemuksia tuntikausia kestävistä vikoista senteistä ei ole. Tokassa mietin hetken jos olisin pärjännyt ilman epiduraalia, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Mulla on matala kipukynnys, joten valittettavasti tämä lääkkeetön vaihtoehto jäi ajatuksen tasolle.

Ponnistusvaiheeni ovat olleet 10min ja 12min, joten vaikka se sattuu hurjasti, niin tuon keston takia se on ollut siedettävämpää. Kipu on ohi kun ponnistaminen on ohi.
 
Muokattu viimeksi:
Vielä ei ole kokemusta, mutta minulla alusta asti ollut toiveena luomusynnytys ja nimenomaan hypnosynnytyksen avulla.
Suosittelen lukemaan esim. Susanna Helin Peloton synnytys -kirjan. Todella loistava paketti kaikista tärkeimmistä asioista ja uskon, että jo kirjassa esitellyillä menetelmillä moni voisi saada myönteisemmän synnytyskokemuksen.
Hypnosynnytykseen ajattelin sitten perehtyä Saara Jämeksen Hypnosynnytys -verkkokurssin avulla. 97€ taitaa olla kurssilla hintaa, mutta on palautteen ja lukemani perusteella todellakin sen arvoista.
Nähtäväksi jää, miten lopulta käy, mutta odotan innolla! 😌
 
Mä en voi sanoa että mun synnytykset olisi olleet kivuttomia, mutta enimmäkseen lääkeettömiä. Ensimmäisessä sain pari kertaa kipupiikin avautumisvaiheen alkutunteina, kun alkoi olla jo kivuliasta, mutta en kokenut sen juuri auttavan, lähinnä pyörrytti. Epiduraalia jotenkin oon pelännyt ja halunnut välttää jos mahdollista. Lääkkeetön ei kuitenkaan ole tarkoittanut etteikö kipua yrittäisi lievittää. Mun synnytyksissä on aluksi auttanut kuuma suihku, tens ja lämmin kauratyyny. Supistusten tullen aina pystyyn/etukenoon ja liike ja matala ääni on auttanut tosi paljon, paikallaan olo supistuksessa ollut ihan mahdotonta. Ja lopulta sairaalan amme on pelastanut kaikki synnytykseni.

Esikoisessa ehdin olla tosi kipeä läpi yön kestäneissä supistuksissa kun odotin ammehuoneen vapautumista. Todella kipeistä supistuksista huolimatta en ollut juuri ollenkaan avautunut aamuun mennessä ja kätilö olisi jo halunnut vauhdittaa synnytystä oksitosiinilla ja epiduraalilla. Sain onneksi kuitenkin puhuttua itseni sinne ammeeseen vielä ennen lääkkeitä kun olin sitä kerran odottanut. Se teki ihmeen, avauduinkin noin 1,5 tunnissa kokonaan ja pääsin sieltä sitten noustessa jo ponnistamaan vauvan ulos.

Toisella ja kolmannella kerralla en edes yrittänyt mitään lääkkeitä, vaan luotin noihin tensiin, kauratyynyyn, ääneen ja liikkeeseen ja sitten sairaalassa heti kun vaan amme oli valmis niin sinne. Myös näissä avautumisvaihe nopeutui lämpimän veden aiheuttamasta rentoutumisesta niin, että pääsin pian ponnistamaan, vaikka ammeeseen mennessä avautuminen oli ollut vasta alussa. Kolmas vauvamme syntyi jo aika nopeasti ja sain synnyttääkin hänet ammeeseen. Kivutta en ole missään tapauksessa selvinnyt, mutta oon kyllä parhaani mukaan yrittänyt valmistautua erilaisilla rentoutumisharjoituksilla ja uskon, että kaikki sellainen kannattaa joka tapauksessa, meni synnytys miten vaan lopulta. Nyt kohti neljättä synnytystä ajattelin psyykata itseäni taas sitten vähitellen kohtaamaan sen kivun rentoutumalla, keskittymällä, mielikuvaharjoituksilla. Jos ei muuta, niin niistä saa mukavia loppuraskauden rentoutumishetkiä viime metreillä vauvaa odotellessa. Mua ne myös auttaa, sillä joka kerta synnytys kuitenkin jännittää. Haaveissa on taas synnyttää luomusti ja ammeeseen. Kiinnostuneena kuulen muidenkin kokemuksia aiheesta.
:smiling-eyes:
 
Takaisin
Top