lumityöt raskaana?

reijuska

Silmät suurina ihmettelijä
Mitä mieltä muut raskaana olevat tai jo lapsen saanneet olette siitä jos raskausaikana tekee lumitöitä koska niitä ainakin näin omakotitalossa asuessa kuitenkin tehtävä jos lunta sattuu tulemaan taivaatäydeltä ja pihakin on tukossa? Itse odotan ensimmäistäni ja viikkoja nyt 22+2 ja oon kyllä tehny pihatöitä ihan normisti sillä edellytyksellä ettei ala tuntua pahalta ja tietenkin sen verran varoen ettei lumikolan aisa tökkäisi vatsaan. Monet ystävistäni tuntuvat jatkuvasti varoittelevan kaikista kotitöistä yms. mutta onhan niitäkin tehtävä ja tämä mamma ei ainakaan halua jäädä lepäämään laakereilleen jos vaan pystyy tekemään 
 
Lumityöt on niin kauan ok, kun tuntuu vielä hyvältä.
Itse tein kans lumitöitä melkein viimesille viikoille asti kun esikoista odotin. Heti jos tuntui pahalta, niin otin rauhallisemmin.
Raskaus ei oo sairaus, ja sen takia ei pidä jättää kotihommia tekemättä ;)
 
Sama täällä, loppuun asti tein lumitöitä kunnon mukaan. Sehän on vain hyvää hyötyliikuntaa..... Raskaushan ei ole sairaus ja liikuntab ei ole pshasta kellekkään!
 
Ekaa odottaessa tein reilusti lumitöitä, tosin laskettu olikin toukokuulla (loppuajasta aikasta vähän enää lunta)
Nytkin olen tehnyt lumitöitä. Mitä nyt pitää vähän katsoa ettei ole liian raskasta, kun silloin tuppaa olemaan kovin harjoitussuppareita ja oli paikat pehmenneet (laskettuun pari kuukautta).
Neuvolassakin vain sanoi, että jättää ne nuoskalumet kolaamatta.
Kunhan tässä päästään vähän lähemmäs laskettua, niin lapion varteen taas!
 
Tänään viimeksi tein lumityöt ja viikkoja 40+4. :) Eli anna mennä vaan jos hyvältä tuntuu, raskaus ei ole sairaus :)
 
viikkoja 27+5 ja tosiaan lumitöitä tullut tehtyä koko raskauden ajan. Ja koko taloyhtiön puolesta, kun kukaan muu ei saa tehtyä näköjään noita lumitöitä.

Rauhaksiin ja lepohetkiä otan välissä. Hyvin jaksaa ja pystyy :)
 
Joo ehdottomasti, jos ei tule huono olo jollain lailla niistä lumitöistä niin anna mennä vaan!  Jotenkin tuntuu että nykyään varotaan aivan liikaa kaikkea fyysistä.  Jos suinkin pystyy liikkumaan ja tekemään niin sen pitäisi jopa helpottaa raskausajan kremppoja.  Eli siis oman voinnin mukaan anna palaa! :)
 
Näin olen itsekin ajatellut, että tekee vaan jos pystyy ja hidastaa tahtia jos alkaa tuntua pahalta :) Itse olen kyllä jättänyt kaiken painavan nostelun, mutta muuten kyllä teen kotitöitä ihan niinkuin ennenkin. Olen tämän oman raskauteni aikana huomannut, että moni kehoittaa varovaisuuteen ja suurinpiirtein mitään ei saisi tehdä paitsi maata vaan sohvalla :/
 
Itse olen aivan alkutaipaleella, viikkoja vasta 9, joten ihan normaalisti olen (yrittänyt) tehdä lumityöt ja muutkin kotihommat. Pari kertaa on meinannut tosin lähteä jalat alta huimauksen takia, mutta sillon olen laittanut kolan nätisti seinää vasten jättänyt loput työt miehelle.
 
Kaikkea voi tehdä raskaana ihan niinkuin ennenkin raskautta. Kyllä se kroppa kertoo, milloin on syytä lopettaa ja levätä, kunhan sitä vain kuuntelee. Itse tein kaikkea mitä vaan pystyin, kunnes liitos- ja selkäkivut kaatoivat sohvan pohjalle viimeisen kuukauden aikana. Silloin jo se kävely tuonne postilaatikolle 50m päähän tuntui urheilusuoritukselta.
 
En olisi pystynyt tekemään. Jumalattomat symfyysikivut estivät muutamaa kymmentä metriä pidemmät kävelymatkatkin ja rv 26 mystisen verenvuodon takia jouduin vuodelepoon pariksi viikoksi, sen jälkeen ei kävelty enää sitäkään vähää. Supistuksia rupesi liikkumisen seurauksena tulemaan rv 32 eteenpäin. Synnytyksestä 8kk ja vieläkin symfyysikivut palaavat vielä, varsinkin lenkkeilyn jälkeen.

Kateellisena olen seurannut kaikkia raskaana olleita tuttaviani, jotka ovat laskettuun asti lenkkeilleet ja eläneet normaalisti. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos kroppa vain kestää, niin pitää liikkua niin paljon kuin pystyy ja jaksaa. Itse levisin kuin taikinapallo, eikä vauvakaan ollut mikään pikkuinen liikkumattomuuden takia. Raskausajan kivut olivat helvetilliset eikä edes se kuuluisa suomalainen sisukaan auttanut kuin postilaatikolle ja takaisin- hitaasti laahustaen.

Joten, ehdottomasti pitää liikkua omien kykyjen mukaan. Itse olin vastentahtoisesti liikkumatta ja olo oli lähestulkoon koko raskausajan aivan hanurista, en pysty ymmärtämään miksi kukaan ehdoin tahdoin tekisi raskaudestaan sairauden ja kieltäytyisi liikkumisesta, oman olonsahan siinä kurjaksi tekee.
 
Nyt on menossa 40+1 ja vielä aamulla pukkasin portinpielistä auranjätökset, eikä tuntunut missään :) raskaus muutenkin ollu täysin oireeton, että ovat neuvolassakin joutunnu muistuttaa ettei tässä supermiehiä olla :)
 
Takaisin
Top