Eksyinpä minäkin tänne lueskelemaan... Ja kirjoitan nyt mitä ajatuksia heräsi.
Minusta seksuaalisuudesta tulisi saada nauttia niin yksin kuin yhdessä. Se on luonnollista, terveellistä ja kaunista. Mielestäni masturboiminen on omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Siinä ei ole mitään likaista tai hävettävää, eikä sitä tulisi keneltäkään kieltää. Sen pitäisi saada olla jokaisen yksityinen, ihana nautinto. Miksi toista pitää tuolla tavalla rajoittaa tai yrittää hallita? Ja tavallaan myös nolata "kiinni jäämisillä" ja puhutteluilla? Mielestäni rakkaus ei tuollaisia kumppanilleen tee tai vaadi, vaan ihmisen rajoittuneisuus: esimerkiksi omat mahdolliset tunne/ajatuslukot tai mahdollinen riittämättömyydentunne tai suhteen muut ongelma. Rakkaus antaa tilaa, se ei väkisin taivuta tai kahlitse, vaan luottaa ja luo yhdessä, sekä haluaa toiselle parasta.
Alkuperäisen kirjoittajan voisi olla hyvä miettiä omaa seksuaalisuuttaan, tarpeitaan ja halujaan, sekä mahdollisia lukkoja ja estoja tällä osa-alueella. Mikä siinä masturboimisessa on sellaista, että sitä ei saa tehdä? Miksi kumppani ei saisi nauttia seksuaalisuudestaan myös yksin? Mikä on oma suhtautuminen seksuaalisiin haluihin ylipäätään? Onko aihe jollain tapaa, vaikka siellä oman alitajunnan syövereissä, kielletty tai likainen? Vai onko kyse kenties siitä, että suhteessa ei ole riittävästi läheisyyttä, huomioimista tai seksiä?
Ymmärrän loukkaantumisen. Siihen on varmasti omat syynsä. Ehkä mies ei huomioi tarpeeksi, ei osoita hellyyttä ja rakkautta. Ehkä hän ei osoita naiselleen enää, että tämä on haluttava ja kaunis. Kenties läheisyys suhteessa on loppunut. Oli se mitä tahansa, vastaus ei ole kieltämisessä. Se, että mies lopettaisi masturoimisen ei todennäköisesti poistaisi niitä ongelmia, joita suhteessa on. Omasta mielestäni tämä aihe ja sen eskaloituminen on oire jostakin muusta.