Lokakuun lentosuukot

Heissan!

Mitäköhän oon tänne viimeksi kirjoitellut.. Aivan ensimmäiseksi voimahaleja Pääskyselle! Onneksi sulla on Aleksi piristämässä päivää ja viemässä ajatuksia muualle.

Meille kuuluu hyvää. Semmosta tavallista arkea. Pikku-ukko senkun kasvaa jo komistuu. Sydäntenmurskaaja siitä on tulossa. (Äidin puolueeton arvio ;)) Ilman tukea seisominen sujuu jo hyvin, ja muutama askelkin tulee silloin kun poika saa rohkaistua mielensä. Ensimmäisiä holtittomia askeleitahan Kasperi otti jo kuukausi sitten, mutta kaatumisten myötä on tullut malttia päähän. Nyt ollaan sitten tosi varovaisia, ja huomatessaan ettei pidäkään mistään kiinni Kasperi istahtaa salamana alas. Eipähän ainakaan oo enää pitkään aikaan kaatunut. Kävelemään lähtö ei oo enää kaukana, näyttää siltä, että poika kyllä kävelee heti kun vaan rohkaisee mielensä.

Yöt menee edelleen vaihtelevasti. Hyvänä yönä herätään 2-3 kertaa. Huonompana, kuten taas viime yönä, herättiin kymmenisen kertaa kitisemään. Välillä tutti auttaa rauhoittumaan, mutta etenkin aamuyöstä ei rauhoitu kuin rinnalle. Päiväunet puolestaan menee nykyisin hyvin. Kasperi nukkuu tässä puolen päivän aikaan 2-3 tunnin unet ja iltapäivällä neljän aikaan vielä toisen kerran noin tunnin. Pitemmät päiväunet on kyllä helpottanut meidän elämää huomattavasti.

Mukavia syyspäiviä kaikille! :)
 
 
Onnittelut Peekaylle! Ja voimia Pääskyselle! Tuli taas perspektiiviä omaan tilanteeseen (kun tuntuu, että oli tänään superhuono päivä) kun luin sun haasteistasi. 

Noomi on maailman suloisin ja nykyisin sitä saisi joka hetki olla kävelyttämässä. Nyt jo muutaman sekunnin seisoo ilman tukea. Mutta ne YÖT! Epäonnistunut yövierotus osa 37 menossa... kaikkia konsteja oon kokeillut, mitä oon mistään löytänyt, mutta ei toimi. Ja tyttö syö pahimmillaan 8-10 kertaa yössä, hyvänä yönä 5 kertaa. Jos en anna tissiä kun havahtuu, alkaa ensin loukkaantunut huuto, sitten todella kiukkuinen huuto, eikä mikään auta. Lopulta mä aina väsyneenä annan periksi. Parina iltana onnistuin sentään samaan sen nukahtamaan ilman rintaa - tai siis ensin annoin rintaa ja sitten laulamalla ja väsyttämällä sain sen uneen. Mutta parin tunnin päästä kun havahtui, niin muu ei enää auttanut kun rinta. 

Eihän se nälkää ole, tottumusta vain. Tuttia ei oo ikinä huolinut, enkä oo yrityksistä huolimatta saanut sitä kiintymään mihinkään unileluun tai riepuun. Ja päivällä pidän kyllä tosi paljon sylissä, että läheisyyskiintiönkin pitäis olla riittävän täynnä. Mut lapset on persoonia ja Noomi on selkeästi isänsä tavoin hyvin voimakastahtoinen, joten kai se on tahtojen taistelu jossain vaiheessa edessä???


 
Voimia Pääskyselle, tosi paljon!


Happy73: Tiedän tasan mitä käyt läpi.- Meillä kanssa yritetty vaikka kuinka monta kertaa saada tyttö irti yösyömisestä mutta huonolla menestyksellä. Jos ei anna tissiä yöllä niin ensin itketään ja lopulta valvotaan vähintään 2tuntia tai sit niin kauan kun annan sen tissin.. Yhtä ainoata yötä neiti ei ole nukkunut yli 3tuntia pidempään ja tuokin on vain harvojen kertojen sattuma. ylensä herää syömään tunnin,kahden välein. Päivällä tuo ei juuri enää tissiä huoli mutta yöllä se on saatava senkin edestä.

Raskasta tämä on mutts eiköhän tästä joskus eteenpäin päästä. :)

Voimia sinne :) Ja aurinkoisia syyspäiviä <3
 
Meillä yöt samaa settiä! Mutta. Pehmeä matka höyhensaarille -kirjasta oon kyllä saanut toimivia vinkkejä ja meillä on muutamina öinä nukuttu 5-6 tuntia heräämättä!!! Mutta nyt on taas ollut flunssaa, joten...

Mutta sellasen vinkin annan, että kokeilkaa ns. Pantleyn irrottamista. Eli kun imetätte illalla uneen (ja myös yöllä, mutta erityisesti tollon illalla), niin kun se imu muuttuu rauhalliseksi, eikä enää selvästi syö tai hae lohtua tai mitään muutakaan sellasta, niin irrotatte nännin suusta. Painakaa hellästi leuan alta suuta kiinni imemisrefleksin lopettamiseksi. Jatkakaa samalla muita unitoimenpiteitä, mä esim. laulan ja silittelen. Tärkeä pointti!!! Jos vauva alkaa itkeä tai todella kovasti vielä hamuaa rintaa, antakaa! Ja taas hetken päästä irrottakaa uudelleen. Toistakaa niin kauan, kunnes vauva hyväksyy poisoton. Varsinkin alkuun ja muutenkin illasta riippuen, poisottoja voi joutua tekemään miljoona, ja vauva on enemmän tai vähemmän unessa, kun rinnan saa pois. Mutta ajan kanssa rinta pitäisi pystyä ottamaan pois niin, että vauva on vielä ihan hereillä ja nukahtaa itsekseen (tai lähinnä ilman rintaa). Tarkoitus on siis muuttaa nukahtamisassosiaatiota johonkin muualle kuin imemiseen, mikä ainakin Aleksilla on todella voimakasta. Varmaan teilläkin, niin samalta kuulostaa.

Ennen tätä flunssaa ja muuta takapakkia, Aleksi yölläkin kävi rinnalla ja sitten hetken päästä käänsi itse selkänsä mulle ja jatkoi unia. Ja muutamina iltoina on ensin syöny, irroittanut itse (tai sitten minä olen irrottanut) imuotteensa, aikansa laulellut itsekseen silmät auki, minä laulanut unilaulua ja silittänyt, ja sitten A on nukahtanut. ILMAN RINTAA. Ja ennen kaikkea ILMAN ITKUA. Pikku hiljaa mulla on tarkotuksena hoitaa iltaimetys sylissä (tähän asti aina makuulta), sitten laskea sänkyyn ja hoitaa nukuttaminen siten loppuun ja kun se onnistuu, niin siirrän omaan sänkyyn. On nimittäin niin pyörivää sorttia, ettei meinata mahtua samaan sänkyyn enään. Mutta toistaseksi A ei malta rauhottua imetykseen sylissä. Kauheen meneväinen poika on.

Yöllä tota irrottamista on syytä myös jaksaa jatkaa, jotta tuloksia saavutettaisiin, mutta mulle itelle tuottaa vaikeuksia pysyä hereillä. Ja siellä kirjassakin mainitaan, että kaikkein tärkein on se iltanukutus, koska se usein jää vauvalle/lapselle mieleen, että miten on nukahtanut ja auttaa sitten yöllä nukahtamaan uudestaan ilman hämminkiä. Ja A:n tapauksessa tällä metodilla on ollut selkeä vaikutus alkuyöhön: viimiset yli puoli vuotta herännyt AINA 40min jälkeen, nyt ei läheskään joka ilta vaan eka pätkä on parikin tuntia, parina huippuyönä enemmänkin.

Toivottavasti saisitte tästä jotain apua ja suosittelen vilasemaan sitä kirjaa, saatte tarkempaa tietoa ja enemmän vinkkejä.
 
Voimia pääskynen! Onnea peekay! Ja kaikille jaksamista öiden kanssa!

Meillä meni yöt jonkin aikaa hienosti jo mutta sitten tulivat ylähampaat. Ja nyt tulee lisää, eikä yhtään helpota nukkumista. Mites teillä muille nuo hampaat ovat saapuneet? Jos niistä on ollut vaivaa, niin kuinka kauan ne on kiusannu ennen puhkeamistaan?
Meillä yöt eivät ole yhtä rankkoja kuin tuossa yläpuolella kuvatut mutta rankkaa on silti. Nyt syödään kaksi kertaa, herätään vaihtamaan vaippaa neljän aikaan ja jatketaan hetki unta omassa sängyssä ja sitten kuuteen asti meidän välissä. Syömiset on siirtyneet hampaiden takia ihan "väärään" paikkaan ja nyt kaiketi pitäisi saada taas siirrettyä syömistä myöhemmäksi aamuyöhön, jotta saataisiin kaikki nukuttua rauhassa pidempään. Aikainen herätys tuskin koskaan muuttuu mihinkään. Mutta nyt ei ole kummallakaan voimia siirtämiseen. Josko sitten kun kotiudutaan neidin kanssa mummon ja papan luota.
 
Viisi valvottua yötä ja epäonnistunut yövieroitus takana. Kaikin konstein yritettiin, ja ekana yönä oli eniten huutoa, sit pari kolme yötä meni kohtalaisesti n. 3-4 herätyksellä, joissa joka kerta oli kova työ silittelyllä, hieronnalla, laulamisella, maito/vesipullolla yrittää saada takaisin uneen. Sit viime yönä kun heräsi puolelta öin, ei enää nukahtanut ja puoli kolmelta meni väsymyksestä hermo ja loppu yö mentiin imettäen. Pisti kyllä niin vihaksi epäonnistuminen ja kaiken vaivannäon turhuus. 

Noomi tuskin sai traumoja, mutta itse ehkä. Yöt on alkaneet ahdistaa, että jos menee vaikeeksi ja ensi yöstä en tiedä mitä tekisin. Ei huvita pätkääkään jatkaa vieroitusyrityksiä ja toisaalta ei huvita pätkääkään palata takaisin imettämiseen kaiken vaivan jälkeen. 

Tänä aamuna tein paljon itsetutkiskelua, ja totesin, että jos olen kerta opettanut vauvan vastoin parempaa tietoa nukahtamaan imemällä, niin nyt on sitten kestettävä se, että uudelleen opettelu vie aikaa ja on hermoja raastavaa. Toisaalta sekin harmittaa, että vaikka olen luonteeltani rauhallinen ja nykysin hyvinkin kärsivällinen, niin nyt on kyllä öisin kiristynyt hermo niin pahasti että viime yönä piti jo sanoa miehellä että nyt otat tämän vauvan kun itsellä oli viha leimahtaa. Onneksi sitä ei mitään tee, ja tunnistaa, että milloin oma pinna rupeaa olemaan katkeamispisteessä. Päivisin sitä ei tapahdu, mutta öisin kun on ihan väsynyt, niin silloin helpommin kiristyy... ja sit tulee huono fiilis ja toivoo, ettei Noomi siitä pahoita mieltään/saa traumoja...
 
Happy73, ootteko siis yrittäneet vierottaa rinnasta niin, että et ole ollenkaan antanut rintaa illalla/yöllä? Tai siis yrittänyt olla antamatta? Noilla pehmeillä tavoilla, joilla jatketaan imetystä, mutta hiljalleen opetetaan hoksaamaan, että nukahtaa voi myös ilman, voisi saada tuloksia ilman, että huonoa omatuntoa yms. Tosin, se vaatii aikaa, eikä kaikilla silti välttämättä toimi. Ja ymmärrän noi sun kaikki tuntemukset TODELLA hyvin. Itsekin välillä kannan Aleksin isänsä syliin "vie pois, en kestä nyt". Tämä nukkumisen vaikeus on ollut ihan älyttömän rankkaa, varsinkin kun päivisinkään ei ole ollut niitä nollaushetkiä (paitsi nyt hiljalleen).

Meillä noi pehmeät tavat on nyt tuottaneet sen verran tulosta, että päiväunet nukutaan paremmin, eikä läheskään aina herätä sen 40min jälkeen! Kaksilla mennään nyt, ei selvästi ollut valmis vielä yksiin ja nyt kun tuli toi e.m. helpotus, niin menee ihan ok päivät. Öissä huomattavaa parannusta, huonoimmillaan herätään vaan neljästi, yleensä kolmesti. Monena yönä ollut nyt se 5-6 tunnin pätkä siellä seassa.
 
Meillä aloitettiin tissittömät yöt. Kotiuduimme mummola reissulta, jossa yöt menivät ihan hulinaksi. Puhuimme sitten pitkään asiasta miehen kanssa ja lopputulos oli, että pistetään yösyönti kerralla poikki. Nälkään neiti ei herää, se tiedetään kyllä, joten nyt poistettiin kokonaan yksi nukahtamis vaihtoehto. Nukkumaan menon kanssa meillä ei ole mitään vaikeuksia vain näiden yöheräämisten. Kaksi yötä on takana, ensimmäisenä huudettiin railakkaasti moneen otteeseen mutta nukahdettiin kyllä. Viime yönä ei itketty ollenkaan, heräiltiin muuten vaan miljoona kertaa. Aina kun pääsi syliin, oli jo nukahtamaisillaan. Helppoa itkemättömyyden kannalta mutta hermoja raastavaa kun tuntui, että oltiin pistässä takaisin makuulle ihan jatkuvasti. Neiti nousee siis pystyyn joka kerta kun havahtuu, jos laittaa suoraan takaisin sänkyyn alkaa huuto, siksi nostetaan ensin hetkeksi syliin, josta takaisin sänkyyn.
Aamuisin neiti on ollut oikein aurinkoinen, ei tietoakaan yön itkuista. Eikä tissin peräänkään yhtään ole haikaillut, ennen normaalia aamumaito aikaa. Ekana aamuna väsähti jo ennen lounasta ja otettiin pienet tirsat. Tänään maistui puurokin ensimmäistä kertaa todella hyvin! Koko lautanen meni yhdessä hujauksessa.
Nyt sitten vain toivon, että heräily vähenee eikä tulisi enää huuto öitä. Pelkään, että heräily vain jatkuu ja jatkuu... Välillä kyllä toivoisi, että olisi saanut tyytyväisenä yönsä nukkuvan muksun. No, saa nähdä mitä seuraavat yöt tuovat tullessaan.
Tsemppiä pääskynen ja happy!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top