Lokakuun lörpötykset

Mä olen kyllä tosi kova puhumaan ja puhun todella paljon miehen kanssa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Tämä raskaus on mulle todella henkilökohtainen asia. Sitten kun lähipiirissä on ollut niin paljon surua ja itselläni tietysti myös, niin en halua läheisiäni kuormittaa yhtään lisää, jos tämä menee kesken, paljastuu tuulimunaksi tai monivammaiseksi. Olen nähnyt miten heikosti ihmiset nykyään kestää yhtään mitään vastoinkäymisiä ja toisten murheita, etten hirveän paljon näe niistä tukea saatavan. Esimerkiksi ns. työkaverit kuuluu tähän kategoriaan, ei mitään tarvetta kertoa heille ennen kuin on pakko. En tiedä saako kukaan kiinni mun ajatuksista, tämä raskaus on meillä niin paljon toivottu ja odotettu, ehkä siksi siihen liittyy niin paljon pelkoja. Usein mietin, että miksi ihmeessä tämä nyt meillä onnistuisi, kun niin monella käy huonosti? Ehkä siksikin haluan varjella tätä meidän pientä salaisuutta, nyt kun ollaan vielä niin alkumatkassa. Mulla alkaa tosissaan jännittämään ensi viikon varhaisultra, henkisesti jo valmistaudun siihen että sieltä tulee pettymys. Jos vaan olisi niitä raskausoireita, mutta kun ne vähäisetkin oireet on häipyneet, siksi toivoni alkaa hiipua.
Jos yhtään helpottaa niin sain esikoisen kohalla ees tietää raskaudesta vast viikolla 9 kun ei ollu MITÄÄN oireita eikä niit tullukkaan kun vasta ekat pienet joskus rv 10 :)
 
Jos yhtään helpottaa niin sain esikoisen kohalla ees tietää raskaudesta vast viikolla 9 kun ei ollu MITÄÄN oireita eikä niit tullukkaan kun vasta ekat pienet joskus rv 10 :)

Mites kuukautiset? Tuliko vuotoa vai onko niin epäsäännölliset että ei tullut ihmeteltyä niin paljon että on myöhässä? :cat:
 
Mites kuukautiset? Tuliko vuotoa vai onko niin epäsäännölliset että ei tullut ihmeteltyä niin paljon että on myöhässä? :cat:
Ei ollu menkkoja eikä mitää mut jotenki vaa yhtäkkii miehen kans havahduttiin et hetkinen koskas viime menkat olikaa ja si ruvettii miettiin et mitä ihmettä haetaa testi
 
Takaisin
Top