Lokakuun kuulumiset

[Sinbbu]

Heippis kaikille.

Toivottavasti tällaista ketjua ei jo ollut, jos on, niin pahoittelut että jäi huomaamatta.

En ole ehtinyt taas toviin täällä kirjoitella tänne ja yritin tuossa hieman ketjuja lueskelemalla päästä jyvälle kuulumisista.

Itselläni alkoi tässä viikon mittainen syysloma ja lähdetään sukuloimaan osaksi aikaa lomaa. Masussa käy jo kova kuhina aina tasaisin väliajoin. Hän intoutuu potkimaan ja heilumaan eniten ehkä silloin, kun ajan töihin ja kotiin. Taitaa olla kuin isoveljensä.. autot kiinnostaa.

Sain lähetteen pelkopolille. Esikoisen synnytyshän ei mennyt hyvin ja päättyi lopulta sektioon lapsen jäätyä lantioon jumiin. Joka ikisellä neuvolakäynnillä on kysytty synnytyksestä ja mä olen purskahtanut itkuun. Viimeksi viikko sitten neuvolalääkäri jututti mua, ja itkin silmät päästäni ja vuodatin ne tunteet ja kaikki pelot henkeä haukkoen. Eli odottelen aikaa pelkopolille.

Mitä muille kuuluu? Tuntuuko vauvan liikkeet jo ja onko kaikki mennyt hyvin? Millaisia tunteita teillä on ja voitteko hyvin?

 

[Esme009]

Hyvä että pääset juttelemaan asiasta, on ollut varmasti ihan hirveä tilanne sulle kokea Synnytätkö nyt tällä kertaa sitten suunnitellulla sektiolla vai miten homma menee?

Tänne kuuluu ihan hyvää, yllättävän hyvävointisia päiviä ollut ja oon jaksanutkin touhuilla kaikkea. Huomenna pidetään Gender Reveal juhlat lähipiirille, jännää ei siis vielä itsekään tiedetä vauvan sukupuolta, vaan se tulee meillekin yllärinä sitten.

Vaunuja oon yrittänyt katsella, mielessä olisi Britax Smile 2. Tuliskohan noihin lastentarvike-nettikauppoihin jotain kunnon aleja ennen joulua tai joulun jälkeen? Tai Black Friday-aleja?

 

[Ilpuri]

Sinbbu, onpa hyvä et pääset pelkopolille!
Täällä liikkeet tuntuu jo, vähintään kerran päivässä nukahtaa, välillä useamminkin. Vointi on ollut tosi hyvä, oon hirveen kiitollinen siitä. Ja vihdoin oon alkanut sisäistämään tän asian enkä malttaisi odottaa että saan vauvan syliin

Esme, mä löysin 6 vk sit britax smile 2 setin, missä oli yhdistelmävaunut, turvakaukalo ja telakka ja kaikenlaista sälää. Tuo olo sekä vaunulassa että ozbabyssa 799€, mut sit vaunulassa oli joku viikonlopputarjous et sai sen setin 759€, ni ostettiin silloin.

 

[varpahat]

Olen vähän kaipaillutkin tällaista keskustelua missä voi höpistä niitä näitä, välillä haluaisi sanoa jotakin mutta ei oikein tiedä mihinkä aihealueeseen se kuuluisi..

Täällä menee ihan hyvin. Pahinta edelleen tämä väsymys ja repivät kivut vatsalla. Kilppariarvot ja verenkuva ok, ferritiini kyllä oli keväällä matalahko että en tiedä auttaisiko rautakuuri, tiistaina lääkärineuvola niin pitää siellä kysyä.

Liikkeitä en edelleenkään tunne, tai ehkä olen aavistuksen satunnaisesti tuntenut pieniä liikkeitä (tai sitten ilmaa on vain mennyt suolistossa, heh..)

Minullakin on käynti pelkopolilla aiemman synnytyksen takia. En voi puhua synnytyksestä ilman etteikö silmät alkaisi kostumaan ja itku pääsisi. Toisaalta tiedän mistä haluan puhua, mutta kaikkea en osaa pukea sanoiksi, pitää ennen käyntiä yrittää tehdä jonkinlainen muistilappu.

Ihanaa kun tänään oli niin lämmin päivä, jaksoin hieman haravoida ja pestä pari ikkunaa mitkä olivat niin likaisia. Muutenkin koko päivän olen saanut tehtyä pieniä hommia, mutta nyt väsymys on sitä luokkaa että luulisi nukuttavan hyvin yöllä.

 

[Ilpuri]

Mä oon ihan hirveen energinen ollut! Mulla on joulunakin varten 5 erilaista isoa leipomishommaa päässä mutta just mietin että pitää kyllä aikatauluttaa nuo kun en usko et jaksan ees kahta juttua tehdä samana päivänä.
Nyt viikonloppunakin kavereita kävi kylässä ja vedettiin kahtena päivänä tosi pitkät lenkit ja sit muutenkin viihdytin niitä.
Saa kattoa milloin tämä loppuu.
Vaikka kyllä on selkä ja lonkat vähän alkaneet kipuilla.

 

[Esme009]

Mäkin oon muuten energinen, mut sit väsyn tosi nopeesti ja tuntee kyllä kropassa kun on ollut menossa koko päivän.. Just nää viikonlopun juhlat ja niitten valmistelut, huhhuh

 

[Zuila]

Täällä kyllä väsyttäisi, mutta ei ehdi olemaan väsynyt! Loppukuu on aivan liian kiireinen, kun on rakenneultra, esikoisen 2v syntymäpäivät, koulutus toisella paikkakunnalla ja palaveria pukkaa työpaikalla. Viime viikonloppuna oli kummipojan 3v synttärit melkein 150 km päässä ja sitä edellisenä oman äitini 50v juhlat myöskin 150km päässä. Jos sitä kohta saisi hengähtää!

 

[Nuunuäippä]

Sama täällä!Väsyttää,muttei oo aikaa olla väsynyt.Kiire töissä koko ajan.Kaksi teiniä menoineen ja vilkas taapero.Kotityöt jossain välissä tehtävänä.Mies ei osallistu mihinkään,vaikka apua on pyydetty monta kertaa.No näillä mennään nyt.Ihmeen hyvin sitä silti jaksaa,vaikka eilinen päiväkin kesti 5.20-22.00.

 

[Sinbbu]

Esme, en tiedä vielä, mitä pelkopolilla tapahtuu. Ensimmäinen jäi jumiin lantioon, ja siitä sitten kiirehdittiin leikkuriin. Häntä yritettiin vetää imukupillakin kaksi kertaa, mutta ne irtosi. Synnytyksestä jäi niin kauhea pelko,että en usko uskaltavani yrittää enää alateitse. Olikohan se aika 7.11. jos en nyt väärin muista, niin täytyy sit kertoa tarkemmin.

Varpahat, tsemppiä sullekin pelkotilojen käsittelyyn. Mä oon kans joka kerta henkeä haukkoen itkeny sitä asiaa. Mitä sulle tapahtui ekassa synnytyksessä, jos saan kysyä? Ei tarvitse vastata, jos tuntuu siltä. :)

Zuila, totta tuo. Väsyttäisi, mutta ei ehdi olemaan väsynyt. Päivä alkaa arkisin klo 5.00, jolloin oma aamupala ja valmistautuminen töihin. Sitten esikoinen ylös siinä 6.15 ja siitä sitten hampaanpesut, pukemiset ja lähtö päiväkotiin. Jatkan siitä sitten itse töihin. Periaatteessa voisi puolella tunnilla myöhäistää heräilyjä yms, mutta kun kuljen autolla töihin Helsinkiin, niin ruuhkasta riippuen työmatka on puolesta tunnista tuntiin. Jää sitten ainakin varaa, jos jotain sattuu. Työpäivä alkaa kasilta ja sit kotona ollaan joskus puol viiden ja viiden kieppeillä. Ruoanlaittamista, siivoamista, kotitouhuja, lapsen huvittamista jne. Sit saakin taas kaatua yöunille.
Odotan äippälomaa, kun voi kuorsata sohvalla sillon, ku siltä tuntuu. :D

Meillä onkin esikoisen jäljiltä kaukalot ja rattaat yms tallessa. Pitäisi kuitenkin uusi pinnis hankkia. Onko teillä kokemuksia sellaisesta, mikä on sängyssä kiinni ilman yhtä laitaa? Sellaista olen miettinyt nyt tän kuopuksen kohdalla.

Millos olikaan rakenneultra? Mulla on 30.10. En malttais millään. Meinaatteko pitää sukupuolen yllärinä vai kysyä?

 

[varpahat]

Sinbbu, kopioin aiemmasta LA-ryhmästä mun synnytyskertomuksen tähän, pahoittelen pitkää tekstiä jos muita ei asia kiinnosta.

Tämä on todella suppea kertomus, en oikein muista tarkalleen enää kaikkea..

La 12.11 klo 22:00 limatulppa irtosi.
Su 13.11 klo 0:00 ajamaan synnärille, tunnin ajomatkan aikana supistelee jo alle 10 min välein
Su 13.11 n. klo 01:00 synnärillä, käyrillä hetken ja vauvan syke "uninen". Tunnin(?) päästä osastolle ja käteen sain kipupiikin, joka ei auttanut yhtään.
klo 05:00 halusin epiduraalin (olisin saanut mennä suihkuun tai ammeeseen mutta siinä vaiheessa kivunlievitys lääkkeellisesti oli paras vaihtoehto) ja sen myös sain, ja siirryin synnytyssaliin
Tästä eteenpäin hatarat muistikuvat, alussa aukesin hitaasti ja sitten jossain vaiheessa olinkin enemmän auki, en muista kellonaikoja. Välillä kävin hoitajan avustamana vessassa, jonne ehkä pyörryin? Olin myös niin väsynyt kun en ollut nukkunut vuorokauteen, joten en senkään takia saanut pidettyä silmiä auki. Välillä vetelin ilokaasun ja hapen sekoitusta, mutta eipä juuri ollut apua, tuli lähinnä huono olo. Klo 12:00 aloin jo huutamaan sektion perään, sillä en vain jaksanut enää ponnistella. Vauvan sydänäänet olivat silti hyvät, joten ei minua sen koomin kuunneltu. Sain myös tasaisen väliajoin paniikkikohtauksia, olin aivan uupunut fyysisesti sekä henkisesti. Tästä ei edelleenkään paljoa muistikuvia. Sain johonkin aikaan kohdunkaulanpuudutteen, sekä oksitosiinia, joka aiheuttikin sen että supistukset hiipuivat. Lääkäri tuli pitkän huutamisen jälkeen katsomaan tilanteen ja päätti avittaa synnytystä imukupilla (pää ei meinannut ponnisteluista huolimatta syntyä sillä lippaa oli tiellä). Parilla vetäisyllä vauva VIHDOIN syntyi kello 19:15(!!!) Repesin pahasti, pitkä viilto emättimessä sekä 2. asteen repeämä välilihaan. Synnytyksen kesto 19 tuntia ja oli todella kivulias, traumaattinen ja uuvuttava kokemus. Lapsivuodeosastolla olin 5 päivää pelkästään vuodepotilaana, mies hoiti vauvan. Jälkikivut alapäässä ovat olleet järkyttäviä, ja näin 11 päivää synnytyksestä syön edelleen 3x1g panadolia päivässä. Sain myös erittäin pahoja paniikkikohtauksia osastolla, ja henkinen puoli oli aivan sekaisin. Tähän sain kerran rauhoittavan, sekä keskustelun psykiatrin kanssa. Säikähdin todella paljon omaa mielenterveyttäni, en tiedä johtuiko sairaalamiljööstä vai oliko hormonit totaalisen sekaisin.. Lisäksi oma fyysinen hyvinvointi oli niin huonoa, olin pitkälläni koko sen ajan, söinkin melkein selälläni. Lisäksi pidätyskykyni oli olematonta, ja tein tarpeeni alusastiaan, kerran jopa housuihini. Mies oli niiiiin korvaamaton apu tuona aikana, sai jopa kätilöiltäkin ja muulta henkilökunnalta suuret kiitokset!

Edit: Unohdin synnytyksestä sen oleellisen - hb tippui 70 ja mulle tiputettiin 2 pussia punasoluja. Säikähdin sitä tosi paljon kun lääkäri tuli seuraavana aamuna asiasta ilmoittamaan. Olin jotenkin tosi varma etten selviä..

Toivottavasti ajan kanssa pääsen synnytyskokemuksestani yli, käyn sitä läpi edelleen ihan päivittäin.


Että näin minulla. En ollut ihan hetkeen takaisin menossa. Silti Kysin henkilökunta ansaitsee kiitokset, aivan ihania kätilöitä!

 

[Sinbbu]

Voi ei, varpahat. Kuulostaa todella uuvuttavalta synnytykseltä... ja miten kipeä sä oletkaan ollut pitkään tuon jälkeen.

Minulla taas synnytys kesti kolme vuorokautta.
Synnytys aloiteltiin käynnistyksellä torstaina, mistä ei tullut yhtään mitään. Ballongi puhkesi kerran, ja sitten laitettiin uusi. Siinä sitten meni jossain vaiheessa kyllä vedet ja alkoi supistukset. Kävelin ympyrää naikkarin pihalla ja käytävillä toivoen, että se kiihdyttäisi hommia. Menin ilman ilman kivunlievityksiä kokoajan. Illalla supistukset laantui ja nukuin koko yön hyvin.
Perjantaina todettiin, etten ole juurikaan edistynyt joten kävelyralli jatkui ja sain supistuksia lisäävää lääkitystä. Perjantaina oli muikeita kipuja ja supisteli tasaisesti (en muista aikoja, sillä suljin mielestäni lähes koko synnytyksen ja unohdin paljon). Illalla hoitaja tuli kertomaan, että naikkarin synnytyssalit olivat täyttyneet äärimmilleen, mutta kättärillä olisi tilaa. Lähdin siis lanssikyydillä kättärille ja suoraan synnytyssaliin.Lauantaiyönä minulle ehdotettiin jo kivunlievitystä, että saisin nukuttua ja niin laitettiin epiduraali. Sitten siinä nukuttiin muutama tunti ja aamulla jatkettiin.
Ponnistus aloitettiin joskus puolen päivän aikaan, kohdunkaula ei ollut täysin valmis ja siihenkin pistettiin jotain puudutusta. Ponnistin minkä pystyin, mutta vauva ei liikkunut synnytyskanavassa. Kokeilin minäkin ilokaasua, mutta se oli kyllä jotain aivan kamalaa enkä enää ikinä koske siihen hirveyteen.
Lopulta synnytyslääkäri otti imukupin käyttöön ja se irtosi kesken vedon. Hän kokeili toisenkin kerran, mutta sekin irtosi ja siinä vaiheessa hän huusi, että nyt mennään. Tänä aikana, kun siirryimme leikkaussaliin ehdin miettiä kaikenlaista: minä kuolen, lapsi kuolee tai vammautuu tms. Tunsin, ettei vauva ollut ihan oikein ja pelottti aivan järjettömästi.
Leikkaussalissa minulle ei saatu kanyylia käteen lisäverta varten, vaan kaikki 8 yritystä rikkoi vain suonet ja oikea käsivarsi oli aika karmean näköinen. Onneksi lisäverta ei lopulta tarvittu ja olisihan se jotain toista kautta laitettu, jos olisi ollut pakko.
Sitten jumiin jäänyt vauva leikattiin ulos ja onneksi säästyimme kaikielta siltä, mitä ehdin pelätä. En tarkemmin avaa tuntoja, enkä muista kaikkia vaiheitakaan synnytyksestä oikein. Vedin koko kertomuksenkin silppurista läpi, koska koko asian ajatteleminenkin teki niin pahaa. Eniten sattui katsoa sen pienen vauvaparan päätä, jossa oli pahannäköiset ruhjeet irronneiden imukuppivetojen vuoksi. Sitten makasin heräämössä horkan kourissa lämpöpeiton alla tunnin, ennenkuin pääsin vauvani luo.
Tämä on todella tiivistetty versio koko hommasta. Ponnistusvaiheessa sanoin, että tämä ei tunnu siltä, miltä sen varmaan pitäisi. Sattui toki ihan sairaasti, mut se ei ollut se juttu tässä. En minä kipua pelännyt... mutta synnyttäminen selällään, jalat telineissä ei tuntunut sellaiselta asennolta, että saisin lapsen ulos. Ja jokainen ponnistus oli kuin olisi tehnyt turhaa työtä. Olen varma, että jotenkin minun olisi pitänyt tuntea vauvan liikkuvan kanavassa, mutta tunne oli se, että siellä sitä nyt ollaan ja jumissa. Näinhän se lopulta oli.
Alapää oli mulla pari kuukautta todella kipeä. Ei voinut kunnolla istua. Minulla ei kohdunkaulakaan palautunut normaalissa ajassa. Tuttu hoitaja luki mun kertomuksen ja lääkitykset, ja jokin todella oleellinen kohdunkaulaa kypsyttävä lääke oli jätetty kokonaan repertuaarista pois. Ajattelin, että olkoot, antaa olla.
Ihana henkilökunta oli niin naistenklinikalla kuin kätilöopistollakin.Meistä pidetiin hyvä huoli ja onneksi meillä on niin loistavaa osaamista. Muuten olisi voinut käydä hullusti.
Paras muisto on kätilöstä, joka kuskasi minut heräämöstä perhehuoneeseen: "sä olit aivan hurjan reipas ja sulla on aivan ihana pieni poika". Kiitos tästä hänelle. Harmi, ettei sanat lopulta onnistuneet kääntämään mun omia ajatuksia.. koin olevani epäonnistunut.

Päällimmäinen tunne koko hommasta oli pitkään: Ei enää ikinä ja ahdistus on kova, kun tuota kolmen päivän rupeamaa miettii. Valoisa suhtautumiseni synnytykseen romuttui nopeasti ja pitkään parjasin itseäni siitä, että en pystynyt siihen mihin minun olisi pitänyt pystyä. Tätä toista en aio edes yrittää alateitse. Toinen on monesti isompi kuin ensimmäinen, vaikka ei esikkokaan iso ollut. Alle 4-kiloinen ja 53 cm pitkä.

Pelkään sektiotakin, mutta jospa suunniteltuna se lievittäisi pelkojani.

Pahoittelut pitkästä postauksesta.

 

[varpahat]

Sinbbu voi kumpa osaisinkin nyt valita oikeat sanat sinulle! Kukaan ei voi tietää miten synnytys voi vaikuttaa synnyttäjään pitkänkin aikaa, toivon että meillä molemmilla pelkopolilla käynti auttaa ja itse synnytykseen lähteminen ei tuo vanhoja muistoja pintaan.. Suuri sympatiasydän sinulle

Minulla on mennyt fyysisesti nyt oikein hyvin, tänään on rv 19. Henkisesti voisi mennä paremminkin, jostain syystä minulla on kokoajan huoli vauvasta ja siitä voiko hän hyvin ja tuleeko raskaus etenemään loppuun asti hyvin.

 

[kotikissa]

Kyllä tulee kyyneleet silmiin kun lukee näitä teidän synnytyskertomuksia. Minäkin olen miettinyt että menisin pelkopolille juttelemaan, vaikkei varsinaista synnytyspelkoa olekaan, niin pelkään että kun synnytys lähestyy niin edellisen synnytyksen vaikeudet palaavat mieleen. Lyhyesti, niin synnytys kesti kolme vuorokautta ja oli todella uuvuttava. Lopussa en enää pelännyt kipua vaan sitä että voimat loppuu.

 

[varpahat]

Kyllä tulee kyyneleet silmiin kun lukee näitä teidän synnytyskertomuksia. Minäkin olen miettinyt että menisin pelkopolille juttelemaan, vaikkei varsinaista synnytyspelkoa olekaan, niin pelkään että kun synnytys lähestyy niin edellisen synnytyksen vaikeudet palaavat mieleen. Lyhyesti, niin synnytys kesti kolme vuorokautta ja oli todella uuvuttava. Lopussa en enää pelännyt kipua vaan sitä että voimat loppuu.

Suosittelen kyllä pelkopolilla käymistä jos on pieniäkin pelkoja tai murheita tulevaan synnytykseen liittyen. Tuo tunne voimien loppumisesta on kyllä kamalaa, siksi itsekin pyysin imukuppia avuksi. Tuntui ettei enää jaksanut hengittää tai että sydän pysähtyisi. Yritäppä siinä sitten vielä ponnistaa..

 

[@Laura@]

Oi ei mitä kertomuksia. Toivotaan että saatte seuraavasta synnytyksestä positiivisen fiiliksen. [emoji173] itellä ensimmäinen synnytys oli nii positiivinen kokemus että salissa jo sanoin että voin synnyytää uudelleen. Toinen synnytys olikin sit ihan toisenlainen kokemus. Ja sen takia itekki haluan pelkopolilla käydä ennen synnytystä.

 

[Sinbbu]

Työmatka tietysti sotki pelkopolille menon ja siirtyi viikolla eteenpäin.

Varpahat, luultavasti huolesi jakaa useampi äiti. MInäkin saan välillä päähäni ajatuksia, että mitä jos vauvalla ei olekaan kaikki hyvin. Sitä varmasti huolehtii kokoajan siitä pienen voinnista ja kasvusta. Nyt uskaltaa jo vähän huokaista, kun on päässyt näin pitkälle... että vauva on pysynyt kyydissä.

Tänään menen rakenneultraan klo 8.00. Jännittää. Toivottavasti kaikki on hyvin ja kiinnostaa kovasti tietää, että kumpikohan sieltä tulee.

 

[Nuunuäippä]

Miulla rakenneultra klo.9.15!Jännittää näin neljännelläkin kerralla
yhtä paljon kuin edellisilläkin.Ensimmäistä kertaa on istukka edessä niin kaikkein vähiten näistä neljästä tuntenut liikkeitä ja se harmittaa tosi paljon.

 

[Sinbbu]

Meilläkin rakenneultra nyt takana.

Pikkuinen jumppasi ennen ultraa ja oli rauhoittunut nyrkin maistelu -torkuille, kun ultraus koitti. Kaikki hyvin, lapsukainen kasvaa mallikkaasti ja oli kiva katsella hänen touhujaan. Ultraus kesti kauan, koska hän oli kääntyneenä niin, että pikkuaivojen mittaus meinasi olla haastavaa. Lopulta hän suostui auliisti kääntymään, jotta nekin saatiin sieltä katsottua ja mitattua.

Ja meille tuli poikalupaus.

 

[Sunflower]

Mulla periaatteessa kaikki meni ensimmäisessä synnytyksessä kaikki hyvin enkä kokenut että olisi jäänyt traumoja. Mutta nyt mitä lähemmeksi synnytys on tulossa niin mietityttää ja ehkä hieman pelottaa.
Ovat puhuneet sairaalalla etteivät nyt laske vauvaa niin isoksi että mahdollisesti käynnistävät synnytyksen. Esikko oli yli 4kg ja häneltä murtui solisluu alakautta kuitenkin syntyi ja minulta jouduttiin tekemään episiotomia.

 

[varpahat]

Suosittelen kyllä kaikille pelkopolillä käymistä, vaikka kyseessä olisikin "vain" jokin pieni murhe. Itkin koko sen tunnin ajan, onneksi oli mies mukana joka osasi kertoa tarkemmin asioista mitä en itse muistanut (tai saanut sanotuksi). Pari asiaa tuli ihan uutena tietona liittyen synnytykseeni, ja kätilö kirjasi kokoajan muistiin asioita mitä hänen mielestään kannattaisi ottaa huomioon tulevassa synnytyksessä. Kaikin puolin positiivinen kokemus.