Lokakuu ja pienet ei enää niin pieniä :)

rozie

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Avataanpa tällekkin kuulle omansa vaikka keskustelut onkin siirtyneet FB:n puolelle. Jos et vielä ole ryhmässä mutta haluat mukaan niin laita mulle kaveripyyntö ja kerro että haluat Vaun tammimammoihin niin lisään sut ryhmään ja poistan sitten kavereista. Mut löytää komulainen.katri(AT)gmail.com
 
Se on kyllä ihan mälsää kun kaikki keskustelee vaan facebookissa enää.
Ainoa asia mitä olen fb:stä kaipaamaan jäänyt sieltä erottuani on muiden vauvojen ja äitien kuulumiset. Höh.
 
Sun pitää liittyä salaosoitteella ja käyttää vain vauvapalstoja ;)
 
Tuossa olisikin ideaa! Paitsi että sitten siellä kuitenkin alkaisi taas roikkua liian paljon ja koko facebookista eroamisen hyöty menisi siinä...

Äh, mieluummin hukuttaudun tähän "yksinäisyyteeni" juttuseuran puutteessa.
 
Saako udella miksi erosit naamakirjasta? ihailtavaa luonteenlujuutta, täytyy sanoa, en varmaan ite pystyis ku se on niin päivittäinen osa elämää, hih :) Mua kans harmittaa että tää forumi on nuupahtanu, mutta eipä kai sitä väkisellä voi kehittää jutun juurta kun ei keskustelua synny :) Pitää tehä äkkiä ne seuraavat vauvat niin voi taas rupatella netissä uusien odottajien kanssa!

No, kirjotellaanpa kuitenki muutaki ku tässä nyt kerran ollaan ja valvotaan. Joko ootte antanu lusikkaa enemmänki lapsen käteen? Meilä ei oo tyttö vielä paljonkaan syöny ite (paitsi sormiruokaa tietty) ja mietin missä vaiheessa sen kokeilemisen viitsis alottaa.

Meillä mies jäi tänään lomalle, piiiitkälle sellaiselle! Ihanaa, että saa olla enemmän nyt kotona. Siis hän jatkaa hoitovapaalle koko ens kevääksi. Ja mulla työhönpaluu 2 vk päästä. En oikein tiiä oonko siitä iloinen vai en, en osaa vielä aatella miltä tulee tuntumaan. Kauhea ikävä varmaan lapseen, mutta onneksi tiiän että on parhaimmassa hoidossa kotona iskän kaa. Musta on kuitenki ihana että miehilläki on mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa nykyään, jos se vaan taloudellisesti onnistuu. Meillä on melkein samat palkat eli siinä mielessä sama, kumpi on kotona.

Tavallaan nyt lapsen kanssa olemisesta on tullut aivan äärimmäisen hauskaa, kun lapsi osaa liikkua (meillä on nyt kontattu kuukauden verran), leikkiä ja tutkia melkein mielensä mukaan ja kommunikoi niin paljon jo mun kanssa. Meillä on ollut tosi hauskaa siis yhdessä hassutellessa ja siinä mielessä haikeaa lähteä päiviksi pois kotoa. Mutta kyllä mies saa sitten myös vahtia tyttöä enemmän ja ruuanlaittoon ja syömiseen/syöttämiseen tulee menemäään huomattavasti enemmän aikaa nykyseen verrattuna. Ensiaskeleita odotellessa! TYttö on ruvennu myös nousemaan tukea vasten, ja niitä muksahduksiakin sitten tulee. Ensimmäinen kuhmu on jo ollut päässä eikä jääne viimeiseksi.

Tämmöistä meille!

Ai niin, tietäskö joku saako tota vasemman palkin laskuria korjattua tai nimimerkkiä?... ei sillä laskurilla muuten merkitystä oo, mutta jos siinä kerran jotain päivämäärää tai viestimäärää pitää lukea, niin sais ne olla kuitenki oikein... Mulla hävis vanha nimimerkkiki ja piti lisätä noi tähdet. Tyhmä Vau.
 
Hehhee, hyvähän se on ensin valittaa ettei kukaan keskustella, ja sitten olla itse kirjottamatta. Mutta itseasiassa meidän rakentama omakotitalo valmistui (tai no valmistui ja valmistui, ei tämä vielä valmis ole) ja muutettiin ja nettiyhteydet oli poikki. Mutta ihanaa että elämä vähän rauhottuu nyt, oli meinaan aikamoista hässäkkää tämä pieni vauva + itse rakentaminen... en suosittele.

Mutta vastauksena Sadepilvelle, erosin fb:stä kun vähän kyllästyin koko siihen kokonaisuuteen. Ja toisaalta myös siihen, että kotona ollessa tuli sitten jätettyä fb päälle ja roikuttua siellä sen sijaan että olisi tehnyt jotain muuta... Muutaman päivän oli vierotusoireita kun ei tiennyt mitä siskon miehen kummin kaimalle kuuluu, mutta siitä se sitten helpotti. ;) Ja enää ei ole ikävä mitään muuta kun teitä muita mammoja ja tietoja siitä miten teillä menee. Höh.

Meillä ei vielä itse syödä, paitsi jotain sormiruokaa mutta sekin tipahtaa aika nopeasti koiralle oman suun sijaan.

Muuten meininki on ollut melkosta, tyttö on TOSI energinen ja liikkuva verrattuna ainakin lähes saman ikäisiin serkkuihinsa. Konttaus ja pystyyn nouseminen tuli kuvioihin sillon 6 kk iässä ja äidillä piti aika kiirettä, kun tasapaino oli mitä oli... Nyt on helpottanut, kun pysyy jo itse paremmin pystyssä. Nyt sitten kovasti opetellaan kävelemään, siitä se lähtee...
 
Moikkamoi! :)

Kivahan se on täälläkin välillä kirjotella :) vähä hyyty toi kirjottelu siitäkin syystä, kun nää vaun sivut takkuili aika pahasti. En päässyt ollenkaan lukemaan keskusteluita enää jos ite olin jotain siihen kirjottanu :/ omituista.. Ja sama juttu mulla, että oon joutunu rekisteröityyn ainakin kolme kertaa uudestaan tänne, kun järjestelmä vaan on hukannu mun tiedot..

Tosta lusikalla syömisestä.. meillä ei kyl viä luonnistu lusikalla syöminen :D Kyllä se kädessä pysyy, mut jos siinä jotai ruokaa olis ni menis kyl iha johki muualle kun suuhun :D Sormiruokailu on nyt lisääntynyt, ku ei noi soseet oikein uppoo enää. Kummallista on se, että oon yrittäny antaa 8kk:den ikäselle tarkotettuja soseita mis on jo niitä paloja, ni ne räitään heti pois. Mikähän siinäkin on, kun kumminkin sormiruokailee, eikä sillon kummastele paloja.. tai sit se on se tapa, ettei niin ällötä ku ite saa laittaa suuhun.. en ymmärrä..

Mitenkäs teillä uppoo kasvikset? oon vähä "huolissani", ku tuntuu ettei enää mitkään kasvikset uppoo, ei ees perunat. Sillon kun alko soseita syömään ni tein ite kasvissoseet ni ne oli ihan parhainta herkkua.. varsinkin bataatti ja porkkana. Nyt ei mee mikään tosiaan alas. :/ Lihaa vaan ja leipää pitäs olla!

Onkos teille muille iskeny pieni suru siitä, että lapsi vaan kasvaa ja kohta jo kävellään (osa käveleekin jo), mutta ei oo enää siitä pienestä tuhisevasta kääröstä tietookaan :/ Ihanahan on seurata tota huimaa kehitystäkin en sillä sano, mutta joskus tulee ihan itku kun mietin etten saa enää sitä omaa pientä vauvaani takaisin :) Meni kyllä toi vauva-aika niin hujauksessa ja mä taisin elää sen ajan jossai horroksessa... Nyt jotenkin masentaa, että kohta tarttis se oma "vauva" laittaa hoitoon ja ite palata taas töihin.. en osannu kuvitellakaan, että tämä kohta ois näin vaikeaa.. Nyt tarvii vaan täysin siemauksin nauttia tästä ajasta, kun saa vielä olla lapsen kanssa kotona. Kertokaa te muutkin ajatuksistanne, etten tunne itteeni ihan hulluks :D

 
Takaisin
Top