Lisää lapsia?

IceDiamond

IceDiamond

Vauhtiin päässyt keskustelija
Tammikuunmammat 2015
Mietin tässä 2vk sitten, kun en ollut vielä näin kuolemanväsynyt, et toinen ois kiva tehdä. Taisin olla hormoonihuuruissa ja paha vauvakuume iski. Mies samoilla linjoilla, joten hyvä, et menkat ei ollu alkanut...

Nyt järki tullut päähän. Poika loppujenlopuksi helppo vauva ja mies hoitaa upeasti osansa ja usein myös mun osan. Se raukka onki nyt aivan sippi. Jääny vauvapuheet kummasti... Silti mietin, et josko sit joskus.

Miten ihmeessä sitä ikinä selviäis kahden kanssa, kun nytkin tuntuu et vauvan kanssa menee kaikki aika ja taloustöiden kanssa saa olla velho, et ne hoituu? En uskalla varmaan ikinä tehdä toista lasta. Mites taaperolle selität, et vastasyntynyt tarvii äitiä kokoajan, et odotapa vuoroasi. Miten voisin taata, että vanhempi lapsi saa kunnon aterian, kun nyt en kerkiä useinkaan laittaa ruokaa saatika syödä itse. Aikuiset nyt pärjää sillä leivänkannikallakin...
 
Ice, kyllä se tosipuheisssa aika haastavaa onki. Ruuaksi jotain nopsaa, mutta yleensä tehdään edellisiltana joku ruoka valmiiksi. Pikkuvauvavaiheessa molemmat vanhemmat on ihan sippi. Sit ku on taapero ja vauva niin molemmat on sippix2, kun molempien aika menee lasten kanssa, ainaki näin alussa. Kotityöt jää arkisin tekemättä, eikä yhteistä aikaa jää nimeksikään. Huonoa omatuntoa potee, kun ei ehdi antaa mustasukkaiselle esikoiselle huomiota tarpeeksi vaatimaansa nähden ja toisaalta vauvalle, kun esioisen kanssa ne tietyt rutiinit ja systeemit.!Mietinpähän vaan, mitä se ois nyt koliikkivauvan kans (esikoisen kans valvottiin aamuyölle alussa).

Ja sitten toisaalta päivääkään ei vaihtaisi pois. Isompi nauttii saadessaan auttaa ja kotitöitäki ehtii joskus tehdä (hänen knssaan, menee leikistä ja yhdessä touhuamisesta), kun vauva nukkuu tai kantoliinassa ja lopuista ei kannata stressata. Yhteistä aikaa miehen kans ehtii järjestää, ainaki jos tinkii omasta ajasta (kännykät ja muut laitteet käsistä pois)
 
Muokattu viimeksi:
Mä sanoisin että tän esikoisen kanssa on oppinut siihen että asioita voi tehdä yllättävissä väleissä. Kun pesee hampaita pysyyy pistään pyykit koneeseen. Kun toinen on pissalla niin ehtii laittaan pyykit kuivamaan. Myös vauva menee samaan aikaan hoitopöydällä joka o pesukoneen päällä. Pikkukakkosen aikaan on paras hetki tehdä ruokaa ja kun huolehtii ennen sitä vauvan syötön on sekin hetken tyytyväinen. Lisäksi on tosiaan olemassa kantoreput yms, jota kokeilin tämän vauvan kanssa ekakertaa torstaina kun imuroin!
Jään ensi viikoksi yksin kotiin kun mies lähtee työreissulle ja olen kuumeisesti miettinyt miten palaset loksahtaa yhteen. Esikoinen tarhaan joka päivä jotta ehdin toisen kanssa käymään kaupassa ja tekemään ruokaa. Haastavaa tulee, kun tupperitkin on keskiviikkona :D
Mutta silti olen sitä mieltä että kolmas vielä tulee ja toivottavasti saa alkunsa tänä vuonna (loppuvuodesta) :) parisuhteesta täytyy tinkiä mutta onneksi on tukiverkko joka auttaa ja mahdollistaa myös pienet paussit yhdessä miehen kanssa. Halailu ja pussailu ei silti lopu vaikka lapset ovat ympärillä, niitä kun voi jaella toiselle aina kun ohi kävelee! ♡
 
Kyllä ainakin haluan vielä sen toisenkin ja oli puhe jo alun alkaenkin, että kaksi olisi mukava saada.. Vaikka tämä on ollut tosi paljon rankempaa ajoittain mitä odotti (halkioineen ja vatsaongelmineen), niin sitä vain ajattelee, että tämä on ohimenevää ja kohta helpottuu.. Rankempaa varmasti kahden kanssa, mutta sitten on jo viisaampi ja kokeneempi toisen kohdalla.. Nyt kaikki on niin uutta ja stressaavaa, kaikesta huolestuu ja yleensä turhaan..
 
  • Tykkään
Reaktiot: DT
Tehokkaat ihmiset asia erikseen :P Yllättävissä väleissä voi tosiaan asioita tehdä. Lasten päiväuniajan pyhitän itselleni, joten silloin syön ja keitän kahvit. Lapsentahtisesti kun vielä menty niin vauva herännyt vaatimaan ruokaa juuri, kun lounasaika. Niinpä ite ei oo ehtiny syömään useinkaan esikoisen kanssa samaan aikaan. Meillä on molemmat lapset kotona, otin esikoisen pois hoidosta, kun jäin kotiin. Se tietysti hieman työläämpää, mutta oon tyytyväinen ratkaisuun, ku esikoinen vasta 2,5 v. Ehtii sitä sitten taas hoidossa olla. Kavereita kuiteski tapaa viikollaki ja käydään kerhossa. Mies vuorotyössä, joten illat välillä pitkiä, mutta kyllä ne menee. Ihmiset kokee asiat eritavoin. Mitään herkkua ei alussa ole, mutta kyllä sitä oppii pian luomaan itselleen sopivat systeemit. :)
 
Meidän poistu on helppo tapaus ja viihtyy esim lattialla ihan itsekseen. Nukuttaa ei tarvitse ja ilmoittaa tarpeistaan, mutta ei huuda kurkku suorana. Saan hommat hoidettua ja välillä jopa mietin tylsyyttäni. Mies hoitaa osuutensa ja enemmän; käyn jumpalla, kaupassa yksin, parin vkon päästä lupauduin töihin tekemään pitkää päivää...
Meillä siis haaveissa toinen mahdollisimman pian. Jo lähinnä oman iän sekä lapsettomuushoitojen vuoksi.
En kirjoita näin sillä ettenkö muka tajuaisi kuinka rankkaa voi olla tai ollakseni ilkeä niitä kohtaan joilla lapsiarki on aivan jotain muuta kun meillä tällä hetkellä :) tiedän myös, että toinen muksu saattaa olla jotain aivan muuta kuin tämä herra helppo. Siihen arkeen ja elämään sitten kai vaan kasvaa mukaan :)
Tsemppiä ja jaksamista meille kaikille :)
 
Mites te, joilla on jo enemmän lapsia. Millaisella ikäerolla he ovat? Ikäeron plussat ja miinukset (jos niitä nyt voi sillain edes luokitella. Ja juu, yksi on yhden mielestä hyvä ja toinen toisen, mutta omasta mielestäsi)? Jos saisit parhaalle ystävällesi suositella ikäeroa lasten välillä, niin mitä suosittelisit?
 
Meilläki helppo/tyytyväinen vauva. En tiiä, miten sitte sujus, ellei viihtyis niin hyvin itsekseen matolla/sitterissä jne.
Minusta tämä 2 v on hyvä ikäero, jos aattelee/vertaa noita kavereiden lasten ikäeroja myös. Joka tapauksessa kaikilla ollu omat vaikeutensa.
 
Poika nukkuu öisin 2,5h kerrallaan ja päivisin 10min pätkiä ja syö aina herätessään. Päivällä ei kerkiä edes vessaan kun muksu jo hereillä. Tämä vissiin ihan normaalia vauva-arkea, mut mä olen pahemmin väsynyt kuin koskaan ja kokoajan väsyneempi ja nälkäinen, kun en kerkiä syömään. Maate mennessä koko kroppa tärisee ja sydän hakkaa korvissa. Pärjään siksi, että hetkittäin saan tehdä rauhassa kotityöt, kun mies pojan kanssa. Jotenki tuntuu ihan toivottomalta, et selvittäisiin kahdesta. Surku sinänsä, kun toisen tahtoisin...
 
Kai sen enemmän pitäisi päivisin nukkua? :o Meilläkin torkahti silloin aina hetkeksi ja oli aina tuttipullo suussa kun sitä pyysi kun heräsi ja söi tipan, nukkui max puoli tuntia ja söi taas tipan jne.. Oli kyllä oma mielenterveys koetuksella kun öisinkin nukkui vain hetken ja lopulta ei sitäkään kun jatkuva tipoittain syöminen kuulemma (tyksissä sanoivat) ei anna vatsalle aikaa levätä ja se tulee kipeäksi.. Nyt tyttö on hereillä päivästä pari kertaa 1,5 tunnin pätkän ja muuten nukkuu, syö yleensä 3 tunnin välein, joskus 2,5 tai 4 tuntia väliä.. Öisin nukkuu välillä 5 tuntia putkeen, herää syömään ja nukahtaa vielä pariksi tunniksi.. Näin siis silloin kun ei jokin sekoita rytmiä, kuten tämänaamuinen kuola kurkussa :( Mutta muuttui päivät (ja yöt) täysin kun alettiin tyksin puolelta pitää 3-4 tuntia väliä syötössä ja syöttämään kerralla 120 ml..
 
Meillä poika juuri 8vkoa. Nyt herätään enään kerran yössä kun päätin, että yösyötöt hoidetaan pullolla. Hän saattoi herätä eka yösyötön (kahden kolmen aikaan) jälkeen tunnin kahden välein kun ei saanut tarpeeksi syödäkseen, ihan vain sen takia että nukahti niin sikeästi tissille. Plo nopeampi ja näin ollaan saatu tämä asia hoitoon, herää seuraavan kerran seiskan kasin aikaan. Päivisin vetää ehkä kolmet 3-4h unet ja joka unien jälkeen syödään.
Tämä pulloidea lähti ylipäätään siitä kun en yhtään tiennyt paljonko hän syö. Sairastettiin rs-virus ja jouduttiin painokontrolliin lekurin toimesta. Sen myötä pumppailin ja syötettiin pullolla, perään lohdukkeeksi tissiä. Päivät mennään tissillä. Saadaan kaikki nukkua :)
 
Tämä pullo suussa puolet päivästä. Torkkujen välissä aina joku 30min hereillä. Tai sit vaan herää puolittain ilmoittamaan, et ois ruuan tarve. Syö tosiaan tipan ja sammuu pullolle. Eihä tuota nyt voi huudattaakaan, et pidentäis välit. Neuvolantätin ohje oli "anna vettä välissä" Kokeilin. Uneliaalle vauvalle vettä ni jo heräs ja semmosella ilmeellä, et mitä paskaa sä yrität antaa :D Eikä tää huuda hereilläollessaan useinkaan. Ihan sinut tän pätkärytmin kanssa.
 
Meillä on ikäeroa 1v 4kk. Ilman univelkaa tää ei olis juurikaan yhtään rankkaa. Ekan kanssa ne ensimmäiset 3kk oli sitä "akuuttia"aikaa ja niin on näköjään myös tämän toisen kanssa. Nyt kun vauva on 11vkoa niin rytmit alkaa löytyä ja itekin tajuaa et "hei minähän pärjään". Kotityöt on jäänyt puoliteholle ja piirustus/maalaus/muovailuvaha yms.jutut esikoisen kanssa jää vkon loppuihin kun isikin on kotona. Siitä on välillä enemmän ja välillä vähemmän huono äiti fiilis. Uskon, et yks osasyy siihen ettei meillä ole mustasukkaisuutta on just tuo pieni ikäero. Vanhempi ei vielä kunnolla osaa olla mustis. Hyvänä pienessä ikäerossa pidän myös sitä, että parin vuoden päästä pojat ovat siinä iässä,että leikit menevät hyvin yksiin eikä vanhempia tarvita kokoajan leikkeihin. Ja samoilla uni (tai unettomuus) silmillä menee tämäkin valvominen :grin Jotkut on sanonu et kun vanhemmat lapset ehtii siihen 3-4v ikään niin ite tulee niin mukavuuden haluiseksi, ettei jaksa enää lähtee tähän vauva rumbaan. Toisaalta vanhempi sisarus osaisi jo auttaa enemmän ja olisi omatoimisempi. Nyt on kaksi täysin puettavaa/syötettävää/vaipatettavaa... Mut kyllä meilläkin isompi auttaa viemällä vaippoja roskiin ja heiluttamalla vauvan koppaa (kun ollaan lähdössä autolla) että äiti saa pukea itsensä ilman, että vauva itkee.

Jos on niin et vauvan saanti on helppoa niin suosittelen tähtäämään kakkosvauvan kesävauvaksi :p Helpottaa arkea ihan hirmusesti kun ei kahdelle tarvi pukea kaikkea mahdollista päälle pari kertaa päivässä! Ja kura-aika on nyt meillä vasta edessä :hungover:

Parisuhde aika jää vähälle! Mut tosiaan halit ja pusut ja kauniit sanat ei vie paljon aikaa ohi kulkiessa. Seksiä ei voi enää senkään vertaa harrastaa silloin kun haluaisi vaan silloin kun se on mahdollista, jos ei sit ole niin väsynyt että nukahtaa kesken ajatuksenkin :joyful: Ja mikä oma aika?? Yksin kaupassa tai suihkussa käynti on viikon kohokohta :rolleyes: Omat lämpimät ruoat saa unohtaa hetkeksi. Yleensä yhtäaikaa on joko vauva tissillä tai esikoinenkin syö samalla ja sitä pitää auttaa syömään, maito kaatuu ja se pitää pyyhkiä, pitää tehdä leipää, lisää ruokaa jne.. Onneks on mikro jossa oman ruoan voi lämmittää (kunhan sen vain vielä ehtis sit syödäkin).

Tarkat tapaamisajat kannattaa unohtaa. Juuri kun on saanu molemmat puettua kaikkiin vaatteisiin niin joko molemmilla tai toisella on kakka, vauva puklaa niin et vaatteet on pakko vaihtaa, vanhempi löytää jostain vettä ja kaataa ne päällensä-ja vaatteet on on pakko vaihtaa jne jne.. "Tulla siinä joskus kolmen jälkeen" on aika venyvä käsite :grin

Mut silti tää kaikki arjen ja vaipparallin ja rumban pyöritys on ihanaa! Elämä olis niin tyhjää ilman noita kahta pientä komistusta joiden kasvua on ihana seurata! Niinkuin mun mies sanoo niin nyt mennään tää vauva-aika täysin lasten ehdoilla, meillä on parisuhde aikaa koko loppuelämä, mutta lapset ovat vain pienen hetken näin tarvitsevia!!

Ja meillä kun ois haaveissa vielä kolmas lapsi ja suht nopsaan niin sekin varmaan kertoo että ei tämä elämä tässä pyörityksessä niin kamalaa ole (ainakaan meillä)


Tulipahan tarina :flower
 
Mä toivoisin kolmea lasta, kaksikin riittää jos kolmatta ei saada, toki yhdellä mennään jos enempää ei tule...
Kysyin mieheltä aikataulusta, ja hänen vastauksensa oli, että milloin minä haluan seuraavaa yrittää. Ikäeroa toivoisin aika lailla sen 1 v 4 kk jokaisen lapsen väliin, jos suinkin mahdollista.

Itselläni on vain vähän reilun vuoden ikäero veljeeni. Leikittiin paljon keskenämme eikä me tapeltu oikeastaan lainkaan. Tiedän, että kaikilla se ei mene ihan noin seesteisesti.

Olen jo varsin iäkäs, joten aikaa ei ole tuhlattavaksi.

Jos saan/hankin kolme lasta ja ikäero on 3 vuotta, vaipparumba jatkuu vielä 8 vuoden päästä!

Vaikka vanhemmat lapset pystyvät auttamaan nuorempien hoidossa ym., myös he tarvitsevat huomiota, kuljetuksia harrastuksiin jne., eli elämä voi silti olla hektistä kaikkien kanssa.

Vaikka kuinka rakastan tätä pientä nyyttiä, katson kuitenkin haikeudella matkakuviamme, mm. laskettelemaan. Olen niin itsekäs, että toivon jossain vaiheessa meidän voivan mennä laskettelureissulle tai jonnekin muualle koko perheen kanssa (jos taloudellinen tilanne antaa myöten) ennen kuin olen 60-vuotias...

Voi olla että mielipiteeni muuttuu, jos toinen lapsi tulee ja olen väsynyt. Tällä hetkellä uni on riittävää, mutta en kykenisi hoitamaan miehen työpäivän ajan toista lasta, joka olisi vilkas ja vaatisi huomiota, en tällä rytmillä.
On päiviä, jolloin olen koko päivän kiinni pojassa. Poika itkee ja kitisee ja nukkuu vain sylissä ja lohduttautuu rinnalla. Sitten on päiviä, kun omaa aikaa on ihan hyvinkin. Välillä oli jopa enemmän omaa aikaa kuin nyt.
Ei meillä ole kuitenkaan ollut tuollaista Ice Diamondin tahtia. Sairaalassa oli, mutta se hoitui korvikkeella. Ekoja kertoja kun sai korviketta, nukkui kun mies vei vaa'alle syöttöpunnitukseen, mikä oli aivan ennen kuulumatonta ja johtui ilmeisesti uupumuksesta ja tyytyväisyydestä, kun vatsa oli täysi.
Lisäys: siis meillä se katkonainen uni ja kokoaikainen tankkaus johtui nälästä, ilmeisesti ID:lla ei ole siitä kyse.

Niin, ja JOS kävisi niin kivasti että lapset syntyisivät n. 1 v 4 kk ikäerolla, lapset olisi tehty 2 v 8 kk kuluttua. No, elämää ei voi liiaksi suunnitella, eikä ole sanottua että kahden lapsen jälkeen pystyy edes harrastamaan seksiä tärppipäivinä. Tai että tekee edes mieli siinä rumbassa seksiä harrastaa. Mutta tuo on se, mitä yritetään.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä on lasten ikäerot n. 2,5v ja siis kolmas on tämä tammivauva. Oon kokenu tän ikäeron tosi hyvänä ja ns pakollisena, koska molemmat isommat on olleet tosi huonoja nukkuun ja vasta kahden vuoden päästä oon ollut valmis uuteen vauvaan sen edellisen jälkeen. Nyt vanhin 5,5v ja keskimmäinen kohta 3v leikkivät kivasti keskenään ja mulla on ihanasti aikaa vauvalle :Heartred Näillä näkymin meijän vauvat on tehty ja kolme poikaa siis saldona. :love7 Elämä on oikein ihanaa just nyt ja aion olla kotona kuopuksen ekat kolme vuotta. Ne on kuitenkin tosi tärkeitä vuosia ja niin kamalan lyhyitä, vaikkei valvottuina sairasteluöinä aina siltä tunnukaan.. :wink
 
Me ollaan kans hyper onnellisia jo näistä kahdesta pojasta kun alkuun luultiin ettei saada yhtään! Esikoinen sai alkunsa hoidoilla ja tämä toinen yllätti meidät tulollaan täysin. Pakkasessa olis vielä yksi alkoi odottamassa mutta tod.näk.sitä en halua käyttää. Jos kolmatta ei tule luomuna niin sit eletään onnellista elämää näiden viikarien kanssa. Mies vain haluais minulle pikku prinsessan, mutta sanoin, että poikahan sekin on jos kolmas tulee :p
 
Ollaan puhuttu että kun pikkumies lähenee vuoden ikää nii alettaisiin yrittää pikkukakkosta. Toiveena ikäeroksi korkeintaan 2 vuotta, jotta pääsisi sitten mahdollisimman nopeasti ohi vaippa touhuista ja kuten mainittu leikit menisi hyvin yksiin sitten parin vuoden sisällä. Itse aina ajattelen että kuinka vanha olen sitten kun lapset ovat 20, en halua olla ikäloppu kun mieheni ja minun yhteinen elämä jatkuu ja mahdollisesti sitten "sadan vuoden päästä" on vielä kunnossa lapsenlapsia varten.
 
Vaikka kaikki on mennyt paremmin kuin odotin ja tuo tyttö on elämäni ihanin asia, on sen kanssa kuitenkin sen verta rankkaa etten ihan heti haluaisi toista tähän rinnalle vaikka olisi hyvä mieskin kuvioissa. Nyt kun ollaan tytön kanssa kahdestaan ei onneksi tarvii edes miettiä asiaa.. :)
 
Me ollaan alusta asti oltu samaa mieltä miehen kanssa, että kaksi yhteistä lasta tehdään pienellä ikäerolla. Kesän yli kuitenkin käytetään ehkäisyä, eli syksyllä "vasta" aletaan yrittämään sitä kolmatta ja viimeistä. Mulla on tärpänny molemmat heti ekasta kierrosta, joten halutaan uskoa, ettei suuria vaikeuksia ois saada alulle sitä kolmattakaan. Yritetään silti muistaa, ettei se oo itsestäänselvää :shy:
Täytän tänä vuonna 30 ja koen, että ei tässä montaa vuotta oiskaan enää aikaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top