Liikunta loppuraskaudesta

[Jooa]

Millaista liikuntaa olette loppuraskaudesta harrastaneet? Olen yleisesti aika paljon liikkuva, olen harrastanut toiminnallista/crossfitiä noin 10 tuntia viikossa. Neuvolassa muistutetaan aina levon merkityksestä, mutta treeni ei itsessään aiheuta supistelua tai muuta, joten en ole nähnyt tarvetta vähentää liikkumista. Neuvolasta on neuvottu tekemään esimerkiksi kävelylenkkejä toiminnallisten treenien tilalla, mutta kevyt kävely on ikävää liitoskipujen, jatkuvan pissahädän ja toisaalta myös sen takia, että nimenomaan kävely provosoi supistelua.

Raskausaikana intensiteetti (etenkin raskaimpien treenien osalta) on vähän laskenut, mutta edelleen treenitunteja tulee jotakin 8 - 12 väliin. Olen raskausviikolla 33 ja nyt ensimmäistä kertaa tuntuu, että kroppa ei ole palautua treeneistä, sykkeet ovat korkealla ja huono olo vaivaa. Pää ei kestäisi kuitenkaan liikunnan vähentämistäkään. Olisi kiva kuulla muilta, miten olette päässeet loppuraskaudessa liikkumaan - onko treenien määrää pitänyt vähentää? Oletteko pystyneet liikkumaan synnytykseen saakka? Pitääkö tässä varautua siihen, että vointi heikkenee tosi nopeasti?

 

[Vatupassi]

Esikoisen aikaan olin himoliikkuja, ja oli kova paikka kun treenit joutui jättämään joksikin aikaa tokan kolmanneksen kohdalla kun oli ennenaikaisen synnytyksen uhka. Siitä ponnistin kuitenkin raskauden jälkeen vielä ihan kelpokuntoon ja toisenkin lapsen jälkeen harjoittelu sisälsi useamman puolimaratonin per viikko. No, tällä kertaa tilanne on toinen ja lähtötaso oli mallia rapakunto. Kaksi ekaa kolmannesta meni niin järkyttävässä koomaa lähentelevässä väsymyksessä ja jatkuvassa oksentamisessa, ettei paljoa liikkuminen kiinnostanut.

Eli tällä kertaa aloitin liikunnan vasta viikolla 27. (Nyt viikkoja kasassa 31).Taso on siis hyvin paljon eri kuin sinulla on meneillään, mutta lajeina minulla on ollut pyöräily, uinti ja se kävelykin, vaikka samoin minulla että kävely on se mikä aiheuttaa supistuksia, uinti ja pyöräily ei niinkään. Olen pitänyt pätevänä mittapuuna omaa vointia liikunnan aikana ja siitä palautumista. En seuraa sykkeitä liikunnan aikana, vaan sopeutan tehon jaksamiseeni. Hankalana olen kokenut sen, että hyvänä päivänä jaksan mitä vain miten paljon tahansa ja se kostautuu sitten seuraavana päivänä kun huomaa että hups ei olisikaan kannattanut tehdä ihan niin paljoa/niin kovalla teholla. Eli se palautuminen ei toimi.

Kaksi ensimmäistä lasta olivat yliaikaisia, enkä koe että vointi olisi kummemmin heikentynyt loppua kohden, laskettujen aikojen jälkeen porhalsin menemään siinä toivossa että synnytys käynnistyisi, mutta ei sillä ollut mitään merkitystä sen kannalta. Ainoa lopputulos oli että itsellä oli jokapaikka kipeänä.

Kannattaa kuunnella omaa oloa, jos sykkeet pysyttelee korkealla ja olo on huono ja palautuminen on hidasta, niin onhan se varmasti viesti siitä että kannattaa hiljentää tahtia. Hyväkuntoisena palaudut synnytyksestä varmasti hyvin, mutta on hyvä valmistautua henkisesti siihenkin, että synnytyksen jälkeen huhkimiseen tulee pakostikin taukoa tai vähintäänkin liikkumista on sopeutettava huomattavasti olosuhteisiin.

Uinti on tosi hyvä ja vedetkin tällä hetkellä lämpimiä jos mitään lääketieteellistä estettä järvessä lillumiselle ei ole.

Tiivistettynä: oloa kuunnellen.