Lemmikkiperheet

[ErakkoRusakko]

Hei, onko täällä lemmikillisiä perheitä? Lähinnä ehkä kaipailen koiraperheitä, mutta muutkin lemmikit ja lasten yhteensovittaminen kiinnostaa.

Meillä kuoli viime syksynä 14-vuotias husky ja ikävä on kova.

Olen miettinyt talven lenkkikaveriksi uutta koiraa, mutta olisihan varmasti hulluutta ottaa koiranpentu juuri ennen ihmispennun tuloa? Kokemuksia? Mielipiteitä?

Kaikki vinkit ja lemmikkitarinat tervetulleita!

 

[Freyja86]

Meillä on iäkäs kissa, kohta 3v. koira sekä liuta kanoja.

Koiran otin aikoinaan kun edelliset koirat kuolivat ja pian pennun tulon jälkeen jäin yksin 3 lapsen kanssa, joista nuorin oli vuoden ikäinen. Asuttiin onneksi omakotitalossa ja koiran pystyi vaan laskemaan pihalle. Oli kyllä tosi rankkaa ja vielä kun meillä oli haasteita sisäsiistiksi opettelussa niin jatkuvasti sai olla lattioita kuuraamassa.

Mielenkiinnolla odotan mitä mieltä koira on tulevasta vauvasta. Aiempien kanssa ei oo ollut mitään ongelmaa, mut tää on paljon innokkaampi nuuskimaan naamaa kuin aiemmat joten vähän saa olla varuillaan.

 

[universumi]

Mulla iäkäs koira, joka ei ole ikinä pitänyt pikkulapsista. Suorastaan hirvittää, että miten tulee ottamaan vastaan vai pitääkö luopua koirasta.

 

[silkkipakastin]

Kokemusta ei ole mutta mielipide on. Siirtäisin pennun hankintaa siihen, että lapsi olisi edes muutaman vuoden ikäinen. Olis hurjaa elää pennunkoulutuselämää ja ihmispennun kouluttamista samaan aikaan - lisäksi esimerkiksi sisäsiisteysaspekti huolettaisi, ja heittäisin varmasti pennun ulos jos postpartum-huuruissani huomaisin että vaunuihin, unipesään, leikkimattoon tai pinnasänkyyn on pissattu tai revitty riekaleiksi.

Lisäksi olisi tärkeää opettaa koira kulkemaan vaunujen kanssa vetämättä, mikä voi iloisen, uteliaan ja reaktiivisen pennun kohdalla olla hankalaa. Se olis yks jänis pellon reunassa ja vaunut pahimmassa tapauksessa nurin.

Olen pessimistinen realisti, voihan toki olla että jos pennun saa nyt heti niin ehtis jo opettaa sisäsiisteyttä ja vaunulenkkejä. Teinikoiran kanssa vauva-aika voi kuitenkin vaatia paljon, ja varmasti on 100% vaikeustasoa lisää vauva-arkeen.

 

[Pikkuvarpunen]

Tuolta joulukuisten 2025 puolelta moi meidän 12,5-vuotias maailman lempein ja ihanin lapinkoira piti lopettaa n. kuukausi ennen esikoisen syntymää nopeasti pahentuneiden selkävaivojen vuoksi. Yhtäkkiä olin ilman koiraa ensimmäistä kertaa kuuteentoista vuoteen (kahteenkymmeneenyhteen, jos lapsuudenperheen koiran jo laskee mukaan). En ollut ajatellut, että tulisi päivää, jona elän koirattomassa taloudessa.

Mä olin ihan valmis ottamaan uuden pennun, kun esikoinen oli 3 kk ja käytiinkin katsomassa yhtä narttua, jolle suunniteltiin pentuja. Tajusin siellä käydessä, että ehkä se olisi vähän liikaa ja sovittiin puolison kanssa, että otetaan pentu sitten, kun yksikään lapsi ei ole vaipoissa. Sitten voisi ajatella, että olisi riittävästi kaistaa sisäsiisteys- ja remmikäytöskoulutukseen

En sano, että tämä on ainoa totuus, ja on varmasti ihan mahdollista handlata sekä vauva/taapero ja koiranpentu. Mutta tällaiseen ratkaisuun itse tultiin ja olen pystynyt pysymään päätöksessä, vaikka mun koiran kaipuu on välillä ihan infernaalinen

Tsemppiä pohdintoihin! Tulet mihin lopputulokseen tahansa, eiköhän se ole just hyvä teidän perheelle

 

[ErakkoRusakko]

Minä näen pentupissan ja vauvanpissan samanarvoisina! Kaiken saa pestyä ja Sanytolilla desinfioitua tarpeen mukaan

Mutta uskon että minua siistimmälle ihmiselle sisäsiisteysrumba olisi ihan varmasti hermojaraastava painajainen!

Kaipa sitä on jotenkin ego paisunut, kun minulle huskyn koulutus oli ihan törkyhelppoa. Pakko sanoa, että koirayksilökin oli poikkeuksellisen älykäs. Ymmärsi puhetta, osasi käyttäytyä ja teki tihuja vain aiheesta.

Entinen narttu oli niiiiiin hyvä lasten kanssa. Kärsivällinen, rakastava ja lempeä. Mutta en todellakaan usko, että seuraavan koiran kanssa olisi yhtä hyvä tuuri.

Ehkä me otetaan taaperopeeheeseen free-roam -kaniini sitten aikanaan ennen koiraa. Tai sitten ollaan uhkarohkeita. Ken tietää!

Onneksi nykyiseen väistöasuntoon ei mahdu koira, joten se hillitsee rekikoirahaaveita

 

[neraphia]

Mulla oli isompien lasten kanssa kaksi koiraa. Toinen ei tullut pariin ekaan viikkoon samaan huoneeseen, jossa vauva oli, kun esikoinen syntyi. Ja pitkän aikaa se itki/ulvoi samaa aikaa vauvan/lapsen/lapsien kanssa. Oli rasittava piirre. Jäin yksinhuoltajaksi nuoremman ollessa 3v, ex-anoppi kävi välillä lenkittämässä koiria. Asuttiin luhtitalossa, eli ei omaa pihaa. Oli rankkaa toisinaan, mutta en poiskaan noita muistoja vaihtaisi. Lapsetkin muistelee näitä koiria edelleen.

Nyt minulla on kolme koiraa (eri koirat, kuin isompien lasten aikana), enkä vielä tiedä muutammeko yhteen vauvan isän kanssa vai emme. Ainakin tällä hetkellä vahva tunne, että jatketaan erillään asumista. Minua ei huoleta ollenkaan pärjääminen koirien ja vauvan kanssa. Itse asiassa suunnittelen itse koirapentuetta tähän syksyyn tai ensi vuodelle.

Siskoni on myös ottanut koiranpennun paria kuukautta ennen esikoisen syntymää ja kaikki meni hyvin.

 

[Chaveirinho]

Ottaisin mieluusti vaikka heti koiran pennun tai kissan ja pari kanaamikäli mies sallisi ja olisi iso piha .

Itse synnyin aikoinani maataloon joka oli täynnä eläimiä. Itse asiassa lähes samana päivänä meille syntyi 10 koiranpennun pentue. Oli siinä varmasti minun äidillä kädet täynnä töitä. Siinä mielessä itselläni ei olisi ongelma vaikka koiranpentu tulisi missä vaiheessa raskautta vaan, tottunut kun olen.

 

[Chaveirinho]

Pieni jatko edelliseen. Nyt täytyy "tyytyä" yhteen pikku koiraan.

 

[ErakkoRusakko]

Juuri tänään kävelyllä "hyökkäsin" neljän pikkukoiran kimppuun. Niin kauhea koiran kaipuu, että aina kun ulkoillessa koira kiinnostuu minusta, olen heti maassa ennen kuin ehdin edes kysyä loppuun saakka "saako tutustua/silittää"

Oli ihanaa olla koirakasan alimmaisena, emännät ja isännät olivat huvittuneita :D

 

[marik91]

Meillä yksi 2,5v amerikanbulldog-uros, vielä viime vuonna keväällä oli kolme koiraa (tämän uroksen vanhemmat), mutta valitettavasti jouduimme vuoden sisään molemmista luopumaan kun sairastuivat toinen helmikuussa ja toinen lokakuussa. Aivokasvain tuli nartulle syksyllä ja oli todella aggressiivinen, muutama viikko sen toteamisesta jouduimme jo viemään lopetettavaksi. Se oli mulle kova paikka, oli mun elämäni koira. Ikävä "tyyppisairaus" näillä.

Nykyinen uros on kiltti mutta aika kova suojavietti joten se vähän jännittää että paljonko yrittää alkaa vauvaa "vahtimaan". Mut uskon et kaikki menee hyvin. Hirveesti tykkää lapsista.

Mut pakko sanoa, et kyllä helpompaa on yhden koiran kanssa, versus kolmen, et ihan tyytyväinen nyt kun vauva tulee, ettei enää oo kuin yks.

 

[universumi]

Mulla mietittävänä koirasta luopuminen. Kärsii hirveästä vanhuuden eroahdistuksesta joka tehnyt elämästä muutenkin vaikeaa, kun ei viihdy enää yhtään yksin. Lisäksi ei ole koskaan pitänyt pienistä lapsista. En suoraan sanottuna tiedä, miten tällaisen päätöksen voi tehdä. Toivon ensisijaisesti että joku koiran vakiohoitokodeista haluaisi ottaa hänet vanhuuden päiviksi. Vuosia ei kuitenkaan ole jäljellä kuin ehkä 1 tai kaksi.

 

[Pahvi]

Meillä harkinnassa koiran hankkiminen. Nyt kun elämä asettuu lapsen myötä, voisi myös koira tulla samaan syssyyn. Joku ihana pieni karvapallo!

 

[Memmumeritähti]

Meillä kaksi isohkoa ja energistä urheilukoiraa. Toinen 6v uros ja toinen 2v narttu. Tiedän jo valmiiksi, että vaunujen kanssa ei yksin voi niitä lenkittää, mutta onneksi meillä on myös isopiha. Täytyy vaan jakaa koirien lenkitys vuorot ja lenkkeillä koko perhe yhdessä :D Siitä miten ottavat vauvan vastaan, en ole huolissaan. Vanhempi koira on ainakin todistetusti äärimmäisen taitava ihan pienten vauvojenkin kanssa Todennäköisesti tulevaisuudessa tulee väistämättä meillekin pentukausi eteen pikkulapsi arjen keskelle, mutta ei vielä :)

 

[Dogmama]

Meillä suurperhe lemmikkejä. Kotona on kaksi kissaa ja kymmenkunta koiraa. Näin ollut koko esikoisen elämän ajan, joten vauvan ja lemmikkien yhteensovittaminen ei suuremmin jännitä. Varsinkin koirat rakastaa lapsia ja selkeästi jo tajuavatkin, että mun masussa asuu joku .
Oikeastaan ainoa asia, joka huolettaa on omien koiraharrastusten jatkuminen, kun raskaus tässä etenee ja vauva on kovin pieni.

 

[Seinä]

Meillä harkinnassa koiran hankkiminen. Nyt kun elämä asettuu lapsen myötä, voisi myös koira tulla samaan syssyyn. Joku ihana pieni karvapallo!

Täällä sama juttu!