Lemmikkieläimet ja odotus/vauva

oon aina halunnu mäyräkoiran mut ukko on niin "tyhmä" ettei Se halua elukoita.. Ratsastusta harrastin joskus ja harrastaisin edelleen jos siihen olisi mahdollisuus mutta kun ei ole ja Se Kyl ihan harmittaa.. Omistan kuitenki edelleen kaikki ratsastus kamppeet ku en niistä halua luopua kun jos joskus vaikka onni potkisi minuakin ja tulisi tilaisuus alkaa uudestaan harrastamaan.
 
Piisku, minä ratsastan. Ta itällä hetkellä enemmänkin omistan hevosia. :p Ratsastukset on jäänet edellisen raskauden aikana vähiin, synnytksen jälkeen luonnollisesti oli tauko, sitten multa leikattiin jalka ja nyt olen taas raskaana. Olen ajatellut, että jos mun mieli tekee, ja aika antaa periksi, niin niin pitkään voin käydä ratsastelemassa kun se hyvälle tuntuu. En osaa noita omiani sillä tavalla pelätä, että sieltä tipahtaisin, vaikka tottakai se on mahdollista. Mulla on nää putet tässä kotona, eli joka tapauksessa hoitaa ne täytyy loppuun saakka, niin se meni edellisessäkin raskaudessa, että vielä samana aamuna kun käynnistykseen lähdettiin, kävin siivoamassa karsinat, ja laitokselta kotiin pääsyä seuraavana päivänä jatkoin tallihommia taas!
 
Meillä on neljä koiraa ja ehkä vähän jännittää että miten ne vauvaan suhtautuu,kavereiden ja siskon lapsista ne tykkäävät että ovat nähneet kyllä pieniä ihmisiä ja tulevat heidän kanssa toimeen,mutta sitten kun omaan kotiin tulee pikkuinen ja se on siellä 24/7 niin mitäköhän tuumaavat..onneks noita karvakorvia on tosiaan neljä niin ovat tottuneet jakamaan jo huomiota :) kaikki uusi jännittää,mutta eiköhän kaikesta selviä! Toivon vaan todella että 6vuoden odotuksemme palkitaan tänä jouluna :Heartred


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Hei! Aika riittää juuri niihin asioihin mitkä ovat itselle tärkeitä. Elämäntilanteet muuttuu ja joskus joutuu tekemään kiperiä päätöksiä. Kun esikoinen syntyi meillä oli kaksi lapinkoiraa ja kissa. Pärjättiin hyvin. Ainut yllätys oli että uroskoirat rupesivat lenkillä suojelemaan minua ja vanhemman uroksen epäluuloisuus kärjistyi myös vieraita ihmisiä kohtaan. Toisen lapsemme syntyessä vanha uros siirtyi jo taivaisiin. Meillä tuli muutto... Toinen koiramme ei millään meinannut sopeutua, tuli eroahdistusta ja koira käyttäytyi todella oudosti. Toinen lapsemme itki yöt, mies teki reissu hommia, asuimme remontin keskellä, surin äkillisesti kuollutta isääni ja tilanne tuntui mahdottomalta.. Tuttavamme tarjoutui ottamaan koiran. Se oli kaksi viikkoa koeajalla, jonka jälkeen koira jäi heille. Koiran käytös normalisoitui... Pian sen jälkeen maailmamme romahti.. Nuoremmalta lapseltamme diagnosoitiin syöpä. Jälkeen päin mietin että ehkä koira todellakin vaistosi lapsemme sairauden ja sen takia käytös muuttui. Taistelimme syöpää vastaa ja kävimme kaikki mahdolliset hoidot, mutta mikään ei auttanut ja lapsemme menehtyi alle 2vuotiaana. :sad001 Koiramme pääsi takaisin kotiin ja viime kesänä sitten nukkui pois vanhuuttaan. Nyt on taas kaksi koiraa :) Rotu vaihtui amerikanakitaan ja varmasti on oma homma totuttaa aikanaan koirat uuteen perheen jäseneen. Sikäli ovat helppoja kun asuvat pääsääntöisesti ulkona. Amerikanakita on tietysti rotuna haastavampi alkukantaisten viettiensä ja kokonsa takia. Toivon että kaikki menee hyvin! :)
 
Meillä kaksi koiraa, mopis ja labbis ja haistelevat vauva masua aina joka ilta kun nukkumaan ollaan menossa. Pahimman raskauspahoinvoinnin aikoihin meidän labbis vahti mua wc:ssä että kukaan ei sinne vain tule. Isompi koira nukkuu lattialla, mopsi olaan saatu tyynyltä jalkopäähään nukkumaan. Kohta on vaihe ettäe i saa olla sängyssä myöhäsemmässä vaiheessa makuuhuoneeseen ei ole asiaa.
Omat koirani erittäin lapsi rakkaita ja en usko että ongelmia tulee
 
Meillä on tolleriuros joka ei kyllä tajua yhtään mitään mistään. Oon pari näyttänyt mun vatsaa ja kysynyt "mikä tuolla?" niin tää alkaa haistelemaan ja etsimään innokkaana namia :rolleyes:
Kissa sen sijaan nukkuu kaikki illat mun vatsan päällä, ja on koko ajan mun kimpussa muutenkin.
 
Meillä sakemanni tais olla eka joka tiesi raskaudesta :) ihmettelin et miks se koko ajan vahtii mua :wink edelleen se vahtii, mutta ei niin paljon. Talossa on myös kolme kissaa. En usko että eläimien kans tulee mitään ongelmia vauvan tulon jälkeen. Tyttökissamme (Peppi) luultavasti reagoi samoin kun esikoisen eli ku vauva itkee nii juoksee paikalle mutta muuten ei niin välitä. Peppi tulee edelleenkin paikalle jos esikoinen itkee :) :Heartred
 
Heip! Meillä Jack Russel 1.v ja Parson Russel kohta 5.v Reipas ja energinen rotu.. jooo.
Jännittää hulluna miten etenkin nuorempi herra suhtautuu, kun on muutenkin toi uhmaikä meneillään.
Toisaalta kotona se tuntuu välillä olevan helpompi, kun toinen taas vaatii kotona huomiota ja vahtimista.
Molemmat tottunut pieniin lapsiin, muttei vauvoihin... joten epäilyttää.. ja paljon.

Uskon että Rommi (vanhempi leikattu) suhtautuu hyvin, koska on rauhallinen, vaikka leluista saattaa
tullakkin keskustelua myöhemmin.

Routa juniori on kuitenkin tosissaan paljon kuria vaativa ja vielä pennun hölmö. Mutta välillä
haastaa toista (vaikkei sitä ees kiinnostaisi) valtataisteluun, esim. ruuasta tai jopa miun
huomiosta tai minun jalkaihottuman nuolemisesta :confused:. Välillä aika pahan kuuloisia taisteluita.
Vielä on aikaa ja kuria jatkettava vain. Rommi ei ole ongelma koska tottelee hyvin,
mutta Routa vasta opettelee pois päin hyppimisestä, ylikierroksilla käymisestä, uroksille rähjäyksestä,
Rommin tai miun komentelusta.

Rommi on pelastanut niin monta kertaa miun hengen niin en tiedä miten osaisin olla
ilman sitä. Vauvanhan on mentävä koiran edelle.

Ostin kuitenkin Koira lapsiperheessä kirjan, joten rupean opiskelemaan valmiiksi, jotta vältyttäisiin
ainakin osalta virheiltä.
 
Itselläni on Mitteli, joka on ollut aina keskipisteenä minulla. Vaihtoehdot taitavat olla, että alkaa suojelemaan pikkuista taij on hullun mustasukkainen. :sad001 En esimerkiksi saisi koiran mielestä olla miehen kainalossa pussailemassa :D (Mies ei siis kuulu jokapäiväiseen elämäämme)
Aika näyttää, ja toivottavasti käy hyvin. Lapsiin on kyllä tottunut, muttei ihan pienimpiin. Onneksi voin antaa koiran sitten vanhemmille jos ei elämä meillä onnistu. Eivät kyllä asiasta ilahdu, mutta uskon että suostuisivat :)
 
Mikä siihen on syynä että monet haluaa lapsen tultua eristää koirat pois makuuhuoneesta? Meillä koirat nukkuu makkarissa omissa pedeissään, enkä näe mitään syytä miksi siirtäisin pedit muualle. Päikkäreitä köllötellään kaikki yhessä kasassa sängyn päiväpeitteen päällä.
 
Meilläkin joulukuussa olis la. Hiukkasen myös jännitän miten koirat suhtautuu. Nuo aikuiset vinttarit tykkää kovin lapsista, avokin serkun lapset oli ihan mahti juttu kun kävivät yksi päivä meillä. :) Nuorin lapsista oli siis ihan vauvaikäinen. Seropi on adhd, mutta tykkää myös lapsista. Tuo paimenkoira täyttää marraskuussa vasta vuoden ja ulkona nyt ainakin haukutaan kaikki lapset kun ne on niin hirmu pelottavia. :D Tosin korvesta ollaan muutettu kaupunkiin niin varmaan sekin vaikuttaa.

Meillähän on neljän koiran lisäksi siis käärme, hamstereita, gerbiileitä ja kani. :P
 
I-P, mä oon joskus kans samaa ihmetellyt. Meilläkin koirat on nukkunut makkarissa lattialla ja ihan sama meno jatkui (ja jatkuu) esikoisen synnyttyä.
 
Meillä koirat liikkuu ja pitää ääntä jonkinverran yöaikaan. Olen itse herkkäuninen, ja halusin, että kun lapsia tulee, en ainakaan koirien takia joudu sitten heräilemään. Liikkuu ne siis nyt tuolla muualla asunnossa, ja jos joskun haukkuvat oman huoneensa ikkunasta niin toki mä siihen edelleen herään, mutta ääniä kuuluu kuitenkin vähemmän, kun eivät kaivaudu sängyn alta pois juuri korvan alta jne. Siinä se syy, miksi minä halusin koirat pois makkarista.
Koirat ei juurikaan ole muutoinkaan päivän aikana makkarissa tämän systeemin johdosta, joten siellä mukamas pysyy paikat siistimpinäkin - ainakin hiekan määrä on vähentynyt! Sivuseikka, kun se hiekka on sitten joka puolella muualla. :p
 
Nuo äänet on täälläkin joskus ollut syynä kun olen "heittänyt" koirat pihalle makkarista kesken yötä ja sulkenut oven perässä. Tai no lähinnä toisen. Se on semmoinen levoton vaeltaja ja kynsien tepastelu vasten laminaattia ei oo kaikista vaimein ääni.... Tyttö ja mies ei siihen herää.... Tietenkään :D
 
I-P, ite tykkäsin paljon kirjasta.
Kyseessä siis Sanna Karppinen: Koira lapsiperheessä.

Tottakai kiinnosti kirja vielä enemmän kun kannessa Russeli ja veljentytön näköinen lapsi :).

On siinä ihan perus tottelevaisuus jutskiakin, blaah. Mut onneksi paljon esimerkkejä ja kokemuksia.
Ja asiaa katsottu niin lapsen kuin koiran suunnalta.
Ajattelin antaa tuon kirjan miehelle luettavaksi.. ainakin jossain vaiheessa, koska hän ei ole ollut
koiraihmisiä ennen minua.. ja tietty vanhempi russeli miehen lellivauva.
Mut ihan hyviä vinkkejä onkelma tilanteisiinkin.

Täytyy tietysti lukea oman pään mukaan.. ottaa parhaat ja itselle sopivimmat vinkit, muttei mielestäni kaikkea
ihan kirjaimellisesti koska koirillakin on omat luonteensa.

Ite aattelin, että mitä enemmän energisiä russeleitani juoksutan, väsytän ja sosiaalistan niin sitä helpompaa
meillä tulee olemaan vauvan synnyttyä. Tai ainakin toi on ajatus mistä ees lähteä..

Nyt sitten vain opettelemaan pojat pois sängystä osiota.. äh. Ei muuta vikaa, kuin kärsivällisyyttä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top