Lemmikkieläimet ja odotus/vauva

Sandy

Sandy

Kommentoinnin ninja
Syysmammat 2016
Syysmammat 2018
Tähän ajatuksia tästä aiheesta! :) löytyykö porukasta esim ahkeria koira/heppaharrastajia tai muuten vaan valtava kasa elukoita kotoa?

Jännittääkö miten eläimet reagoi tulevaan perheenjäseneeseen? Miten aika riittää kaikille?

Kaikille meistä varmaan ne kotoa löytyvät lemmikit ovat yhtä rakkaita perheenjäseniä myös vauvan syntymän jälkeen! :Heartred
 
Meiltä löytyy kolme koiraa kotoa ja pari etälaumalaista sekä kaksi kissaa. Koirien kanssa harrastetaan aktiivisesti 3-5 kertaa viikossa ja niitä myös kasvatan pienimuotoisesti. Koirien kanssa touhuilu jää varmaan vähemmälle hetkellisesti mutta eiköhän tilanne saada jotakuinkin normalisoitumaan jossakin kohtaa. Tietysti vähän jännittää aina mitä lemmikit tykkää tulokkaasta varsinkin kun ne eivät ole lasten kanssa liiemmin olleet, mutta onneksi ne ovat ihan tervepäisiä ja hyvätapaisia otuksia :)
 
Meillä on nuo kaksi koiraa tässä sisällä pyörimässä ja pihan perällä sitten nuo hevoset, kaksi kappaletta niitäkin. Ei mua oikeastaan tällä kertaa jännitä miten eläimet reagoi, ne on ottanut Ellin vastaan niin hienosti. Meillä on iso tarha koirille pihassa, eli ulkoilua saavat ihan joka tapauksessa, hihnalenkeillä käydään tälläkin hetkellä ihan tosi vähän. Hevosten kanssa tämä raskaus tarkoittaa vaan taas taukoa, mitä niiden kanssa on tässä nyt muutenkin ollut enempi vähempi eri syistä viime vuodet. Ovat melko tyytyväisen oloisina tuolla metsätarhassaan päivät pitkän ja innolla lähtevät hommiin kun sellaiseen on aikaa. Eli en koe että nekään niin kamalasti jäävät mistään paitsi. isäntää tietysti työllistää entisestään nämä eläinten hoitamiset sitten kun synnytyksen aika koittaa, mutta toivon että kaikki sujuu silloin hyvin ja olen jo pian itse kykenevä noita hoitamaan. Ellin synnytyksen aikaan, vaikka kaikki ei mennytkään ihan oppikirjan mukaan, olin 3 päivää osastolla ja sen aikaa isäntä hoiti hevoset - kotiinpääsystä seuraavana päivänä olin jo heiluttamassa talikkoa, hitaasti tosin mutta kuitenkin.
 
Meillä chihuahua uros. On tottunut lapsiin ( sain pikkusiskon 3vuotta sitten) samoihin aikoihin otin koirankin joten oli helpo tottuu pieniin lapsiin. Mutta vähän jännittää kun samaan taloon tulee lapsi niin miten reakoi koska on tottunut saamaan paljon huomiota ja enään kun ei saakkaan niin paljon. Sekä ei ihan täysin sisäsiisti ole ( jos on pitempiä aikoja ettei pääse ulos) pienet paineet saada koira paremmin sisäsiistiksi. Onneksi kesääkohti mennään ja kesät muutenkin mennyt paremmin kun tykkää koirakin olla paljon ulkona kun ei tarvi paleltua ja jos kesän aikana saisi sen jaksamaan pidempiäkin aikoja olemaan tekemättä sisälle.

Sent from my LT26i using Vau Foorumi mobile app
 
Saksanpaimenkoira, kissa, hevosia, lampaita ja kanoja, Hevoset aattelin ulkoistaa jonnekkin talveksi koska tiedän että viimesillä niistä tulee vaan ylimäärästä ressiä. Tuskin kukaan laumasta vetää hernettä nokkaan, ainakaan vierailevien tähtien kanssa ei ole koskaan ollut ongelmaa.
 
Meillä on koira ja varmaankin joudutaan siitä vauvan myötä luopumaan Sisarusteni vauvojen kanssa tuli muuten toimeen, mutta leikkiessään hyppi ja näykki niitä naamasta eikä uskonut millään, kun kiellettiin. Vanhempien lapsien kanssa tykkää leikkiä ja leikkiikin nätisti, mutta heti, kun lasten huomio kiinnittyy koirasta muualle, alkaa tämä meidän herra pissailla ja kakkailla lattioille. Meillä kotona ei ole vastaavaa ennen tehnyt paitsi nykyään aamuisin aamulenkin jälkeen, kun joudun hetken vielä lepäilemään huonon olon takia ja mies keskittyy myös minuun.

Harmittaa rakkaasta perheenjäsenestä luopua, mutta kyllä se vain niin on, että oma jaksaminen ja vauva menevät ehdottomasti etusijalle. Ja tietysti huomionkipeälle koirallekin on parempi olla sellaisessa paikassa, jossa ei joudu kilpailemaan jatkuvasti huomiosta.
 
Rakkaasta lemmikistä luopuminen on aina tuskaa... Itse jouduin viime syksynä (2 viikkoa ennen häitä) tekemään raskaan päätöksen rakkaan koirani lopettamiseksi. Sillä oli pitkälle edennyt märkäkohtu, joten ei se montaa päivää olisi muutenkaan enää kestänyt. Tuska sen poismenosta ei ole vieläkään vähentynyt :sad010Mietin kuitenkin jo monta vuotta sitten, että mitenköhän se ottaisi vastaan uuden perheenjäsenen! Se ei ollut tottunut lapsiin ja vähän se kyllä huoletti, kun oli kuitenkin tiedossa, että jossain vaiheessa on perheen perustaminen edessä. Mutta eipä tartte enää sitä asiaa miettiä....
 
Minä jouduin myös lopettamaan viime kesänä, keskiraskauden aikoihin, vanhimman koirani. Se sairasti pitkin talvea kaikkea mystistä, jotka sitten aina jollain ihmelääkityksellä saatiin kuriin. Sitten huomasin sillä nisakasvaimen, peukalonpään kokoisen. Kuukautta myöhemmin se oli jo nyrkin kokoinen ja viikko siitä se oli jatkuvasti tuli kuuma. Vielä oli tarkoitus leikatakin, odotettiin että juoksu menee ohi. mutta sitten yleisvointi romahti ja oli pakko tehdä päätös. Omaan pihaan haudattiin, ja edelleen kun menen sinne paikalle, nousee mulle kyynel silmään.. Vaikeita paikkoja, mutta ajan kanssa kuitenkin helpottaa. Ja se, kun tietää lopun perin tehneensä oikean ratkaisun!

Oikea ratkaisu siis teilläkin, Lurua, luopua lemmikistä, jos on todennäköistä että elämä tulee radikaalisti muuttumaan ja eläin ei siihen tule suurella todennäköisyydellä tottumaan.
 
Meidän perheeseen kuuluu kaksi pientä koiravanhusta. Vanhempi (13v) ei suurempia stressaa ja varmasti sopeutuu hyvin vauvaan. Nuorempi (10v) sen sijaan on melkoinen stressaaja, mutta uskon kuitenkin että hyväksyy tilanteen (pakkohan se on..). Kummallakaan ei ole juurikaan kokemusta lapsista ja nuorempi itseasiassa inhoaa taaperoikäisiä lapsia (murisee ja haukkuu niille). Mitään erikoisjärjestelyjä en ajatellut vauvan varalle. Pyritään olemaan mahdollisimman luonnollisesti ja normaalisti alusta asti.
 
Meillä on 1-vuotias chihu uros, hirveesti jännitti miten suhtautuu vauvaan kun on tottunut olemaan aina huomion keskipisteenä ja ajanut vauvan virkaa esikoisen syntymään asti. Suhtautu pienokaiseen tosi hyvin! Ovat tällä hetkellä parhaat kaverukset, tyttö nauraa kikattaa aina ilosta kun tämä meidän koira tulee tervehtimään. Hellyyttävä pari! Eli meillä ei oo huolta enää tästä seuraavastakaan, varmana tervetullut koirankin mielestä :)
 
Niukku meiltäjän löytyi taas yhtenäisyyttä lasketun ja synnytys sairaalan lisäksi. Kun molemmilla saman rotuinen koirakin :)

Sent from my LT26i using Vau Foorumi mobile app
 
Niimpä muuten onkin! Hauska yhteensattuma tääkin :D Mitäköhän muuta ;D
 
Mulla tosiaan kaksi isohkoa paimenkoiraa ja jännitti kovin silloin esikoisen kohdalla miten ottavat vastaan. Vanhempi on kiltti ja hyvähermoinen koira. Se oli TOSI kova huolehtimaan silloin alkuaikoina :Heartred Koko ajan piti olla vauvaa nuolemassa, jos vaan sai tilaisuuden. Sitä joutu jo vähän napakasti komentamaan, vaikka ns "hyvyyttään" tuota teki.

Nuorempi onkin sitten huonohermoinen ja lisäksi mm selkävikainen ja alkavaa nivelrikkoa. Semmoinen "huumorintajuton" luonteeltaan. Lapsia aina pelännyt/ei ymmärrä. Murisee herkästi, haukkuu, etenkin taaperosta siihen kouluikään olevat ovat pahimpia. Melkosen välinpitämätön tuo nuorempi oli pitkään vauvaa kohtaan. Sitten ajan kanssa vähän jo lämpesikin. Nyt kuitenkin tullut vähän takapakkia :sad001 Tai no, ihan odotettua käytöstä. Eli tuo esikoinen kun on alkunut nyt ryömimään... niin eipä koira saakaan enää maata rauhassa ihan joka paikassa. Tässä parin päivän aikana koira on pari kertaa murahtanut tytölle, jos hän on päässyt lähelle ja tarttunut kovasti. Mä tietenkin heti kiellän koiraa ja olen käskenyt sen poistumaan. Tuo koira on tosi pehmeä luonteeltaan ja väistää helposti. Jos nyt saisi sille opetettua että sen pitää väistää tyttöä. Tänä aamuna ainakin koira on jo pari kertaa noussut ja väistänyt kun näkee että tyttö lähestyy. Eiköhän tämä tästä :) Koiralla on kyllä ns oma paikka rappusten alla, jonne siis tyttö ei pääse eikä jatkossakaan anneta mennä. Siellä sitten saa rauhassa levätä.

Mulle koirat on todella tärkeitä, niin nämä nykyiset kuin tulevatkin :Heartred (on muuten kauhee koirakuume, mutta onneksi (toistaiseksi) vielä järkeä päässä) Ja haluan että mun lapset oppivat jo pienestä asti olemaan koirien kanssa. Olen harrastanut aktiivisesti montaa koiralajia. Tällä hetkellä harrastaminen vähän jäissä, kun tosiaan toinen koira alkaa olemaan seniori ja toinen fyysisesti rikki :sad001 Kuitenkin olen vielä aktviisesti mukana yhdistyspuolella, talkoita, vedän treeniryhmää jne.

Se on kyllä totta että koiran kanssa pitää suhde olla kunnossa ja elo muutenkin kulkea ns "yhteisymmärryksessä" ja pelisäännöt selvinä ennen vauvan tuloa. Vauva kainolassa ei varmasti jaksa ruveta koiran kanssa vääntämään.

Mulle koirat on kuitenkin antanut IHANAN hengähdystauon tässä vauva-arjessa :Heartred Taisi olla heti seuraava päivä laitokselta kotiutumisen jälkeen kun jo lähdin pienelle lenkille. Alkuaikoina vauva nukkui kaikki päiväunet vaunuissa tai rintarepussa, samalla kun tämä äiti sai raitista ilmaa ja liikuntaa. Viime raskaudenkin pysyin varmasti sen takia niin hyvässä kunnossa, kun tosiaan joka päivä tuli lenkkeiltyä (neuvolantätikin ihmetteli miten kunto pysyi niin kohdillaan). Mä olin jopa laskettua aikaa edeltävänä päivänä vielä naapurikaupungissa koiranäyttelyssä :) Tyttö syntyi siitä sitten vajaan vuorokauden kuluttua :) Tuskin hän olisi ainakaan aikasemminn syntynyt jos oisin vaan kotiin jäänyt.

Arvaatteko mitä!?! :) Tässähän on vielä about 1/2 vuotta aikaa vauvojen syntymiseen. Jos jostakin tuntuu että oman koiran kanssa asiat voisi olla paremmin, niin nyt olisi vielä hyvin aikaa tehdä ns ryhtiliike ja saada yhteiseloa helpommaksi! :) Mulla on paljon kokemusta "arkitottelevaisuus"-ryhmien vetämisestä ja voin sanoa että ihan pienilläkin muutoksilla voi saada paljon aikaa!! Kyllä vanha koirakin voi uusia temppuja oppia! Itsehän me olemme koiramme niille tavoille opettaneet (tai antaneet niin käyttäytyä), niin musta olisi kamalan väärin että koira joutuu sen takia omasta kodista luopumaan.... :sad001

En halua ketään syyllistää. Lähinnä nyt muistuttaa että vielä ei ole myöhäistä :) Jokainenhan meistä tuntee oman rajallisuutensa. Rehellinen pitää itselleen olla jos ei riittävästi aikaa/motivaatiota löydy muutokseen. Uuden, hyvän kodin löytäminen on siinä tapauksessa parasta koiran (tai minkä tahansa lemmikin) kannalta :):grommit:cat:grommit:)
 
Tykkäisin monta kertaa edellisestä tekstistä jos voisi.

Koirat ovat koiria, eivät ihmisiä. Koirat elävät hetkessä, eivätkä koskaan ajattele, kuten ihmiset.

Sekä perhe, että koira voi paremmin, kun koirat pidetään ruodussa, lauman jäseninä, ei ihmisen kanssa samanarvoisina. Ja koskaan ei ole myöhäistä kouluttaa tai sopeuttaa koiraa.
Minusta samat säännöt pätee pitkälti lasten kasvatukseen. Lasten ei kuulu päättää asioista tai olla vastuussa siitä mitä tehdään tai mitä ei.
Lapset ja koirat ovat onnellisia, kun heillä on tarkat rajat, rakkautta ja rutiinit. Silloin he tietävät mitä tehdään, milloin ja missä. Ei tarvitse vääntää joka asiassa.
Vanhemman ja koiran omistajan voittamaton piirre on peräänantamattomuus!

Ei mikään helppo nakki, mutta mahdollinen nakki :wink


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tosi juttu, että puoli vuotta on pitkä aika, jossa on mahdollista saada muutoksia aikaan eläimensä kanssa. Itse vauva-arkea on tietysti hankala harjoitella etukäteen, että näkisi miten koira siihen reagoi, mutta monia valmistavia juttuja voi kyllä tehdä!
Me mietittiin hyvissä ajoin raskauden aikana isännän kanssa juttuja, mitkä tulee muuttumaan vauvan tulon myötä, esimerkkinä nyt vaikka se, että koirat eivät enää jatkossa nuku makuuhuoneessa meidän kanssa. Tätä muutosta valmisteltiin sitten hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää - hankittiin portit ja totuteltiin siihen, että nyt on uudet käytännöt. Muutos oli varmaan vaikein minulle, koirat ei varsinaisesti olleet millänsäkään. Ja sitten kun vauva tuli kotiin, eivät koirat myöskään tunteneet vauvan takia tulleensa syrjäytetyiksi, kun olivat jo tottuneet nukkumaan muualla kuin makkarissa. Tankeroesimerkki, mutta sellainen kuitenkin..! :grin
 
Niin, kyllä puolessa vuodessa saa jo vaikka mitä aikaan!! :)

Ja tuo peräänantamattomuus on niin oikea valinta kuvaamaan sitä mitä koiranomistajalta vaaditaan. Välillä sitä pitää olla oikein nipo, että viesti menee perille. Ei väkivaltaa, ei huutoa, ei kiukkua, vaan just se asenne että "minähän päätin että asia on näin ja näin se on" :)

Meillähän koirat nukkuu makkarissa.... ja jos isäntä on poissa sängystä, niin sitten mun vieressä :p Mutta joka kerta siinä sängyn laidalla se koira odottaa mun lupaa. Yksi patjan taputus, niin ketterästi sakemannikin yhdellä tasaloikalla hyppää sänkyyn ja jos vuorostaan tulee kielto ja kehotus maate menemään, niin silloin kuuluu yleensä syvä huokaus ja rojahdus kun luut kolisee lattiaan :p

Mun koirat on siis kohta 7,5 ja 6 vuotiaita. Koko elämänsä ne on sisätiloissa olleet aika lailla ilman huomiota. Kyllähän mä niitä rapsutan, jos huvittaa. Otan joskus sohvallekin. Ja ruokaa saavat, kynsiä leikataan jne. Mutta pääsääntöisesti mulla asenne että koti on ns "pesä". Siellä levätään, syödään, levätään ja kerätään voimia tulevia "saalistusreissuja" varten. Ja nämä "saalistusreissut" on sitten ne lenkit, harrastukset, ulkoilut, mökkeilyt jne. Kodin ulkopuolella kulutetaan se energia, siellä koirat saavat huomiota, joutuvat tekemään "töitä" ja siitä kiitoksena leikki, rapsutus, herkku tai vapaana juoksu. Sitten taas tullaan kotiin huilaamaan :)

Nyt vauvan myötä lähinnä lenkkeillään. Vaunulenkeilläkin pyrin toiselle heittämään palloa/keppia, pyydän milloin minnekin kiipeämään, pieniä tottelevaisuusjuttuja, piilotan nameja (heittelen pusikkoon) jne. Ja sitten miehen vapaapäivinä tehdään lenkkejä ilman vauvaa, mennään metsässä, juoksutetaan fillarilla tms. Ja välillä mennään koko perhe yhdessä ulos :) Ja siitä ne koirat vasta innostuu!!! Silloin joutuu vähän rauhotteleen, kun tuntuu että 2 x 35kg meinaa haljeta liitoksistaan ja sinkoilevat into pinkeenä heti ovesta ulos astuttuaan :grin Lyhyt, tiukkasävyinen muistutus miten sitä lenkillä pitikin kulkea, niin loppumatka menee rauhallisesti :)

Loppukevennyksenä, Vähänkö mun koirat ovat ehdollistuneet siihen windowsin "bling" ääneen, joka kuuluu kun kone sammutetaan :grin "Bling" ja kaksi koiraa pomppaa pystyyn syvimmästäkin unesta! :rolleyes:
Kohta on taas se hetki käsillä, suljen koneen, "bling" ja sitä on sitten lenkille suunnattava :)
 
Onko kukaan muu huomannu lemmikin käytöksessä eroa nyt kun olette raskaana verrattuna aiempaan? Musta on hassua miten meidän naaraspuoliset lemmikit suhtautuu minuun ihan normaalisti, mutta melkein kaikki urokset ovat selkeästi läheisempiä ja tuntuu että ne ihan palvoo maata jalkojeni alla ja ne seurailee minua jatkuvasti. Hassua kyl yleensä meidän pojat on enemmänkin semmoisia jurmuja ja nyt ne on jatkuvasti jaloissa kyselemässä että mitäs rouva tahtoisi heidän tekevän :D
 
Sama juttu meillä Nanouk :grin Meidän jätkät,koirat siis,"vahtii" mua vuorotellen.Jompi kumpi on jatkuvasti jaloissa tai ainakin pitää mut näköetäisyydellä.Hellyyttä hakevat enemmän,nuorempi on ruvennu aamusin kapuamaan sänkyyn mitä ei ennen tehny.Vanhempi nukkuu aina osan yöstä mun vieressä :) Meillä on n.700m2 aitaus missä ne tykkää leikkiä ja juoksennella päivittäin mut jos oon yksin kotona eivät suostu meneen sinne.
 
Meidän kompanjaan kuuluu 3 koiraa. Koirat ovat merkittävä osa elämäämme ja arkeamme. Koirien kanssa harrastetaan muutaman kerran viikossa ja useasti viikonloppuisin ollaan kisailemassa, näiden lisäksi tulee ulkoiltua päivittäin. Uskon, että laumamme ottaa avosylin vastaan uuden tulokkaan, lähinnä jännitämme millaiset vahti- ja puolustusvietit pieni käärö saa aikaan otuksissamme.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä asustelee kaksi rotikkaa, kaksi kissaa (tallin henkilökuntaa) sekä kymmenisen kaviollista. Lisäksi on vaihtuva kattaus hoitokoiria ja kasvatteja sekä koululaisia. Olenkin alkanut jännittää, että miten pitkään sujuu koirakoulujen ja ratsastustuntien pidot normaalisti ja milloin on syytä alkaa rauhoittamaan tahtia jottei haittaa vauvaa. Huomaan kyllä, että nyt on jo jonkinmoista varovaisuutta hyppiviä koiria kohtaan ja omianikin palkkaan treenatessa lelulle maltillisemmin kuin aiemmin.

Omat koirat ovat kyllä niin tottuneet kaikkeen mahdolliseen (tehdään eläinavusteista työtä kouluissa ja laitoksissa mm. kehitysvammaisten lasten kanssa), että olettaisin niiden ottavan nyytin ilolla vastaan. Toivottavasti minusta ei tule sellaista hysteeristä äitiä joka saa slaagin aina kun koira vilkaisee lapseen päin. Uskoisin, että rauhassa totuttamalla ja aikaa antamalla koirat tykästyvät pieneen yhtälailla kuin muihinkin lapsiin. :)

Onko täällä muuten muita ratsastuksen harrastajia mukana?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top