Uusperhesatu
Asioista perillä oleva
Leikkipuiston kirjoittamattomat säännöt - onko sellaisia? Saako toisten hiekkaleluja lainata? Saako toisen lapsen nostaa keinuun, jos tämä näyttää sitä haluavan, eikä lapsen oma vanhempi huomaa? Pitääkö lasta hillitä, jos tämä seuraa (yli-)innokkaasti toisen perheen lapsia ja yrittää päästä osalliseksi näiden leikkiin?
Näitä asioita kyseltiin toisaalla, ja huomasin, että olen itsekin joskus pohtinut ainakin osaa niistä. Minua ei esimerkiksi haittaa, jos joku lainaa hiekkalelujamme, jos ne ovat levällään hiekkalaatikolla eikä oma lapsi niitä juuri sillä hetkellä käytä. Itse kuitenkin sanon omille lapsilleni herkästi, että lelut ovat toisten, jos he meinaavat tarttua muiden leluihin, vaikka lelujen omistaja olisi kauempana. (Joskus olen kyllä sallinut kuopukselle sen, että hetken kuopsuttaa hiekkaa toisen lapsen lapiolla, jos tämä on vaikka keinumassa.) Itse odotan siis yleensä lupaa ennen kuin annan lasten koskea toisten lasten tavaroihin, mutta sitten taas minua ei haittaa, vaikka joku koskisi meidän tavaroihimme kysymättä, jos ne kerran ovat levällään yleisellä hiekkalaatikolla. Omien havaintojeni mukaan myös muut vanhemmat sanovat herkästi lapsilleen, että ei saa ottaa, lelut ovat toisten, johon sitten itse kommentoin että kyllä lelujamme voi lainata (joskaan ei juuri sitä oman lapsen kädessä olevaa).
Mutta entä sitten, jos vieras lapsi lainaa oman lapsen lelua, ja hetken päästä oma lapsi haluaakin leikkiä sillä? Miten te toimisitte tällaisessa tilanteessa? Itse varmaan sanoisin ääneen molempien lasten kuullen, että toinen lapsi lainaa sitä nyt pikkuhetken, sitten sinä taas saat sen. Vähän niin kuin viestinä, että hetken saa lainata, mutta sitten lelun voisi antaa omistajalleen. Sitä en kuitenkaan salli, että oma lapseni menisi viemään kädestä lelun, jota luvan kanssa on hetken lainattu.
Jos vieras lapsi ojentelisi käsiään keinua kohti vieressäni tämän vanhemman ollessa etäämmällä, varmaan huikkaisin vanhemmalle että sopiiko että nostan lapsen keinuun. Tosin minua ei haittaisi, vaikka joku nostaisi oman lapseni keinuun minulta kysymättäkin, jos olisin kuitenkin lähellä ja jos lapsi sitä selvästi osoittaisi haluavansa.
Jos lapseni seuraisi yli-innokkaasti toisen perheen lapsia, vaikka nämä eivät näyttäisi kiinnostuneilta lapsen seurasta, yrittäisin varmaan viedä lapsen huomion muihin puuhiin. Omilleni taas sanoisin, että olisi kiva ottaa vieraskin lapsi leikkiin mukaan.
Summa summarum, enpä tiedä, onko kirjoittamattomia sääntöjä olemassakaan. Huomaan, että itse olen tarkempi sen suhteen, miten itse toimin ja miten lapseni toimivat kuin sen, miten muut toimivat. :)
Näitä asioita kyseltiin toisaalla, ja huomasin, että olen itsekin joskus pohtinut ainakin osaa niistä. Minua ei esimerkiksi haittaa, jos joku lainaa hiekkalelujamme, jos ne ovat levällään hiekkalaatikolla eikä oma lapsi niitä juuri sillä hetkellä käytä. Itse kuitenkin sanon omille lapsilleni herkästi, että lelut ovat toisten, jos he meinaavat tarttua muiden leluihin, vaikka lelujen omistaja olisi kauempana. (Joskus olen kyllä sallinut kuopukselle sen, että hetken kuopsuttaa hiekkaa toisen lapsen lapiolla, jos tämä on vaikka keinumassa.) Itse odotan siis yleensä lupaa ennen kuin annan lasten koskea toisten lasten tavaroihin, mutta sitten taas minua ei haittaa, vaikka joku koskisi meidän tavaroihimme kysymättä, jos ne kerran ovat levällään yleisellä hiekkalaatikolla. Omien havaintojeni mukaan myös muut vanhemmat sanovat herkästi lapsilleen, että ei saa ottaa, lelut ovat toisten, johon sitten itse kommentoin että kyllä lelujamme voi lainata (joskaan ei juuri sitä oman lapsen kädessä olevaa).
Mutta entä sitten, jos vieras lapsi lainaa oman lapsen lelua, ja hetken päästä oma lapsi haluaakin leikkiä sillä? Miten te toimisitte tällaisessa tilanteessa? Itse varmaan sanoisin ääneen molempien lasten kuullen, että toinen lapsi lainaa sitä nyt pikkuhetken, sitten sinä taas saat sen. Vähän niin kuin viestinä, että hetken saa lainata, mutta sitten lelun voisi antaa omistajalleen. Sitä en kuitenkaan salli, että oma lapseni menisi viemään kädestä lelun, jota luvan kanssa on hetken lainattu.
Jos vieras lapsi ojentelisi käsiään keinua kohti vieressäni tämän vanhemman ollessa etäämmällä, varmaan huikkaisin vanhemmalle että sopiiko että nostan lapsen keinuun. Tosin minua ei haittaisi, vaikka joku nostaisi oman lapseni keinuun minulta kysymättäkin, jos olisin kuitenkin lähellä ja jos lapsi sitä selvästi osoittaisi haluavansa.
Jos lapseni seuraisi yli-innokkaasti toisen perheen lapsia, vaikka nämä eivät näyttäisi kiinnostuneilta lapsen seurasta, yrittäisin varmaan viedä lapsen huomion muihin puuhiin. Omilleni taas sanoisin, että olisi kiva ottaa vieraskin lapsi leikkiin mukaan.
Summa summarum, enpä tiedä, onko kirjoittamattomia sääntöjä olemassakaan. Huomaan, että itse olen tarkempi sen suhteen, miten itse toimin ja miten lapseni toimivat kuin sen, miten muut toimivat. :)