Leikkipuiston kirjoittamattomat säännöt

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Leikkipuiston kirjoittamattomat säännöt - onko sellaisia? Saako toisten hiekkaleluja lainata? Saako toisen lapsen nostaa keinuun, jos tämä näyttää sitä haluavan, eikä lapsen oma vanhempi huomaa? Pitääkö lasta hillitä, jos tämä seuraa (yli-)innokkaasti toisen perheen lapsia ja yrittää päästä osalliseksi näiden leikkiin?

Näitä asioita kyseltiin toisaalla, ja huomasin, että olen itsekin joskus pohtinut ainakin osaa niistä. Minua ei esimerkiksi haittaa, jos joku lainaa hiekkalelujamme, jos ne ovat levällään hiekkalaatikolla eikä oma lapsi niitä juuri sillä hetkellä käytä. Itse kuitenkin sanon omille lapsilleni herkästi, että lelut ovat toisten, jos he meinaavat tarttua muiden leluihin, vaikka lelujen omistaja olisi kauempana. (Joskus olen kyllä sallinut kuopukselle sen, että hetken kuopsuttaa hiekkaa toisen lapsen lapiolla, jos tämä on vaikka keinumassa.) Itse odotan siis yleensä lupaa ennen kuin annan lasten koskea toisten lasten tavaroihin, mutta sitten taas minua ei haittaa, vaikka joku koskisi meidän tavaroihimme kysymättä, jos ne kerran ovat levällään yleisellä hiekkalaatikolla. Omien havaintojeni mukaan myös muut vanhemmat sanovat herkästi lapsilleen, että ei saa ottaa, lelut ovat toisten, johon sitten itse kommentoin että kyllä lelujamme voi lainata (joskaan ei juuri sitä oman lapsen kädessä olevaa).

Mutta entä sitten, jos vieras lapsi lainaa oman lapsen lelua, ja hetken päästä oma lapsi haluaakin leikkiä sillä? Miten te toimisitte tällaisessa tilanteessa? Itse varmaan sanoisin ääneen molempien lasten kuullen, että toinen lapsi lainaa sitä nyt pikkuhetken, sitten sinä taas saat sen. Vähän niin kuin viestinä, että hetken saa lainata, mutta sitten lelun voisi antaa omistajalleen. Sitä en kuitenkaan salli, että oma lapseni menisi viemään kädestä lelun, jota luvan kanssa on hetken lainattu.

Jos vieras lapsi ojentelisi käsiään keinua kohti vieressäni tämän vanhemman ollessa etäämmällä, varmaan huikkaisin vanhemmalle että sopiiko että nostan lapsen keinuun. Tosin minua ei haittaisi, vaikka joku nostaisi oman lapseni keinuun minulta kysymättäkin, jos olisin kuitenkin lähellä ja jos lapsi sitä selvästi osoittaisi haluavansa.

Jos lapseni seuraisi yli-innokkaasti toisen perheen lapsia, vaikka nämä eivät näyttäisi kiinnostuneilta lapsen seurasta, yrittäisin varmaan viedä lapsen huomion muihin puuhiin. Omilleni taas sanoisin, että olisi kiva ottaa vieraskin lapsi leikkiin mukaan.

Summa summarum, enpä tiedä, onko kirjoittamattomia sääntöjä olemassakaan. Huomaan, että itse olen tarkempi sen suhteen, miten itse toimin ja miten lapseni toimivat kuin sen, miten muut toimivat. :)
 
Muuten toimin aika samalla tavalla kuin Satu, mutta en nostaisi vierasta lasta keinuun enkä muuallekaan.

Meillä on yleensä aika vähän leluja mukana puistossa. Annan mielelläni lainata niitä hiekkalaatikolla, mutta aika usein lapset ovat kuljettamassa niitä pitkin poikin puistoa ja kantamassa hiekkaa ämpärillä liukumäkeen tai kiipeilytelineeseen tai jotain jotain muuta päätöntä. En erityisesti arvosta sellaista.
Meillä on siis aika iso lähileikkipuisto ja oma lapsi leikkii leluilla vain hiekkalaatikolla, siitä ne on helppo löytää.
 
Hiekkaleluja saa lainata mutta niitä ei saa viedä pois hiekkalaatikolta ja ne on annettava pois heti kun niiden omistaja niin pyytää.

Toisten lapsia en ala nostelemaan yhtään mihinkään tms. Enkä kyllä arvostaisi jos joku muu nostelisi omianikaan...

Jos meidän muksu seuraa jotain jota ei kiinnosta ohajaam huomion muuhun kivaan tai ehdotan lapselleni että hän voisi kysyä toiselta että voisiko leikkiä yhdessä. Jos joku hakeutuu meidän seuraan kannustan muksujani leikkimään heidän kanssaan.
Välillä ihmettelen että miksi jotkut vanhemmat yrittää vetäytyä lasten kanssa syrjään ja ”estää” lapsiaan leikkimistä vieraiden lasten kanssa. Olenko ainut joka on tähän törmännyt?
 
En minäkään nostaisi kysymättä kenenkään lasta keinuun. Jos vanhempi osoittaisi asian olevan ok, voisin nostaa esim. taaperon vauvakeinuun, jos olisin itse muutenkin vieressä - ja olettaisin, että tässä tapauksessa lapsen vanhempi tulisi pian vahtimaan keinuvaa lastaan.
 
Me otetaan miltei aina hiekkaleluja puistoon ja niitä saa kyllä kaikki puistossa olevat lapset lainata. Siinä tilanteessa, jos vieras lapsi leikkii lelulla, jolla oma lapsi haluaisi leikkiä, kerron molemmille lapsille, että oma lapseni kyllä saa hetken päästä oman lelunsa takaisin, mutta nyt vieras lapsi saa hetken aikaa sillä leikkiä. Jos lapseni taas haluaa leikkiä toisen lapsen leluilla, niin ensin täytyy pyytää siihen lupa. Toisen lasta en kyllä nostaisi keinumaan tai ehkä siinä tapauksessa, jos lapsen äiti huikkaisi luvan ja kertoisi olevansa tulossa pian keinuille. Ja meidän esikoinen varsinkin on hyvinkin sosiaalinen tapaus ja hän haluaisi kovasti leikkiä muiden puistossa olevien lasten kanssa, mutta jos toisia lapsia ei kiinnosta lapseni leikkiseura, niin keksin uuden leikin lapselle. Toki yritän kertoa toiselle lapselle, että lapseni haluasi leikkiä hänen kanssaan, mutta enempää en tuputa. Ja jos taas joku vieras lapsi osoittaa kiinnostuksensa meidän lasten kanssa leikkimiseen, niin kannustan omia lapsia hänen kanssa leikkimään. :)
 
Hiekkaleluja saa lainata mutta niitä ei saa viedä pois hiekkalaatikolta ja ne on annettava pois heti kun niiden omistaja niin pyytää.

Toisten lapsia en ala nostelemaan yhtään mihinkään tms. Enkä kyllä arvostaisi jos joku muu nostelisi omianikaan...

Jos meidän muksu seuraa jotain jota ei kiinnosta ohajaam huomion muuhun kivaan tai ehdotan lapselleni että hän voisi kysyä toiselta että voisiko leikkiä yhdessä. Jos joku hakeutuu meidän seuraan kannustan muksujani leikkimään heidän kanssaan.
Välillä ihmettelen että miksi jotkut vanhemmat yrittää vetäytyä lasten kanssa syrjään ja ”estää” lapsiaan leikkimistä vieraiden lasten kanssa. Olenko ainut joka on tähän törmännyt?


Minä en oo tuohon kyllä törmännyt. Kuulostaa kyllä jotenkin oudolta, sillä yksi syy miksi me mennään puistoon on se, että siellä lapset voi saada toisista lapsista leikkiseuraa itselleen.
 
Hiekkaleluja saa lainata mutta niitä ei saa viedä pois hiekkalaatikolta ja ne on annettava pois heti kun niiden omistaja niin pyytää.

Toisten lapsia en ala nostelemaan yhtään mihinkään tms. Enkä kyllä arvostaisi jos joku muu nostelisi omianikaan...

Jos meidän muksu seuraa jotain jota ei kiinnosta ohajaam huomion muuhun kivaan tai ehdotan lapselleni että hän voisi kysyä toiselta että voisiko leikkiä yhdessä. Jos joku hakeutuu meidän seuraan kannustan muksujani leikkimään heidän kanssaan.
Välillä ihmettelen että miksi jotkut vanhemmat yrittää vetäytyä lasten kanssa syrjään ja ”estää” lapsiaan leikkimistä vieraiden lasten kanssa. Olenko ainut joka on tähän törmännyt?
Useimmiten kannustan lasta leikkimään muiden lasten kanssa. Poikkeuksiakin on. Jos toisen lapsen vanhempi ei mitenkään ohjaa omaa lastaan, vaikka tarvetta olisi, niin en jaksa yksin ohjata lapsia oikeaan käytökseen. Useimmiten näissä tapauksissa vieras lapsi ei edes usko kaunista puhetta tai jatkuvasti keksii uusia konnuuksia. Hänen kanssaan puistossa oleva vanhempi yleensä räpeltää kännykkää tai on muuten poissaoleva.
 
Meidän hiekkaleluja saa puistossa lainata lupaa kysymättäkin, ja niitä on sen verran, että toisen kädestä ei yhdenkään osapuolen tarvitse niitä hakea. Jos oma lapsi yrittää "tarvita" lelua toisen kädestä, niin ohjaan häntäkin ottamaan toisen vastaavan lelun, kun niitä todellakin on yllin kyllin. Jos muilla on paljon leluja mukana, lainaamme sujuvasti niitäkin, mutta jos muilla on vain tyyliin yksi lapio ja yksi ämpäri ja meillä ei mitään, emme mene koko hiekkalaatikolle ollenkaan, vaan teemme jotain muuta.

Uimahallissa meidän leluja saa käyttää kuka vain, mutta jos niitä itse tarvitsemme, haemme ne kyllä saman tien takaisin omaan käyttöön. Sinne kun ei leluvuorta viitsi kantaa, ja monesti kukaan muu ei sinne mitään tuo, vaikka lastenaltaassa ovat uimalelut sallittuja, ja nuo meidän uimalelut ovat ihan tuolle kolmivuotiaalle uimisen opettelun avuksi. Viime viikolla lastenaltaaseen tuli teinipoikia, jotka alkoivat hakata toisiaan meidän uimapötköillä, sen kielsin heti, koska eivät nuo meidän pötköt kaikkea kestä. Meidän leluja ei saa siis lainata, jos leikki näyttää sellaiselta, että lelu hajoaa siitä.

Leikkipuistossa minun lapseni keinuessa saatan nostaa toisenkin lapsen keinuun, jos hänen huoltoajansa ei ole lapsestaan yhtään kiinnostunut ja lapsi hirveästi haluaa keinua, tyyliin lapsi itkee keinuun nojaillen viisi minuuttia eikä hänen huoltajansa nosta kännykästä katsettaan kertaakaan. Sitten kyllä katson, että se vieras lapsi on siellä keinussaan minun vastuullani, ja huolehdin siitä, ettei mitään tapahdu. Mutta siinähän se toisenkin keinutus menee samalla kun omaanikin keinutan, ja nostan molemmat pois keinusta kun oma lapseni haluaa siirtyä muualle.

Ja siis mehän asumme slummialueella, jossa leikkipuistoissa olemme lähes säännönmukaisesti se ainoa vaaleaihoinen ja suomenkielinen perhe, ja suurin osa puistossa ulkoilevista päiväkoti-ikäisistä ovat siellä alakouluikäisten sisarustensa valvonnassa, muita aikuisia minun lisäkseni siellä harvemmin on.
 
Muokattu viimeksi:
Hiekkaleluja saa lainata mutta niitä ei saa viedä pois hiekkalaatikolta ja ne on annettava pois heti kun niiden omistaja niin pyytää.

Toisten lapsia en ala nostelemaan yhtään mihinkään tms. Enkä kyllä arvostaisi jos joku muu nostelisi omianikaan...

Jos meidän muksu seuraa jotain jota ei kiinnosta ohajaam huomion muuhun kivaan tai ehdotan lapselleni että hän voisi kysyä toiselta että voisiko leikkiä yhdessä. Jos joku hakeutuu meidän seuraan kannustan muksujani leikkimään heidän kanssaan.
Välillä ihmettelen että miksi jotkut vanhemmat yrittää vetäytyä lasten kanssa syrjään ja ”estää” lapsiaan leikkimistä vieraiden lasten kanssa. Olenko ainut joka on tähän törmännyt?

Meidän naapurissa on sellainen ihan pieni puisto, siellä on vain hiekkalaatikko, kaksi keinua ja vähän kauempana liukumäki. Viime kesänä sinne sattui monesti samaan aikaan äiti kahden lapsensa kanssa, toinen vaunuissa nukkuva vauva ja toinen sellainen 3-4 v, selkeästi vanhempi kuin silloin vajaa kaksivuotias oma lapseni. Oma lapseni olisi hirveästi halunnut touhuta samaa mitä tämä toinen lapsi, mutta tämän äiti juoksutti heitä aina toiseen päähän puistoa kuin missä me oltiin. Jos olivat hiekkalaatikolla ja me tulimme sinne, ehdotti heti että nyt mennään liukumäkeen. Pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja roudasivat vaunut toiselle puolelle puistoa. Ja taas sama homma toiseen suuntaan kun mun lapsi halusi liukumäkeen. Enkä ainakaan itse kokenut että lapsi olisi toisen leikkejä häirinnyt, oli vain siinä iässä missä haluaa matkia muita. Meni niin ärsyttäväksi tuo välttely että lakkasin käymästä koko puistossa.
 
Minusta tärkein sääntö on "vahdi omaa lastasi". Useimmat noudattavat sitä, mutta ei kaikki.
Tänään kaipasin tätä jopa uimarannalla. Siellä ei oikein henno olla vahtimatta muiden lapsia, jos omat vanhemmat eivät hoksaa. Mutta ei se kovin rentouttavaa ole.
 
Tänään kaipasin tätä jopa uimarannalla. Siellä ei oikein henno olla vahtimatta muiden lapsia, jos omat vanhemmat eivät hoksaa. Mutta ei se kovin rentouttavaa ole.
Minä vahdin usein uimahallissa muiden lapsia. Ja ihmettelen, miten ovat niin välinpitämättömiä. Sitten joskus on yksi lestadiolaisperhe, jolla on vaan niin monta lasta, etteivät minun mielestä kerkeä vahtia kaikkia.
 
Takaisin
Top